Lapsuuden moni kesämuisto kietoutuu erilaisten urheiluhetkien ympärille – ja television äärelle
Muuttuuko television katselu todella kesällä, vai muuttuuko se vain lineaaritelevision osalta? kirjoittaa Lotta Backlund.
Minä kirjoitan tätä kolumnia nizzalaisella parvekkeella, ja sinäkin saatat lukea kolumnia lomamaisessa ympäristössä: laiturinnokassa, rannalla tai ehkä pelkääjän paikalla autossa road tripillä. Koska suuri osa meistä lomailee tavalla tai toisella ainakin muutamia viikkoja kesäisin, rutiinimme muuttuvat. Tämä aiheuttaa päänvaivaa televisiokanaville, sillä rutiinien muutos johtaa usein vähentyneeseen televisionkatseluun.
Monena kesänä television pelastus on jonkinlaiset urheilun arvokisat, kuten kesäolympialaiset tai jalkapallon tai yleisurheilun MM- tai EM-kisat. Tänäkin kesänä Helmareiden EM-matseja katsojaluvuissa edellä on vain muutama yksittäinen uutislähetys.
Monien lapsuuden kesämuistot kietoutuvatkin erilaisten urheiluhetkien ympärille.
”Ellei se sarja olisi tullut kesällä, en varmasti olisi katsonut sitä.”
Pyydän anteeksi nuorisolta, koska kolumnistitäti äityy nyt hetkeksi muistelemaan. Kun 80-luvun puolivälissä vietimme kesiä (no todellisuudessa ehkä pitkiä viikonloppuja, mutta lapsena oli mahdotonta hahmottaa aikaa) mökillä Porvoon saaristossa, muistan elävästi miten olohuoneeseen kannettiin matkatelevisio, josta katsottiin kun Boris Becker päihitti Ivan Lendlin Wimbledonin tenniskisoissa. (Tällainen tarina kuulostaa tänä päivänä tieteiselokuvalta, koska tennistä ei varmasti enää näe miltään ilmaiskanavalta.)
Toisaalta: muuttuuko katselu todella kesällä, vai muuttuuko se vain lineaaritelevision osalta? Teini-ikäinen tyttäreni katsoo täällä Ranskassa Netflix-sarjaa iPadilta iltaisin aivan kuten kotonakin. Myös sarjoista voi jäädä nostalginen muistijälki, vaikkei se ole yhtä aikaan sidottu kuin Boris Beckerin voitto, Diego Maradonan jumalan käsi tai Usain Boltin maailmanennätys Berliinissä.
Minä muistelen vieläkin lämmöllä kesää 2010, jolloin olin äitiyslomalla ja minulla oli aikaa katsoa televisiota päivällä. Yle esitti ohjelmaa nimeltä Naapureina Madridissa. Se oli kreisi espanjalainen komediasarja, joka ilahdutti minua pöhköydellään suuresti. Ellei se olisi tullut kesällä, en varmasti olisi katsonut sitä. Jaksot kestivät yli tunnin, ja ruutua piti tuijottaa intensiivisesti, sillä en osaa espanjaa kovin hyvin ja olin tekstitysten armoilla.
Kaupalliset kanavat ovat onneksi osanneet luoda uusia perinteitä. James Bond -elokuvat kuuluvat Nelosen kesäohjelmistoon niin kiinteästi, että uskon niistä tulleen uusi kesäperinne monille perheille. Myös kaudet on venytetty pidemmälle kesään – monen sarjan finaali saattaa tulla vasta pitkällä kesäkuun puolella. Mutta miksi minä täällä huolehdin ihmisten televisionkatselusta? No koska ellei ole katselua, ei ole mainostajia. Ellei ole mainostajia, ei ole rahaa ostaa uusia televisiosarjoja syksyllä. Itseni puolesta siis tässä vain huolehdin.
