Langinkosken keisarillisen kalastusmajan keittiön puuhella hohkaa historiaa, sillä sen äärellä Maria Fjodorovnan (1847–1928) keittäjä saattoi vaivata pullataikinaa.

Kyökin koukussa roikkuva kirves puolestaan kuului hänen aviosiipalleen Venäjän tsaarille ja Suomen suuriruhtinaalle Aleksanteri III:lle (1845–1894).

Ollaan Kotkan Langinkoskella, jonka luontoon, tunnelmaan ja kalansaaliisiin tsaari ihastui niin, että vietti täällä kuusi kesää.

Upea koski kuohuu myös nyt keskitalvella, ja veden kohinan ohessa rantamilta kuuluvat myös rahasta riitelyn riitasoinnut.

Osapuolina nahinassa ovat Metsähallitus, joka omistaa kalastusmajan ja maan, Museovirasto, joka hallinnoi Kansallismuseon kokoelmista lainattua esineistöä, sekä Langinkoskiseura, joka on vuodesta 1967 lähtien ylläpitänyt Kotkan seudulle tärkeää turistirysää, historiallisesti arvokasta matkailukohdetta.

Keisarillisen kalastusmajan vahtimestari Ari Viheriäluoto (vas.), Langinkoskiseuran puheenjohtaja Pentti Leisti ja hallituksen jäsen Kari Alanko miettivät majan kohtaloa sen salissa.

Metsähallitus sai Langinkosken kiinteistöt ja maan hallinnoitavakseen 2015. 

– Silloin alkoivat vaikeudet, sanoo Langinkoskiseuran puheenjohtaja Pentti Leisti, eläkkeellä oleva pankinjohtaja.

– Valtio teki uudelleenjärjestelyjä.

– Aikanaan majaa hallinnoinut Museovirasto ei perinyt Langinkoskiseuralta vuokraa lainkaan. Hoidimme kävijöiden vastaanoton, siivouksen, vartioinnin, katot, rännit ja linjayhteydet. 

Kymmenen vuotta sitten vuokraksi määräytyi 900 euroa. Metsähallitus esitti viime vuoden puolella vaatimuksen 3 000 euron perusvuokrasta ja lisäksi 40 sentin maksamista jokaisesta myydystä pääsylipusta. 

Seura-aktiivi, varatuomari Kari Alanko ja majan vahtimestari Ari Vihreäluoto myötäilevät puheenjohtajaansa.

– Se tekisi arviolta 10 000 euroa vuodessa, he laskevat arvioidun 13 000 kävijän mukaan.

Puheenjohtaja Pentti Leisti jatkaa laskemalla, että summat, joista Metsähallituksen kanssa nyt kiistellään, ovat seuralle suuria, mutta Metsähallitukselle perintä- ja hallinnointikulut ovat isommat kuin tilitettävä rahasumma.

– Useampikin virkamies on sanonut, että Langinkoskiseuran kotiseutuharrastuksena tekemä työ maksaisi valtion työnä kolmin- tai nelinkertaisesti, Leisti summaa.

Keisarillinen kalastusmaja on historiallisesti arvokas ja suosittu vierailukohde.

Vuosina 1933–66 Kymenlaakson Museoseura pyöritti kotimuseota, ja 1967 vastuunottajaksi perustettiin Langinkoskiseura.

– Maja on seuramme elinehto. Vuotuinen maksavien asiakkaiden määrä on noin 11 000. Aikaisemmin maja oli luokkaretkeläisten vakiokohde ja kävijämäärä oli suurempi, Pentti Leisti sanoo.

– Meillä oli edelleen tarkoitus vaalia perinnettä ja ylläpitää museota, kunnes syksyllä tuli kylmä viesti Metsähallitukselta.

Seura ei tahdo käyttää muita varojaan kotimuseon tappiolliseen pyörittämiseen.

– Kun Metsähallitus ei taipunut, meille jäi ainoaksi mahdollisuudeksi lopettaa vuodenvaihteessa.

– Metsähallituksen kanssa keskustelu­yhteys on poikki, Alanko kertoo.

Harvinainen Romanovien lippu on Langinkoskiseuran omaisuutta.

Oudointa majakahinassa on, että toinen valtiota edustava osapuoli, Museovirasto sympatiseeraa Langinkoskiseuraa. Museoviraston ja seuran suhteet ovat aina olleet hyvät, ja ovat sitä edelleen. 

– Jos tätä vallitsevaa tilannetta voisi luonnehtia jonkinlaiseksi taisteluksi Langinkosken tulevaisuudesta, voin sanoa, että olemme samalla puolella, Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet sanoo.

