Thomas ja Linda muuttivat teinipojan kanssa 16 neliön asuntovaunuun – ”Helpompaa elämää kuin omakotitalossa”
Linda Sjöblom ja Thomas Tamminen muuttivat vakituisesti asuntovaunuun teinipojan ja perheen koirien kanssa. He eivät kadu: ahtauteen tottuu, ja pienellä rahalla sai kodin meren rannalta.
Kun Thomas Tamminen aukaisee kotinsa ulko-oven, hän kumartuu maanrajaan ja avaa vetoketjun. Puoliso Linda Sjöblom avaa sisältäpäin toisen, kapean oven, ja ovensuusta työntyy kaksi uteliasta kuonoa tutkimaan tulijoita. Sitten koirat peruuttavat, Tamminen väistää keittiön sohvalle ja Sjöblom makuuhuoneeseen, jotta toimittaja ja kuvaaja mahtuvat sisään.
Iso rescue-koira Amanda on mennyt kiepille keittiön pöydän alle eikä vinkaise, vaikka toimittaja tallaa ensimmäiseksi sen tassulle. Kun Sjöblom ujuttautuu sohvalle, pieni Femi-koira hyppää hänen kainalonsa turvaan. Parin metrin päässä 13-vuotias poika Benjamin Piippo pelaa sängyllään pleikkaria.
Ollaan perheen kodissa, asuntovaunussa.
– Kun Linda viime talvena ehdotti asuntovaunuun muuttamista, ekaksi ajattelin, että mihin minä joudun! 52-vuotias Thomas Tamminen nauraa.
– Nyt ajattelen, että olisi pitänyt muuttaa jo aiemmin tällaiseen.
38-vuotias Sjöblom rakasti lapsena karavaanireissuja vanhempiensa kanssa ja oli haaveillut tästä kauan. Toinen syy perheen erikoiseen asuntovalintaan oli raha. Perhe oli asunut pitkään vuokralla omakotitalossa.
– Halusin jotain omaa mutta en 200 000 euron talolainaa. Ostimme sitten tämän, Linda Sjöblom kertoo.
"Tämä" on vuosimallin 2008 asuntovaunu, Fendt Platin 650 TFK. Perhe sai 18 000 euron ostohinnalla merenrantakodin. Lisäksi sähköstä, kaasupulloista, maapaikan vuokrasta ja kaskosta kertyy asuinkuluja 100–400 euroa kuussa.
Omakotitalon 80 asuinneliötä kutistui samalla asuntovaunun 16 neliöksi. Perhe on asunut asuntovaunussa Paraisilla Ali-Kirjalassa nyt vajaan vuoden.
– Tähän tottuu, että on vähän ahdasta ja tavaroita pitää jatkuvasti siirrellä. Tiesimme etukäteen, että pitää rampata hakemassa vettä ja tyhjentämässä vessaa, Sjöblom miettii.
– On tämä helpompaa elämää kuin omakotitalossa. Ei ole niin paljon siivoamista, kommentoi Tamminen.
Vaunussa Thomas Tamminen siirtyy keittämään kahvia mutta väistää makuuhuoneen puolelle, kun Linda Sjöblom ottaa esiin pullat. Ne on leivottu täällä, asuntovaunun miniuunissa.
Juuri nyt uuni sijaitsee makuuhuoneen vaatekomerossa henkarivaatteiden alla. Tarvittaessa se nostetaan esiin keittiön tiskipöydälle – joka on myös hella. Kun hanaa ja kolmea kaasulevyä ei käytetä, ne ovat piilossa kannen alla.
Jouluna Sjöblom teki vaunun pienessä keittiössä jopa joulukinkun ja muut jouluruuat isolle seurueelle.
Benjamin, joka asuu vuoroviikoin asuntovaunussa ja isänsä luona omakotitalossa, kömpii sopestaan esiin ja tulee sohvalle juomaan kokista. Hän ei ole yhtä tyytyväinen asuntovaunukotiin kuin äitinsä ja Thomas Tamminen.
– Matkit vain sinun vanhempiasi, hän valittaa äidilleen.
Sjöblomin vanhemmat asuvat omakotitalossa, mutta heilläkin on asuntovaunu.
Eniten poikaa harmittaa huono netti: mobiiliyhteys on heikko, eikä asuntovaunuun voi ottaa kuituliittymää. Vakavia haittapuolia kodista ei kuitenkaan löydy. Ahtaan paikan kammoa ei ole syntynyt, ja kavereita voi tulla kylään.
