Laulava sotaveteraani opetti lähihoitajalle jotain arvokasta – ”Aina kun kuulen Paimenpoika-laulun, liikutun – hän muisteli laulun avulla lapsuuttaan”
Lähihoitajana työskennellyt Marita Länsmans liikuttui joka sunnuntai, kun sotaveteraani lauloi Paimenpoika-kappaleen.
Olin vuosia sitten töissä Eemil-kodissa Ruotsinpyhtäällä. Koko työurani hienoin muisto on tutustuminen siellä asuneeseen sotaveteraaniin. Hän oli pienikokoinen mies, jonka kohtaaminen toi aina hyvän mielen. Mies oli ollut rintamalla vaikeissa taisteluissa ja kertoi meille niistä avoimesti. Hän kuitenkin selvisi sodasta haavoittumatta ja pystyi järjestämään elämänsä siviilissä. Hänellä oli lapsia ja lapsenlapsia, jotka vierailivat hänen luonaan.
Mies lauloi joka sunnuntai Paimenpojan. Sen kuunteleminen oli harras ja kaunis hetki. Luulen, että hän muisteli laulun avulla omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Aina kun kuulen laulun, liikutun ja muistan hänet. Itsenäisyyspäivänä mies lauloi Veteraanin iltahuudon. Myös se kuulosti hyvin kauniilta.
Kohtaamisemme olivat lämminhenkisiä. Mies halusi juoda kuumaa vettä ja tuli pyytämään sitä myös yöllä. Hankimme hänelle termospullon, ja hän kulki käytävällä pullo kädessään. Mies kuoli jo noin 20 vuotta sitten, mutta kohtaamisemme auttoivat minua ymmärtämään maamme historiaa.