– Jos ja kun Langinkosken tulevaisuus saadaan ratkaistua Museoviraston toivomalla tavalla, Langinkoskiseuralla tulee edelleen olemaan keskeinen rooli toiminnan pyörittämisessä, Kostet jatkaa.

Museovirasto tarjoutui vuokraamaan majan ja muut alueen rakennukset sekä huolehtimaan museon aukipidosta.

– Mutta Metsähallitus kieltäytyi ja haluaa vuokrata majan kenelle muulle tahansa. Miksi näin, sitä meille ei ole perusteltu, Museoviraston pääjohtaja hämmästelee.

Langinkoskiseura omistaa myös arvokkaan ikonin, alueen pienoismallin ja muuta esineistöä,  jotka se vie riitatilanteen jatkuessa pois majalta.

Kyseessä ei ole vain raha-asia. Museologisesti ja kokoelmien näkökulmasta uudesta tilanteesta syntyy ongelma.

– Kenelle tahansa vastuuta arvokkaasta kohteesta ja kokoelmista ei voi siirtää, Kostet muistuttaa.

Museovirastolle tilanne on myös toinen, jos kalastusmajalle tulee hoitaja, jota Museovirasto ei voi hyväksyä. 

– Tällaisessa tilanteessa mekin joudumme harkitsemaan, pidämmekö Kansallismuseon kokoelmia esillä Langinkoskella, Kostet selvittää.

Langinkoskiseura omistaa arvokkaita, kalastusmajalla nähtäviin asetettuja esineitä. Seura on jo väläyttänyt, että se noutaa majalta pois alueen pienoismallin, Romanovien arvokkaan lipun sekä erittäin arvokkaan Kazanin Jumalanäidin ikoninsa.

Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet arvioi, että Langinkosken merkitys Suomen valtiollisessa historiassa ja matkailukohteena on niin merkittävä, että ”sen tulevaisuus ei saa olla muuta kuin turvattu”.

– Museoviraston ja Metsähallituksen edustajat tapaavat tammikuun lopussa ja toivon, että silloin löydetään ratkaisu. Tämän valtion omistaman kohteen aukiolon toteutuminen ei tällä hetkellä ole Museoviraston vaan Metsähallituksen käsissä, Juhani Kostet toteaa.

– Yksinkertaisinta Metsähallituksenkin näkökulmasta olisi luottaa vanhaan valtiolliseen museoalan osaajaan. On hyvin surullista, jos tämä työ nyt loppuu, pääjohtaja päättää.

Aleksanteri III ja vaimonsa Maria Fjodo­rovna (Tanskan prinsessa Dagmar) viettivät perheineen Langinkoskella lomia.

Langinkosken majan alu­eineen omistava Metsähallitus vakuuttaa pyrkivänsä asian ratkaisuun tammikuun ­lopulla, mutta tapaamista Museoviraston edustajien kanssa ei vielä ole saatu sovituksi.

– Asioista on Langinkoskiseuran kanssa neuvoteltu jo neljän vuoden ajan. Silti suhteemme on mielestäni ollut asiallinen. Erilaiset vaihtoehdot sopivat meille, mutta linjauksen pitää olla selkeä, lakipykälien mukainen, toteaa Metsähallituksen rannikon luontopalvelujen aluejohtaja Henrik Jansson.

Metsähallitus reagoi esittämällä vuokrausehtonsa. Vuodenvaihteessa sopimus Langinkoskiseuran kanssa loppui.

– Meitä ohjaa laki ohjeesta luovuttaa valtion omaisuutta. Meidät on velvoitettu pyytämään käypää vuokraa. Tasapuolisuuden täytyy toteutua, sillä Langinkoskiseura ei ole ainoa vuokralaisemme. Sille vuokra on laskettu mielestämme hyvin alhaiseksi, mutta seura ilmoitti, ettei haluaisi sitäkään maksaa.

Metsähallitus ehdottaa pääsylipun hinnan nostoa kolmen vuoden aikana porrastetusti 50 senttiin asti.

– Se olisi osuutemme. Samalla olisimme jakamassa riskiä seuran kanssa, jos kävijämäärä putoaa, Henrik Jansson toteaa.

Hän muistuttaa, että Metsähallitus vuokraisäntänä hoitaa verkkoyhteydet, valvonnan, museon vartioinnin ja alueen kiinteistöt.

– Yksi mahdollisuus on Kotkan kaupungin osallistuminen vuokranmaksuun. Tarkoitus ei ole ajaa hyvää työtä tehnyttä Langinkoskiseuraa pois, ja halu olisi myös jatkaa yhteisymmärryksessä Museoviraston kanssa.

Päätöksellä alkaa olla kiire, jotta maja olisi avoinna viimeistään toukokuun alussa.

Teksti Hannu Koskela, kuvat Seppo J. J. Sirkka / Eastpress