Kirjailija Laura Gustafsson vastaa puhelimeen Helsingin Laajasalosta, jossa hän työskentelee ja viettää vuoroviikoin uusperhe-elämää.

– Joka toinen viikko paljon töitä, joka toinen viikko vähemmän. Kun tekee joka toinen viikko hulluna, on kiva relata seuraava viikko.

Uusperheen arki on sopii hänelle niin hyvin, että hän on alkanut kyseenalaistaa perinteistä ydinperhemallia.

– Se on erikoinen ja omituinen systeemi siksikin, että sellaisia on ollut vähän aikaa ihmiskuntamme historiassa. Ihmiset ovat eläneet kautta aikojen yhteisöissä, joissa välittömässä läheisyydessä on useita sukupolvia. En usko, että ydinperhemalli on välttämättä hyväksi kenellekään.

Gustafssonin nykyisellä kumppanilla, Voima-lehden toimittaja Jari Tammisella on kaksi lasta edellisestä avioliitostaan. Gustafssonilla on yksi oma lapsi. Arvokasvatus on perheessä tärkeässä roolissa.

– Puhumme kotona paitsi ihmisten, myös eläinten oikeuksista. Haluan välittää lapsille viestin siitä, että oikeuden­mukaisuus on tärkeää ja että kaikilla elävillä olennoilla on itseisarvo. Se liittyy myös viestiin siitä, ettei ihmisellä ole oikeutta syödä muita eläimiä.

Gustafssonille etenkin eläinoikeusaktivismi on ollut aina hyvin merkityksellistä. Hän on tyytyväinen siitä, että 90-luvulla käynnistynyt eläinoikeuksia vaativien aktivistien liike on voimissaan. Kirjailijan uusin kirja Mikään ei todella katoa keskittyy muun muassa eläinteollisuuteen.

– Se on teos, jonka olen halunnut kirjoittaa siitä asti, kun aloin kirjoittaa romaaneita. Olen yrittänyt vuosia löytää oikean tavan kirjoittaa eläinkysymyksestä, jotta sävy on sellainen kuin haluan.

Seuraava kirja on työn alla, minkä lisäksi hän valmistelee Ylelle kuunnelmasarjaa entisen maatalouslomittajan kokemuksista. Kuunnelmassa käsitellään eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa.

– Aiheena on lihan-, maidon- ja kananmunien tuotantoon sisään kirjoitettu väkivalta. Käsittelen myös maataloudesta toimeentulonsa saavien ihmisten asemaa ja ahdinkoa. Ymmärrän, että kriittinen suhtautuminen omaan elinkeinoon on vaikeaa. Toivoisin, että viljelijöitä tuettaisiin enemmän siirtymisessä ympäristöystävällisempiin ja eettisempiin ruuan­tuotannon muotoihin.