Apu

Laura Malmivaara kuvaa kiinnostavia persoonia: Anu Pensola

Laura Malmivaara kuvaa kiinnostavia persoonia: Anu Pensola

Kuvataiteilija Anu Pensola on loihtinut kauneutta ympärilleen aina. Hän elää luomusti, kaukana humusta, itseään kuunnellen ja etsien.
Teksti Laura Malmivaara
Kuvat Laura Malmivaara
Mainos

Tapasin Anu Pensolan ensimmäisen kerran morsiuspuku päällä. Silloin hänen nimensä oli vielä Joensuu (myöhemmin Harkki). Olimme molemmat muotinäytöksen malleina, ja tilanteen absurdius huvitti meitä. Kävelimme catwalkia edestakaisin valkoisissa unelmissa monena päivänä. Näin heti, että Anu oli toisenlainen kuin muut tytöt. Hänen sisäinen voimansa veti minua puoleensa.

Tauoilla istuimme tavaratalon lattialla puhumassa valokuvauksesta ja meitä yhdistäneestä epämääräisestä levottomuudesta. Pyristelimme molemmat irti epävarmuudesta ja ulkonäköpaineista. Halusimme olla vapaampia kuin koimme olevamme. Päätimme tehdä yhdessä valokuvia, minä kuvaisin ja Anu loisi visuaalisen ilmeen. Kuvasimme yhdessä vuosia, kunnes me molemmat perustimme perheen. Elämä tapahtui enemmän kodin sisällä eikä enää kallioilla tai värikkäissä yksiöissä.

Morsian imetti esikoistaan

Anun häät pidettiin ensin. Kuvasin morsiamen, joka imetti esikoistaan ja viimeisteli samalla juhlakoristeita. Kaikki tapahtui iloisessa kaaoksessa, täynnä hulluja ideoita ja leikkisyyttä.

Minun häissäni Anu kantoi liinassa jo toista lastaan ja huolehti samalla kaason tehtävistä. Hän piti langat käsissään ja näytti käsittämättömän upealta.

Anu on loihtinut kauneutta ympärilleen aina. Tuunannut tavaroita ja vaatteita, neulonut, värjännyt, maalannut tai muuten vaan tehnyt mahdottomasta mahdollista.

Vastasyntynyt vauvani mallina

Kun olin juuri synnyttänyt toisen tyttäreni, Anu pyysi vauvan malliksi tulevaan neulekirjaansa. Anu tuli osastolle kori täynnä ruokaa ja rekvisiittaa. Vuorokauden ikäiselle vauvalleni puettiin juuri valmistunut nuttu ja sairaalan sängylle aseteltiin kaunis viltti. Valokuvaaja hääräsi kameran kanssa ja Anu keitti teetä. Pian kuva oli otettu ja iloinen seurue poistui Kättärin hissiin.

Olin pöllämystynyt ja virkistynyt. Juuri tuollaisia luovia pyörremyrskyjä maailma tarvitsee!

Anu inspiroi

Nuorena tunsin osaamattomuutta Anun rinnalla, nykyään arvostan erilaisuuttamme. Anu on mennyt vuosi vuodelta lähemmäs itseään. Se inspiroi kaikkia hänen ympärillään olevia. Noinkin voi siis elää: luomusti, kaukana humusta, itseään kuunnellen ja etsien. On mahdollista valita toisin, joka kerta. Anun tie on ollut luopumista turhasta, keskittymistä olennaiseen.

– Ihanaa että sä olet niin rento, sanon Anulle, kun kuvaan häntä työhuoneen keskeneräisten taulujen edessä.

– Totta kai. En mä enää välitä, Anu nauraa ja näyttää maalisia housujaan ja sormessa törröttävää laastaria. On vapauttavaa, kun kuvattava ei ole huolissaan meikistä tai hiuksistaan. Voin kuvata mistä tahansa suunnasta tai missä tahansa valossa. Anu katsoo kameraan luottavaisesti ja selvästi nauttii siitä. Näen saman pilkkeen kuin 25 vuotta sitten, saman ilkikurisen ja uteliaan katseen, joka ei käänny pois.

Taas morsiamena

Myös silloin oli kevät, kun Anu meni naimisiin Jani Pensolan kanssa. Ympärillä oli ystäviä, lapsia, eläimiä ja maaseudun rauha. Morsiuspuvun sisällä kasvoi heidän yhteinen lapsensa, ja kaikki oli jollain rauhallisella tavalla toiveikasta. Asettelin hääparin kanalan eteen ja otin kuvan.

Julkaistu: 15.5.2018