Viimeinen lapseni muutti pois kotoa – Minä muutan paitsi asunnosta toiseen, myös elämäntilanteesta toiseen
Kolumni
Viimeinen lapseni muutti pois kotoa – Minä muutan paitsi asunnosta toiseen, myös elämäntilanteesta toiseen
Nyt, jos koskaan, kiire loppuu. Kutsukaa siis minut juhliin, elokuviin tai illalliselle, mutta antakaa minun sen jälkeen syrjäytyä koiran kanssa metsässä, Ståhl kirjoittaa.
7Kommenttia
Julkaistu 8.10.2022
Apu

Helsingin Sanomissa oli artikkeli saaressa asuvasta perheestä. Kiinteistövälittäjä oli ilmoittanut perheelle, ettei saaressa asuminen ole lapsiperheelle realistista. Hauskaa, sillä artikkeli kertoo juuri siitä: mukavasta lapsi- perhearjesta saaristossa.

Kiinteistövälittäjän käsitys hyvästä elämästä taitaa olla aika kapea, ellei suorastaan ankea.

Todellako onnen takaavat lähellä olevan päiväkoti, Citymarket, Prisma, Alko ja koulu?

Jäähalli, uimahalli sekä kuntosali tietenkin myös.

Kai kampaajankin on hyvä olla ihan kodin kupeessa.

Vai onko sittenkään niin?

Voisiko olla, että kaiken sijaitseminen käsivarren mitan päässä mahdollistaa helvetillisen aikataulun ja superkiireisen arjen?

Jos Pirjo-Elisabetin ratsastustalli sijaitsee kilometrin päässä ja Jari-Markon jäähalli kahden, on täysin mahdollista ehtiä heidän treeniensä välissä omiin meditaatiotreeneihin kolmen kilometrin päähän Kristallipajalle.

Tämä kaikki luonnollisesti sen jälkeen, kun on ensin ajettu aamulla ruuhka-aikaan lasten koulun kautta töihin ja ruuhka-aikana kaupan kautta takaisin kotiin.

Jotenkin arvelen, että saaristolaisilla on hieman erilainen arki.

Julkenen epäillä, että perheen aikataulun määrittää Herra Sää, joka kertoo, lähteekö kukaan tänään mihinkään. Ja jos lähtee, matka kestää sen minkä se kestää.

Mihinkään ei rynnätä takki tuulessa lepattaen, sillä se ymmärretään turvallisuusriskiksi.

Saaristolaisilla voi myös olla hetki aikaa seistä kallion luodolla ja nuuhkia meri-ilmaa. Jos ei muuten, ainakin siksi, kun mihinkään ei pääse.

Turha siinä on pullikoida ja huudella ohiajavalle Viking Linelle, että mitä sinäkin siinä puksutat.

Saaristolainen tajuaa, että asiat menevät niin kuin menevät riippumatta siitä, saanko raivokohtauksen vai en.

"Olenko kahviloissa käyskentelevä koiranulkoiluttaja vai metsissä samoileva eräjorma? Kaipaanko kaupungin sykkeeseen vai pöpelikön rauhaan?"
Katja Ståhl

Juttu kiinnitti huomioni, sillä olen muuttamassa. Muutan paitsi asunnosta toiseen, myös elämäntilanteesta toiseen.

Nyt, jos koskaan, kiire loppuu. Viimeinen lapseni muutti juuri pois kotoa.

Muuttoa suunnitellessani maalailin samalla omaa, tulevaa elämääni.

Olenko kahviloissa käyskentelevä koiranulkoiluttaja vai metsissä samoileva eräjorma?

Kaipaanko kaupungin sykkeeseen vai pöpelikön rauhaan?

Mistä luovun, kun luovun alakerrassa sijaitsevasta teatterista ja kaupasta?

Syväanalyysissa löysin itsestäni saaristolaisen maakravun. Kaupungissa on kiva käydä, mutta sinne en kaipaa.

Metsään sen sijaan kaipaan joka päivä.

Kutsukaa siis minut juhliin, elokuviin tai illalliselle, mutta antakaa minun sen jälkeen syrjäytyä koiran kanssa metsässä.

Haluan nuuhkia havuja ja jutella oraville.

Sitä ei voi tehdä kiireessä.

Eikä kaupungissa.

7 kommenttia