Laila Kinnusen ja Ville-Veikko Salmisen kohuilla maustettu avioliitto: Viinaa, väkivaltaa, vieraita vuoteita ja suuri julkisuus
Kahden juurettomuudesta kärsineen tähden, Laila Kinnusen ja Ville-Veikko Salmisen, rakastuminen ja avioliitto olivat aikansa suuria tapauksia, joita seurattiin kiihkeästi. Mutta kahden intohimoisen ihmisen liitossa alkoi jo pian esiintyä ongelmia.
Rakkaustarinat ovat aina aluksi kauniita. Laulaja Laila Kinnusen ja näyttelijä Ville-Veikko Salmisen tapauksessa romanssin syttyminen oli jopa satumainen. He molemmat olivat suuresti ihailtuja taiteilijoita, julkisuudessakin jo konkareita.
Virheettömän upealla lauluäänellä siunattu Laila oli voittanut iskelmälaulun SM-kilpailut 15-vuotiaana ja noussut kuuluisuuteen pari vuotta myöhemmin ensimmäisellä levytyksellään Lazzarella. Sitä seurasi useita hittejä ja levyjä, jopa kansainvälistä menestystä. Suomen ensimmäinen Euroviisu-edustaja sijoittui kymmenenneksi kappaleellaan Valoa ikkunassa.
Ville-Veikon isä oli elokuvaohjaaja Ville Salminen ja äiti näyttelijä Aune Häme. Ensimmäiset elokuvaroolinsa hän teki jo pikkupoikana isänsä elokuvissa. Aikuistuttuaan komearaaminen ja hienosti käyttäytyvä mies oli naisten päiväuni – playboy, joka oli ollut kihloissa vuoden 1959 Miss Suomen Tarja Nurmen kanssa.
Laila ja Ville-Veikko tapasivat vuonna 1964 Lilla Teaternin Gilbert-musikaalin harjoituksissa. Ville-Veikon kihlaus oli juuri purkautunut, mutta Laila oli yhä naimisissa italialaisen muusikon Armando Fugazzan kanssa.
Eräänä iltana menimme yhdessä syömään ja rakkaus alkoi siitä. Ville-Veikko oli hyvä keskustelija, charmikas maailmanmies. Hän pukeutui hyvin, hänen eleissään oli jotakin vastustamatonta. Se oli minun menoani. Mietin vain, miten olisin päässyt kivuttomimmin eroon Armandosta, Laila kirjoitti muistelmateoksessaan.
Kahta aikansa idolia yhdisti muukin kuin viihde ja julkisuus. Nelivuotias Laila ja hänen siskonsa Ritva oli lähetetty sotalapseksi Ruotsin Simrishamniin, josta Laila palasi vasta kymmenvuotiaana, suomen kielen unohtaneena, Ruotsiin juurtuneena. Ville-Veikko taas oli nuoruudessaan kova katupoika ja luisumassa huonoille teille. Hänen äitinsä ratkaisi ongelmat ilmoittamalla pojan englantilaiseen sisäoppilaitokseen. Lähellä Walesin rajaa sijainneessa koulussa Ville-Veikolla oli aluksi kova koti-ikävä, mutta kahden vuoden opiskelun aikana tunne hälveni.
– Mulle oli kova paikka lähteä pois. Mä olin niin britti monessa mielessä. Koko elämänmuoto oli jotain ihan muuta, ja tunsin sen omaksi. Suomessa olin vähän tuuliajolla, Ville-Veikko muisteli joulukuussa 2005.
Lailassa häntä viehätti eniten lahjakkuus, huumorintaju ja äly. Ehkä myös samankaltaiset haavat.
– Laila puhui monta kertaa siitä, kuinka hänet tuotiin Simrishamnista väkisin pois ja sanoi, ettei pääse siitä yli. Laila ei ollut kotonaan missään. Siitä alkoi se hirveä juurettomuus.
Nämä tunteet kuitenkin peittyivät tuoreen rakkauden onnen alle, ja Laila ja Ville-Veikko viettivät yhteisen loman Mallorcalla.
Pian Laila huomasi VeeVeen olevan luonteeltaan varsin huoleton, ja ehkä juuri siksi niin hauskaa seuraa. Rahat eivät pysyneet miehellä kauan, mutta Ville-Veikko tiesi sitä tulevan aina jostain lisää.
Laila pyysi itse rakkaansa mukaan esiintymismatkoilleen ympäri Eurooppaa ja maksoi myös viulut. Hän ymmärsi olevansa hullu – niin kuin oli rakastaessaan aina ollut. Mutta olin onnellinen. Ajattelin, että nyt koko Suomen kansa on tyytyväinen minuun. Varmasti nekin, jotka niin kovasti paheksuivat suhdettani italialaiseen Armandoon, iloitsevat kun heidän Lailansa seurustelee suomalaisen, suositun ja ihaillun miehen kanssa.
Romanssia seurattiin myös lehdistössä, eivätkä Laila ja Ville-Veikko peitelleet tunteitaan. He kihlautuivat ja suunnittelivat avioliittoa, mutta Ville-Veikon oli käytävä rippikoulu. Joulukuun 13. päivänä nuoripari vihittiin Helsingin saksalaisessa kirkossa.
– Häissämme oli 500–600 vierasta ja kirkon ikkunoiden takanakin kiipeili ihmisiä. Lehdistöä oli paljon, vaikka Apu oli ostanut yksinoikeuden kuviin, eikä niitä juuri muualla sitten ilmestynyt, Ville-Veikko kertoi.
