Laura Birn: "Minulla on välillä hälyttävän huono muisti – Se hävettää ja ahdistaa"
Henkilöt
Laura Birn: "Minulla on välillä hälyttävän huono muisti – Se hävettää ja ahdistaa"
Näyttelijä Laura Birn sanoo huonon muistinsa olevan myös siunaus, sillä jotain ei niin kivoja juttuja on jäänyt matkan varrelle ja painunut unholaan.
Julkaistu 29.11.2022
Apu

Jatka lausetta, näyttelijä Laura Birn: Lapsuuteni suurin haave oli ... saada kääpiökani. Tai näin luulin. Viime keväänä olin Prahassa kuvauksissa ja vanhempani olivat vierailemassa luonani. Äidin kanssa aamukävelyllä tuli puheeksi suuri lapsuuden haaveeni eli kani. Äitini sanoi, etten koskaan ollut puhunut kanista. En ole varma, kenen haave tämä kääpiökani on. Minulla on välillä hälyttävän huono muisti ja se hävettää ja ahdistaa. Mutta on se siunauskin, jotain ei niin kivoja juttuja on jäänyt matkan varrelle ja painunut unholaan.

Teini-iässä ihailin erityisesti uutta ystävääni Saara Turusta, johon tutustuin Kallion lukion pihalla. Hän oli erilaisin ihminen, jonka olin koskaan tavannut, Saaralla oli voimakkaita mielipiteitä ja vahva mielikuvitus. Saara kertoi paljon tarinoita elämästä, fiktiivisiäkin ja matkustelimme yhdessä usein. Myöhemmin hänestä tuli hieno kirjailija ja taiteilija, mitä en lainkaan ihmettele. Saara on yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä.

Pelkään kuollakseni ahtaita paikkoja. Olen kävellyt lapsena 14. kerrokseen portaiden kautta, koska inhoan hissejä. Kerran minun piti mennä roolin vuoksi solariumiin ja se arkkuun asettuminen oli sairain ajatus koskaan. Minun oli pakko jättää toinen jalka ja käsi ulos sieltä siltä varalta, että se naksahtaa kiinni.

Kateellisena katson, kun Ranskassa perheet juhlivat vauvasta vaariin. Jos joku nukahtaa kesken illan pöydän alle, sitten nukahtaa. Suomessa vanhukset ja lapset halutaan sulkea pois bileistä, kun tunnelma on katossaan. Se tuntuu surulliselta. Itse haluan heiluttaa pyllyä vanhanakin Beyoncén tahtiin tanssilattialla.

Juuri nyt ottaa päähän varhaiskasvatuksen palkat. En tiedä mitään tärkeämpää kuin varhaiskasvatus. Ne ihmiset, jotka ovat pitäneet huolta minun lapsestani ja opettaneet hänelle asioita, ovat antaneet koko meidän perheelle järjettömän paljon viisautta ja eväitä elämään.

"Sen päivän haluan nähdä, jolloin maailman kaikilla naisilla olisi itsemääräämisoikeus."
Laura Birn

Ennen oli paremmin ainakin mielikuvituksen rauha. Jani Volasen Munkkivuori-sarjan kautta muistin pitkät päivät, jolloin tylsää hetkeä ei käyttänyt selaamalla uutisia, vaan aika annettiin omalle mielelle. Pakenen itsekin liian usein puhelimelle, vaikka voisi vain uskaltaa olla kaikkien omien hätäisten pikkutunteidensa kanssa.

Sen päivän haluan nähdä, jolloin maailman kaikilla naisilla olisi itsemääräämisoikeus. Esimerkiksi Mahsa Aminin kuolema Iranissa pukeutumissäännön rikkomisesta, naisten kontrollointi Iranissa tai jenkkien aborttilain kiristyminen, jumalauta! Miten absurdia, että tällaisissa asioissa voidaan ottaa takapakkia.

Aion vielä opetella ajamaan autoa. Olen autokoulussa toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla kytkin ajoi minut hulluuden partaalle, se ei mennyt kallooni. Muutaman tunnin jälkeen menetin hermoni ja ostin lentoliput Brasiliaan ystävieni kanssa enkä palannut ajotunneille. Nyt olen valinnut automaattivaihteisen. Ilmoittauduin puolitoista vuotta sitten enkä ole vielä päässyt ajotunneille.

Minuun jäi pysyvät jäljet vanhempieni ehdottomasta rakkaudesta. Se on syy, miksi olen selvinnyt kipeimmistäkin asioista. Heidän luottamuksensa kantaa, tuntuu siltä, että pystyn mihin vaan ja voin tavoitella unelmiani. Nyt vanhempani reissaavat mukanani paljon kuvauksissa ja pitävät kasassa lapsiarkeani. Uskon heidänkin ­nauttivan tiiviistä perhe-elämästä sekä ajasta lapsenlapsensa kanssa.

Kommentoi »