Vaarallinen muuttomatka – Välimeren alueella tapetaan vuosittain laittomasti jopa 25 miljoonaa lintua

Vaarallinen muuttomatka – Välimeren alueella tapetaan vuosittain laittomasti jopa 25 miljoonaa lintua
Suurin osa Suomessa pesivistä linnuista on muuttolintuja. Ne tekevät joka vuosi pitkän ja raskaan matkan lämpimiltä talvehtimisalueiltaan pohjoiseen pesimään ja takaisin. Matka on vaaroja täynnä, ja etenkin Välimeren alueella lintuja uhkaa myös metsästys.
Julkaistu: 17.10.2020

On lokakuinen iltapäivä, ja kuljeskelen kamerani kanssa tuusulalaisen pellon laidassa. Yhtäkkiä näen pellon yllä jotain liikettä: tuhansien pienten lintujen parvi lehahtelee kasvuston yllä rytmikkäin liikkein.

Annan kameran laulaa – on harvinaista herkkua, että näkee näin isoja pikkulintujen parvia, etenkin nykyaikana, kun pikkulintujen määrät ovat vähentyneet.

Vasta valmiista kuvasta zoomaamalla pystyn varmistamaan lajinmäärityksen: linnut ovat järripeippoja, ja on siellä joukossa myös muutama hassu tikli.

Miten kauniita nämä linnut ovatkaan oranssinkirjavine siipineen! Toisin kuin monet muut pienet muuttolintumme, järripeipon pesimäalueet ovat painottuneet pohjoiseen ja itäiseen Suomeen. Laji ei myöskään lennä Afrikkaan asti, vaan talvehtii Länsi-, Etelä- ja Keski-Euroopassa sekä Etelä-Aasiassa.

Järripeipot eivät siis välttämättä ole vaarassa osua metsästäjien tulilinjalle, koska niiden matkaohjelmaan ei kuulu Välimeren ylitys.

Laululintumme peippo.

Mitäpä olisi Suomen kevät ja alkukesä ilman peipon ja lehtokertun riemastuttavaa viserrystä tai keltasirkun ja kiurun sirkuttelua pellon laidalla. Tai kirjosiepon ja leppälinnun sirahtelevia säkeitä kotipihan linnunpöntön katolla.

Valitettavasti kysymys ei ole enää pelkästään retorinen, vaan monien pikkulintujen määrät ovat viime vuosikymmeninä huolestuttavasti vähentyneet kaikkialla Euroopassa.

Syyt liittyvät hyönteisravinnon vähenemiseen ja elinympäristöjen yksipuolistumiseen, mutta asiaa eivät auta myöskään metsästäjät, jotka vaanivat lintuja niiden muuttoreittien varrella haulikkoineen ja pyyntiverkkoineen.

Monet Suomen upeimmista laululinnuista ovatkin oikeastaan trooppisten maiden lajeja, mutta ne tulevat joka vuosi muutamaksi kuukaudeksi Pohjolaan pesimään.

Niiden kannattaa tehdä vaarallinen muuttomatka, koska näin ne pääsevät hyödyntämään pohjoisen kesän yltäkylläistä ravinnon tarjontaa ja vapaita reviirejä, joista kotona Afrikassa olisi pula.

Kirjosieppo on taitava lentäjä, mutta sekään ei onnistu välttämään kaikkia vaaranpaikkoja pitkällä muuttomatkallaan trooppisesta Afrikasta Pohjois-Eurooppaan ja takaisin.

Joululaulu vastustaa lintujen verkkopyyntiä

Monille meistä rakastetuimpia lauluja on Sylvian joululaulu. Zacharias Topeliuksen runoon perustuva laulu on hämmentävän ajankohtainen vielä nykyäänkin, sillä sen säkeissä näkyy kannanotto pikkulintujen verkkopyyntiä vastaan:

Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain, se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain. Ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi, murheita muistaa ken vois laulajan?

Kertut (Sylvia) on varpuslintujen suku. Suomessakin elää useita Sylvia-suvun lajeja, joista tunnetuimpia ovat lehtokerttu ja mustapääkerttu. Suomen kertut talvehtivat trooppisessa Afrikassa. Niiden syysmuutto on elo-syyskuussa, paluu touko-kesäkuussa.

Suurin osa Suomessa pesivistä muuttolinnuista tekee muuttomatkan Välimeren kautta, ja sillä kohdalla ne ovat vaarassa.

