Ennen oli paremmin ainakin se, että oli enemmän mahdollisuuksia tylsistyä. En selaa puhelinta paljon, mutta joudun töiden vuoksi tekemään paljon asioita kännykällä, oli kyseessä somepäivitys tai sähköpostien tarkistus. En uskalla tarkistaa ruutuaikaani.

Lapsuuteni sitkein haave oli saada koira. Jankkasin sitä niin pitkään, että isäni ja äitini kirjoittivat minulle kirjeen perusteluineen, miksei meille tule koiraa.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun eräs koira puri minua 10-vuotiaana. Se juoksi metsästä ja nappasi vasemmasta kädestä, jossa näkyy vieläkin jäljet. Säikähdin ­hirveästi, mutta en saanut pysyviä traumoja, sillä ­halusin tosiaan silti koiran.

Viimeksi nauroin makeasti, kun olisin kaupassa ­saanut plussakortilla hyvät edut. Valitettavasti olin ­jättänyt bonuskortin kotiin ja harmissani pyysin ­kassalla edessä olevalta mieheltä, voisiko hän lainata plussakorttiaan minulle. Kassahenkilö hieman ­paheksui. Nauroin tälle keissille matkalla kotiin.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun alan puhua rakkaista ihmisistä tai lapsuudenperheestäni. Jos koen vahvasti rakkautta, minua alkaa helposti itkettää.

Viimeksi kiljuin riemusta, kun sain Mä oon vaan ­ihminen -albumini käsiini. Juhlin ja kilistelin oikein ­kunnolla, kun albumi julkaistiin syyskuun alussa.

Vihaan sydämeni pohjasta ylpeyttä ja ylimielisyyttä. En voi sietää ajatusta siitä, että joku ajattelee olevansa korkeammalla kuin muut. Itse ajattelen hyvin vahvasti, että me kaikki seisomme samalla viivalla, olit sitten rikas tai köyhä.

Viimeksi rakastuin Berliiniin. Olen vieraillut siellä paljon, ja muutimme sinne viime vuonna mieheni kanssa muutamaksi kuukaudeksi. Berliinin kulttuurin ja ilmapiirin aistii heti, kun astuu lento­koneesta.

Nykyajan parhaita puolia on mahtava Elämäni biisi -ohjelma, jossa saan olla tänä syksynä mukana. Uskon, että esitykset tulevat olemaan tosi hauskoja ja palkitsevia.

Pelkään kuollakseni ajatusta siitä, että minun olisi pakko hypätä benji-hyppy. En pelkää korkeita paikkoja, mutta benji aiheuttaa kauhun tunteita.

Häpeän syvästi, jos innostun hirveästi ja alan puhua ihmisten päälle. Jotkut loukkaantuvat siitä, mutta joissain kulttuureissa se on ihan normaalia, kuten meidän perheessä. Itse pidän sitä hyvän keskustelun merkkinä, mutta ymmärrän, etteivät kaikki tykkää siitä.

En enää nykyään suutu, kun minulla on nälkä. Olen harjoitellut eroon nälkäkiukusta ja tunnistamaan ­tunteitani sen sijaan, että puran niitä muihin.

Antakaa minun edes kerran asua isossa kartanossa maaseudulla. Unelmani on olla keskellä ei mitään. Kaipaan rauhaa, tilaa ja aikaa.

Sen päivän haluan nähdä, jolloin teleporttaus olisi mahdollista. Se helpottaisi elämääni niin ­paljon!

Aion vielä opetella soittamaan akustista kitaraa. Se olisi kevyempi roudata keikoille kuin piano!