Luulitko, että Kanariansaarilta ei löydy tyyliä? Tutustu arkkitehtuurin, viinien ja tuliperäisten maisemien Lanzaroteen
Lanzarote ei ole vain lomakohde. Se on myös omaperäinen taide-elämys, seikkailu vulkaanisissa maisemissa ja rento herkuttelupaikka. Mondo esittelee saaren parhaat löydöt.
Taiteilijan saariluomus
”Tuolla ne ovat, Chinijosaaret”, mies huoahtaa hymyillen. Lanzaroten vieressä lepääviä pikkusaaria kutsutaan nimellä chinijo, joka tarkoittaa pientä, tai pikkupoikaa. Näköala on upea, ja erityisen hienoksi sen tekee Mirador del Rion rakennus, josta sitä voi ihailla.
Maailmassa on harvoja paikkoja, joissa joku taiteilija on voinut käyttää suuria luonnonmaisemia osana teoksiaan. Lanzaroten Arrecifessä vuonna 1919 syntynyt kuvanveistäjä, maalari ja arkkitehti César Manrique loi elämänsä aikana saaresta tavallaan kokonaistaideteoksen. Hän suunnitteli rakennuksia, puutarhoja, näköalapaikkoja ja veistoksia, joissa vulkaaninen ympäristö on usein keskeisessä roolissa. Manrique käytti niin jähmettynyttä laavaa, puuta kuin muita luonnonmateriaaleja. Matkailija voi nähdä hänen töitään omatoimisesti tai opastetuilla retkillä.
Madridissa opiskellut ja New Yorkissakin työskennellyt Manrique alkoi nousta kansainväliseen maineeseen jo 1960-luvulla. Hän halusi taiteen myötä nostaa niin Lanzaroten saaren kuin sen luonnon arvostusta. Nykykatsojan silmään pistää kyllä se, että Manriquen elämästä kertovissa kuvissa vilahtelee vähäpukeisia nuoria naisiakin. Mutta kuvissa näkyy eniten 1960–70-lukujen liberalismi, jota saaren taiteilijayhteisö edisti. 1990-luvun alussa liikenneonnettomuudessa kuollut Manrique on Lanzarotella arvostettu hahmo, josta monilla saarelaisilla on omia muistoja.
Tunnetuimmat Manriquen teokset ovat suurenmoinen kaktuspuutarha, joka laajentaa kävijänsä mielikuvia kaktuskasveista, Mirador del Rion näköalapaikka sekä Jameos del Agua, jonka laavaluoliin taiteilija loi uima-altaan, puutarhan, ravintolan ja näyttelytilan. Miehen kädenjälki näkyy niin suurissa linjoissa kuin esimerkiksi kaktuspuutarhan vessojen kuvituksissa sekä Jameos del Aguan hyvän ravintolan puu- ja kivikalusteissa.
Ehdottomasti näkemisen arvoisia ovat myös Manriquen kaksi asuntoa, joista on tehty käyntikohteita, sekä Al Campesinon artesaanikylä, jossa on paikallisten käsityöläisten puoteja sekä tasokas ravintola. Taiteilija ohjasi paikalliset viranomaiset ylipäätään pitämään Lanzaroten rakennukset maltillisen kokoisina ja neuvoi jopa talojen ulkovärien valinnassa. Näin saarella on pysynyt luonnonmukaiselta ja viehättävältä tuntuva kokonaisilme.
Viehättävä Teguise ja muut Lanzaroten kaupungit
Ilta hämärtyy Teguisen pikkukaupungin kujilla, mutta Plaza Mayorin aukiolle kerääntyy yhä enemmän väkeä. Matkailijat ja paikalliset perheet odottelevat pienissä rykelmissä, ja lopulta odotus palkitaan. Kuuluu rumpujen pauketta ja kiljahduksia. Sieltä he tulevat, Diabletes de Teguise, ilkikuriset pahathenget.
Aina alkuvuoden suuren karnevaalin aikaan tässä kylässä jatketaan 1500-luvulta juontuvaa perinnettä. Muutamat paikalliset pukeutuvat hätkähdyttäviksi paholaishahmoiksi ja saavat etenkin lapset kiljahtelemaan innoissaan. Jotkut teguiselaistenavat osallistuvat huviin juoksemalla ympäriinsä naamioituneina ja kovaäänisiä piiskoja heilutellen. Ilta jatkuu keskusaukiolla paikallisten hauskan musisoinnin, laulun ja tanssien parissa.
