Lapsuuden vaikeudet tekivät laulaja Irinasta kiltin sovittelijan – ”Uskalsin kiroilla ensimmäisen kerran aikuisena”
Laulaja Irinalle tulee kausia, jolloin hän kyseenalaistaa kaiken. Ja haluaa räjäyttää kaiken. Hän kiittääkin puolisoaan ja perhettään pitkämielisyydestä.
Eteiseen on ruuvattu ristikko, jossa kymmenet aurinkolasit odottavat ottajaansa. Portaat johtavat ylös ja alas, ylhäällä valtavat ikkunat antavat vehreälle puistoalueelle, jonka puiden lävitse pilkottaa järvi. Kodin sisustus on puunvärinen, lämmin ja boheemi. Rennosti kasatussa pinossa Yuval Noah Hararin kirja on valmiina luettavaksi. Missään ei näy kiiltävää valkoista pintaa, eikä sellainen sopisikaan talon emännän, laulaja Irinan tyyliin.
– Saimme kuukausi sitten alakerrassa remontin valmiiksi, kun lapset vaihtoivat huoneita. Keittiö onkin antanut odottaa itseään 17 vuotta, Irina nauraa.
Perheen esikoinen muutti viime syksynä Tampereelle taidelukioon opiskelemaan. Alakerran sohvalla sentään vielä pötköttää golf-treeneistä tullut 14-vuotias kuopus. Pesä ei ole täysin tyhjenemässä.
– Varmasti artistiuden lisäksi äitiys on vahvin roolini. Olen säätäjä-äiti! Keväällä ajattelin jo, että hitto minusta on tulossa ihan tarpeeton. Olin keikkatauolla, ja poikani oli viikonloput isovanhemmillaan reilun 20 kilometrin päässä kalastamassa sekä metsästämässä.
Irina pohti, että kukaan ei tarvitse häntä enää. Onneksi tilanne muuttui kesällä, kun golf-harjoitukset pyörähtivät käyntiin ja tytärkin saapui Tampereelta visiteeraamaan.