– Ja varmaan sinusta on kivaa, että meillä on enemmän rahaa päivittäin käytössä, äiti muistuttaa, eikä poika vastusta. Toiveissa on oma mönkijä.
Jalkojen alla lattia tuntuu lämpimältä. Aikuiset kertovat, että asuntovaunussa on sähköllä toimiva lattialämmitys sekä kaasuun perustuva yleislämmitys. Heidän mukaansa ne ovat riittäneet hyvin myös rankoilla paukkupakkasviikoilla.
– Paitsi että kaasu onnistuu aina loppumaan yöllä! Linda Sjöblom nauraa.
– Kun näin kävi kovalla pakkasella, sisällä lämpötila ehti laskea kymmeneen asteeseen. Onneksi asuntovaunu lämpenee äkkiä.
Kylmyys aiheuttaa toisenkin ongelman. Ulkoseinän vastaisille pinnoille tiivistyy ilmankosteutta, joten asuntovaunun yläkaappien ovet on pidettävä talvisin tuulettumisen vuoksi auki.
Sjöblom näyttää, missä heidän tavaransa ovat: kaurahiutaleet, kattilat, viinilasit. Katonrajasta, sivuseinistä ja penkkien alta löytyy lokeroita, hyllyjä ja minikaappeja.
Kaappitilaa on perheen mielestä sopivasti. Tärkeimmät muistoesineet ovat mahtuneet mukaan, kuten käsinmaalatut posliinikupit, jotka Sjöblom sai teininä.
Seinillä on hänen isoäitinsä ristipistotöitä. Lyssna till ditt hjärtas röst, lukee yhdessä taulussa – kuuntele sydämesi ääntä.
Muusta ylimääräisestä on luovuttu, ja esimerkiksi kenkiä voi kukin omistaa vain muutaman parin. Jos isoille harrastusvälineille tarvittaisiin tilaa – Benjamin harrasti aiemmin jääkiekkoa – sija järjestyisi asuntovaunun kyljestä talviteltasta, jossa on pieni kaasukamiina ja kuusi lattianeliötä lisää.
– Talvitelttaan voi jättää lumiset kengät, niin että niitä ei ole lattialla pyörimässä, ja siellä meillä oli myös jouluna joulukuusi, Sjöblom esittelee.
Benjamin on katsellut kännykästä videoita keittiön sohvalla, mutta nyt hän kyllästyy aikuisten keskusteluun. Hän katoaa soppeensa. Pian sieltä alkaa kuulua meteli. Keittiöön kuuluvat kaikki hänen huutonsa pelikavereille.
Sjöblom ja Tamminen puistavat päätä.
– Äänieristys täällä on kehno. Kovalla sateella joudumme huutamaan toisillemme. Ja kun käymme päärakennuksessa, kuulemme sinne saakka, kun Benjamin pelaa pleikkarilla!
Tähän aikaan vuodesta lähellä ei ole suuremmin kuulijoita, mutta kesällä on toisin. Vieressä on useita muita matkailuautoja. Perheen asuntovaunu sijaitsee vanhalla Brinka Östergård -maatilalla, joka on nykyään työväenjärjestön vapaa-ajanviettopaikka.
Ahtaudumme ulos vaunusta ja talviteltasta. Ilta on hämärtymässä, ja lumi sinertää. Muilla asuntovaunuilla on paksut lumipeitteet päällä.
Sjöblomin ja Tammisen asuntovaunun ympärille on pystytetty matala aita. Heidän pikkupihallaan on grilli ja savustuspönttö. Vaunun alta löytyy moottorisaha.
Perheen arjen merkittävin ero tavalliseen on se, että vesi kulkee kantamalla. Tamminen ottaa kaksi kymmenen litran vesikannua ja lähtee niiden kanssa parinsadan metrin päähän tilan päärakennukselle. Hän täyttää ulkoseinän hanasta kannut, kärrää ne asuntovaunulle ja kaataa vedet säiliöön, mistä vesi pääsee hanoihin.
– Nyt talvella kannamme harmaat vedet pesuvadeissa ulos, sillä viemäriputket voivat jäätyä, Sjöblom toteaa.
Vedenhakureissu on tehtävä päivittäin ja kemiallinen vessa tyhjennetään joka toinen päivä, mutta Sjöblom ja Tamminen eivät pidä työmäärää isona. Pysyypähän kunnossa. Raskaampaa Sjöblomilla on ollut hoitotyössä, josta hän on sairaslomalla.