Parintuhannen asukkaan Teguise on Lanzaroten entinen pääkaupunki ja selkeästi saaren tunnelmallisin kylä. Sen vanhassakaupungissa kannattaa kierrellä katselemassa kauniita rakennuksia ja istahtaa vaikkapa jäätelölle tai aterialle. Teguisen kylää ei pidä sekoittaa Lanzaroten sinänsä mukavaan mutta paljon suurempaan ja nykyaikaiseen rantakaupunkiin Costa Teguiseen.
Toinen näkemisen arvoinen pikkukaupunki on Haría. Sen León y Castillo -aukiolla on tunnelmaa, ja runsaan tuhannen asukkaan kaupungissa on mukava kuljeskella ja pysähtyä baariin tai käsityöputiikkiin. Haríasta löytyy myös yksi taiteilija César Manriquen museoiduista kodeista.
Lanzaroten modernissa pääkaupungissa Arrecifessakin on joitakin vanhoja kortteleita kierreltäväksi sekä 1700-luvun pienehköön linnoitukseen tehty nykytaiteen museo. Jos aikaa ei ole museolle, kurkista ainakin sen alakerran ravintolaan, jonka Manrique suunnitteli linnoituksen osaksi. Ruokapaikan tyyli tuntuu nyt viehättävän retrohenkiseltä.
Saaren suurista turistikeskuksista löytyy myös leppoisia kävelypaikkoja. Esimerkiksi Puerto del Carmenin rantabulevardilta avautuu mukavia näkymiä.
Herkuttele teleklubissa tai laaturavintolassa
Arkisen kunnantalon terassilla on hiljaista. Ovi on kuitenkin kutsuvasti auki, ja sen vieressä on mustalle taululle liidulla kirjattu lista, joka saa makuhermot herkistymään. Gambas al ajillo, pescado a la plancha ja niin edelleen. Espanjalaisista ravintoloista tuttuja ruokia, joissa painottuvat etenkin merenelävät.
Astumme sisään Teleclub Los Vallesiin, ja jo varttitunnissa edessämme on runsas, herkullinen ja kohtuuhintainen lounas. Monissa Lanzaroten ravintoloissa syö hyvin 20 eurolla, mutta teleklubeissa saa tuhteja annoksia paikallisista aineksista ja vielä vähän edullisemmin.
Useissa saaren kunnissa on oma teleklubi, jossa on kuntalaisten kokoontumistilojen ohessa ravintola, baari ja kenties vaikka pelihuone biljardille. Paikalliset ovat käyneet klubitaloilla vuosikymmeniä. Niiden nimen kerrotaan juontuvan siitä, että tänne tultiin katsomaan televisiota jo aikoina, jolloin kaikilla ei sellaista kotona ollut.
Kunta antaa ravintolan aina jonkun paikallisen perheen tai yrittäjän pidettäväksi. Vaikka saarella ei kuivuuden vuoksi viljellä paljon, näissä konstailemattomissa klubeissa saa maistaa lähiseudun aineksia ja tulot menevät lanzarotelaisille. Suositeltavia paikkoja ovat esimerkiksi Mozagan ja Taon teleklubit.
Myös monista saaren turistikohteista ja nähtävyyksistä löytyy hyvää ruokaa. Esimerkiksi Al Campesinon artesaanikeskuksessa ja Jameos del Aguan vulkaanisissa luolissa on ravintolat, jotka tarjoavat maukkaita annoksia.
Mitä kuppiloita saarelaiset kehuvat? Arrecifessä kannattaa tietää baari-ravintola Charco Vivo, Arrietassa taas La Casa de la Playa. Teguisen kylässä suosituksen saavat baari-kahvila La Tahona ja ravintola Ikarus. Kyliä, joissa voi nauttia sekä maisemista että ruuasta, ovat El Golfo (useita hyviä kalaravintoloita) ja La Santa (kokeile ravintola El Barquilloa).
Lanzarotella kannattaa maistaa paikallisia viinejä, erityisesti Malvasia-valkoviinejä. Niitä tuottavat useat tilat, joista osassa voi vierailla tutustumassa viininviljelyyn vulkaanisessa maastossa. Lanzaroten viinejä löytää myös monista saaren kaupoista ja ravintoloista.