Välimeren alueella nimittäin tapetaan vuosittain laittomasti jopa 25 miljoonaa lintua.

Sirkut joutuvat usein Välimeren herkkusuiden tulilinjalle. Kuvassa keltasirkku.

Lintuja ammutaan myös huvin vuoksi

Lintujensuojelujärjestö BirdLife Internationalin mukaan muuttolintuja tapetaan eniten Egyptissä ja Arabian niemimaalla.

Ongelma ei ole tuntematon EU:n alueellakaan: myös Italiassa, Balkanin maissa sekä esimerkiksi Maltalla ja Kyproksella pyydystetään laittomasti lintuja.

Lintuja pyydystetään liimapyydyksillä ja verkoilla.

Osa joutuu häkkilinnuiksi, mutta useimmat päätyvät pataan. Esimerkiksi Ranskassa peltosirkku on rauhoitettu, mutta silti jotkut pitävät sitä kulinaristisena nautintona.

Ylivoimaisesti suurin osa laittomasti tapetuista linnuista, jopa 20 miljoonaa siipiparia, on varpuslintuja eli niitä peippoja, sirkkuja, kerttuja, rastaita ja muita pienehköjä, ”tavallisen” näköisiä lintuja.

Varpuslintujen pyynti on sikälikin kyseenalaista, että pikkuisesta linnusta ei herkkusuun parta paljon paukahda. Siivekkäitä ammuskellaankin myös huvin vuoksi. Monen laululinnun kohtalona onkin joutua savikiekon korvikkeeksi.

Hernekerttu viettää Suomessa vuosittain vain muutaman kesäisen kuukauden.

Metsästys on perinne

Jos ovatkin sylviat ja muut laululinnut suomalaisille sydäntä lähellä, valitettavasti suhtautuminen ei ole kaikkialla yhtä lämminhenkistä.

Pikkulintujen metsästys on monissa paikoissa Välimeren alueella ikivanha perinne. Se juontaa juurensa ajoilta, jolloin luonnon ja ympäristön kantokyvystä ei oltu huolissaan ja ajateltiin, että luonto on olemassa vain ihmisen tarpeiden ja halujen tyydyttämistä varten.

Tästä vanhanaikaisesta ajattelutavasta on runsaasti esimerkkejä eri puolilta maailmaa.

Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa elänyt muuttokyyhky oli aikoinaan maailman runsaslukuisimpia lintulajeja, mutta 1800-luvulla vain muutamassa vuosikymmenessä se metsästettiin sukupuuttoon.

Lajin metsästystä yritettiin vielä säädellä, mutta kannan romahdus oli peruuttamaton: maailman viimeinen muuttokyyhky kuoli eläintarhassa vuonna 1900.

Tuskin Euroopan pikkulinnut ovat kuolemassa sukupuuttoon metsästyksen takia, mutta ei se taantuvien lajien tilannetta helpotakaan. Muuttokyyhkyn tarina on muistutus siitä, miten ennen suhtauduttiin luontoon.

Haarapääskyjä.

Vanhat tavat muuttuvat hitaasti

Välimeren maissa tavat ja kulttuuri ovat usein muutenkin konservatiivisia ja vanhanaikaisia, mikä on osa näiden maiden viehätystä muun muassa matkailijoiden keskuudessa.

Kaikki vanha ei kuitenkaan automaattisesti ole hienoa ja ihailtavaa.

Joistakin haitallisista tavoista ei ole päästy eroon, vaan pikkulintujen pyynti jatkuu vanhan perinteen voimin. Sitä tapahtuu, koska niin on ennenkin tehty ja totuttu tekemään.Ihmisen tavat ja toimintamallit jatkuvat pitkään omal-la painollaan.

Asiantuntijoiden mukaan muutos on mahdollinen, mutta kestää ainakin sukupolven, ennen kuin pikkulintujen metsästyksestä päästään eroon.

Ihmisten arvot ja asenteet sekä tavat muuttuvat hitaasti, mutta toisaalta viime vuosina maailma on ollut muutenkin niin nopeassa muutoksessa, että siitä seuraa väistämättä myös hyvää. ●

Järripeipot parveilevat tuusulalaisella pellolla lokakuun alussa valmistautuessaan muuttomatkaan. Parvi tuo turvaa petolinnuilta.

Kommentoi »