Suihkussa he käyvät tilan rakennuksissa. Heidän asuntovaunussaan ei edes ole suihkua, muuten vesisäiliötä saisi olla jatkuvasti täyttämässä. Pyykit pestään talviteltassa minipesukoneessa, kantovedellä.
Käymme kurkistamassa tilan rakennuksia. Yhdessä mökissä on perheen lukollinen pakastin. Hämärässä tulee vastaan Marko Koivunen, turkulainen vahtimestari, joka pitää paikkoja kunnossa ja on siksi saanut maksuttoman asuntovaunupaikan. Keltaisessa päärakennuksessa hänen vaimonsa Terhi Koivunen laittaa juuri halkoja keittiön puulieteen.
Päärakennuksesta löytyy myös sähköuuneja ja astianpesukoneita, lukittavia kaappeja, sauna ja juhlasali, joita karavaanarit saavat käyttää. Yleensä Sjöblom tiskaa täällä perheen astiat.
Ulkona kyltti osoittaa, missä on uimaranta.
Tilastoissa asuntovaunuasukkaat luokitellaan kodittomiksi, mutta perheellä ei ole ollut ongelmia viranomaisten kanssa.
– Saimme byrokratiaan hyviä vinkkejä Facebook-ryhmästä, iloitsee Sjöblom.
Esimerkiksi alaikäisen lapsen osoitteen täytyy olla pysyvässä asunnossa, joten Benjamin on kirjoilla isänsä kodissa. Paperiposti tulee kymmenen kilometrin päähän R-kioskille Poste Restante -osoitteeseen.
Leriintämatkailujärjestö SF-Caravanilla ei ole tarkkoja lukumäärätietoja, miten moni suomalainen on muuttanut pysyvästi matkailuautoon, mutta ilmiö vaikuttaa olevan yleistymässä, kertoo sähköpostilla seuran toiminnanjohtaja Mikko Kivekäs.
Pohjoisen matkailupaikkakunnilla uusi asumistapa on alkanut tuottaa jo päänvaivaa. Palveluiden on vaikea pysyä perässä, kun kodit kulkevat pyörillä.
Kullakin paikkakunnalla tehdään vähän omanlaisia tulkintoja. Paraisten johtava rakennusvalvoja Sanna Simonen muistuttaa, että maankäyttö- ja rakennuslain mukaan asuntovaunu vaatii vähintäänkin toimenpideluvan, jos se on pitkään paikoillaan.
Viranomaisten kanta on usein nihkeä jo siksi, että matkailuautossa asuminen kuulostaa epäekologiselta. Ympäristön kannalta tilanne on kuitenkin mutkikas. Vaikka matkailuauton lämpöeristys on huono, asuinneliöitä on niin vähän ja elämisen tapa niin vaatimaton, että suurta eroa talossa asumiseen ei välttämättä synny. Esimerkiksi blogisti Johannes Leppävuori on laskenut autossa asumisen hiilijalanjäljeksi samantapaisia lukuja kuin suomalaisilla on keskimäärin. Virallisia ja puolueettomia vertailuja aiheesta ei suuremmin ole.
Palaamme asuntovaunuun. On tullut pimeä, ja Sjöblom sytyttää valoja.
–Älä hemmetissä pakita! kuuluu Benjaminin ääni, ja vaunu keinuu, kun poika hyppii pelatessa.
– Vaikka olisi miten iso talo, Benjamin joka tapauksessa istuisi sängyssä ja pelaisi, Tamminen myhäilee.
Tavallinen talvi-ilta asuntovaunussa sujuu usein näin: poika pelaa, aikuiset viettävät keittiön sohvalla iltaa televisiota katsellen tai lautapelejä pelaten. Kesällä oltaisiin ulkona, grillattaisiin ja seurusteltaisiin alueen karavaanareiden kanssa.
Jos puolison naama alkaisi ärsyttää, voisi mennä ulos tai päärakennukseen.
– Mutta ei ole alkanut ärsyttää, Sjöblom kommentoi.
Tamminen heittää, että ei tietenkään, sillä hän on niin paljon töissä. Hän työskentelee konemiehenä.
Sjöblom harkitsee uranvaihtoa, sellaista, mitä voisi tehdä etänä asuntovaunusta.
Amandan kuorsaus kuuluu pöydän alta. Koiratkin ovat tuntuneet viihtyvän.
– Meistä tuntuu, että mökkeilemme joka päivä, sanoittaa Sjöblom.