Rantahuveja ja loikoilua
Hiekka tuntuu varpaissa pehmeältä, ja tuuli viilentää iltapäivän lämpöä juuri sopivasti. Famaran rannalla Lanzaroten luoteislaidalla on runsaasti ihmisiä, mutta koska kaunista hiekkaa jatkuu usean kilometrin verran, paikka ei tunnu ruuhkaiselta. Rannan lähellä kohoavat saaren korkeimmat kukkulat, yli 600 metriin nousevat Peñas del Chachen komeat rinteet.
Jos kaipaa ruokaa tai palveluita, niitä löytyy vierestä La Caletan kylästä. Famaralla kannattaa käydä vaikkei aikoisi käyttää aikaa auringossa loikoiluun: täällä on tunnelmaa, ja viihdykkeenä voi vaikka seurata surffaajien menoa laineilla. Famara ei kuitenkaan sovi uimapaikaksi perheen pienille, sillä voimakkaissa virtauksissa on pidettävä varansa.
Muualta saarelta löytyykin sitten niin lapsille kuin muillekin sopivia rantoja. Viehättävimpiin kuuluvat El Papagayon alueen rannat saaren eteläosassa, Los Ajachesin suojellun, vulkaanisen kiviharjanteen lähellä. Papagayolle ei ole kovin helppo mennä, mutta sille tehdään myös veneretkiä saaren isoista kaupungeista. Lanzaroten suurten hotellikeskittymien (Playa Blanca, Puerto del Carmen ja Costa Teguise) luota löytyy uimiseen sopivia hiekkarantoja, joilla on palveluita.
Puerto del Carmenin nimensä mukaisesti suuri Playa Grande on sesonkiaikaan jopa täynnä aurinkotuoleja, ja siltä alkoi aikoinaan turismin nousu saarella. Resorttialueiden ulkopuolelta löytää kuitenkin vuokra-autolla idyllisen rauhallisia poukamia. Moni tekee myös mukavan laivaretken pienelle La Graciosan naapurisaarelle, jolla on hiljaisia rantoja.
Lanzarotella on joitakin nudistirantoja, mutta rennon lomakohteen tapoihin kuuluu, että monilla muillakin rannoilla naiset saattavat nauttia auringosta yläosa paljaana.
Kurkista uinuvaan tulivuoreen
Pieni lisko pysähtyy kivelle. Eläimen kyljen väritäplät hehkuvat auringossa. Kuvan ehtii napata juuri ja juuri, sitten lisko vilahtaa kadoksiin kivien sekaan.
Kävely tulivuori Cuervon rinteiden ympäri on helpoimpia ja mukavimpia retkiä Lanzarotella. Muutaman kilometrin tassuttelu tasaisessa maastossa sopii lapsiperheillekin. Karussa maisemassa tuntee melkein kulkevansa vieraalla planeetalla. Täällä kuvattiinkin pari vuotta sitten yhtä Marvel-supersankarihahmojen leffaa. Kierroksen lopuksi voi kävellä sisälle kauan uinuneen tulivuoren kraatteriin ja ihailla sen kivisiä seinämiä.
Cuervo sijaitsee Timanfayan alueella, jonka tulivuorten viimeisimmät tunnetut suuret purkaukset tapahtuivat 1700–1800-luvuilla. Täällä voi tehdä niin lyhyitä kuin pitkiä ja vaativiakin patikointeja vulkaanisissa maisemissa, ja osa seudusta on kansallispuistoa.
Suosituin huvi on osallistua lyhyelle bussiretkelle, jolla pääsee näkemään puistoa ja kraattereita korkealta (retki sisältyy puiston pääsymaksuun, aikuiselta 12 euroa). Retken lähtö- ja päätepaikassa on näköalaravintola. Sen luona yleisöä nauratetaan pikku esityksillä, joissa maakoloon kaadetaan vettä ja sieltä kumpuaa vesihöyryn purskahduksia.
Hyviä mutta vaativampia patikointireittejä vaikuttavissa maisemissa löytyy Lanzarotella muualtakin. Suosittu lähtöpaikka on esimerkiksi Femésin pikku kylä.
Ohittamaton elämys saarella on käydä maanalaisella kierroksella Cueva de los Verdesin luolissa (aikuisen lippu 10 euroa). Parin kilometrin opastettu kävely sujuu lapsiltakin. Laavavirtojen aikoinaan luomiin luoliin on tehty näyttävää valaistusta, ja opas selostaa saaren geologiaa sekä paikkoihin liittyviä legendoja. Yksi hauska yllätyskin retkellä koetaan, mutta kaikkia kävijöitä vannotetaan pitämään se salaisuutena: niin se ilahduttaa luoliin tulevia vielä tulevaisuudessakin.