Häävastaanotto pidettiin kahvilassa Aleksanterinkadulla, jatkot Kalastajatorpalla. Laila lauloi morsiuspuvussaan Granada-laulun, ja Ville-Veikko näytteli humoristisen kohtauksen aviomiehestä, joka ei ymmärrä vaimoaan.
”Ville-Veikko oli suurieleisesti luvannut maksaa kaikki hääkustannukset, mutta ilmeni ettei hänellä ollutkaan rahaa.”
Huumori oli kaukana jo samana iltana, kun sulhasen piti maksaa autonkuljettajalle.
Ville-Veikko oli suurieleisesti luvannut maksaa kaikki hääkustannukset, mutta ilmeni ettei hänellä ollutkaan rahaa. Hän pyysi minulta, mutta enhän minä ollut osannut mitään varata pieneen morsiuskukkarooni. Piti lainata toimittajalta, Laila harmitteli.
Rahahuolista huolimatta avio-onni kukoisti pariskunnan suuressa vuokra-asunnossa Munkkiniemessä. Silloin sovittiin, että mahdollisen eron tullessa koti jäisi Lailalle. Papereita ei tehty, sillä Ville-Veikon mielestä sellaisia ei tarvittu. Piti olla rehellisiä toisilleen – mitä mies lupaa, sen myös pitää.
Häämatkalle Madridiin lähdettiin sinnekin Avun toimittaja ja kuvaaja vanavedessä. Kuherrusreissu oli täydellinen, ja ravintolasta hotellille kävellessään Laila ja Ville-Veikko suutelivat lähes jokaisen katulampun alla.
Molemmat halusivat lapsia. Ville-Veikko lupasi niitä viisitoista.
”Kun selvisin hänen käsittelystään, huomasin olevani mustelmilla kasvoista kantapäihin.”
Parin avioliittovuoden jälkeen rakkaus alkoi rakoilla. Sen syistä molemmilla osapuolilla oli oma, karu näkemyksensä.
– Se oli mulle hirvittävä järkytys, kun aloin tajuta, että Lailahan on alkoholisti. Ymmärsin, kun löysin tyhjiä pulloja kaapeista. Keräsin niitä pois, piilotin ja laitoin joskus oven takalukkoon. Se, mitä viina teki hänen aivoilleen ja äänelleen, moraalilleen, oli hirveää, Ville-Veikko suri vielä viimeisinä päivinään.
Laila oli tunnustanut Ville-Veikolle monesti, ettei enää halua nousta lavalle. Hän sai pahoja paniikkikohtauksia. Esiintymisjännitystään ja yksityiselämänsä suruja hän lääkitsi alkoholilla.
Vastaavasti Ville-Veikon käytös alkoi pelottaa Lailaa. Eräänä aamuyönä mies tuli aamuyöllä kotiin, herätti Lailan, kävi käsiksi ja ajoi hänet rappukäytävään. Lailan mukaan Ville-Veikko pahoinpiteli hänet myös toisen kerran.
Kun selvisin hänen käsittelystään, huomasin olevani mustelmilla kasvoista kantapäihin.
Seuraavana päivänä Ville-Veikko väitti Lailalle, ettei muistanut yön tapahtumista mitään. Jos hän olikin tehnyt pahaa, se johtui humalasta, valvomisesta sekä sokeritaudista, joka hänellä oli silloin erityisen pahassa vaiheessa. Ville-Veikko sanoi, että Laila oli kaatunut humalapäissään.
”Jollakin tavoin tuntui vaikealta tunnustaa, että olimme epäonnistuneet.”
Avioliitto ei vielä tähän päättynyt. Raha-asiat huononivat päivä päivältä, ja lopulta Ville-Veikko kärähti Lailan nimissä otetusta vekselistä. Siinä vaiheessa Laila odotti jo lasta toiselle miehelle.
Kaikesta huolimatta me ikään kuin yhteisestä sopimuksesta yritimme pitää asian salassa julkisuudelta mahdollisimman kauan. Jollakin tavoin tuntui vaikealta tunnustaa, että olimme epäonnistuneet.
Ville-Veikko vähätteli avioeron dramatiikkaa vuosikymmeniä myöhemmin.
– Kävimme papin luona sovittelussa, mikä oli niin tavanomaista turinaa, että kun päästiin ulos, nauroimme kadulla suoraa huutoa. Sitten toivotettiin vain hyvää jatkoa ja lähdettiin.
Avioero ei ehtinyt astua voimaan ennen lapsen syntymää. Milana-tytön isä oli jugoslavialainen muusikko Milan ”Miso” Mišić, jonka kanssa Laila solmi pari vuotta kestävän avioliiton. Milana Mišićistä tuli äitinsä tavoin upeaääninen ammattilaulaja.
Lehtien palstoilla Laila syytti ex-miestään väkivallasta ja Ville-Veikko Lailaa juomisesta – kumpikin omat virheensä sivuuttaen. Ville-Veikko kiisti elämänsä loppuun asti pahoinpitelyväitteet ja kertoi niiden vahingoittaneen hänen mainettaan.
Rankasta yhteisestä historiasta huolimatta Laila ja Ville-Veikko muistelivat toisiaan myös lämpimästi. Ei minulla ole mitään syytä muistella Ville-Veikkoa pahalla. Päin vastoin, hän on charmikas, fantastinen mies, jolla oli mahdottomasti hyviä puolia. Meillä oli onnellista, meillä oli myrskyistä, me olimme totisesti naimisissa. Elämältä se avioliitto ainakin maistui, Laila totesi muistelmissaan.
Kun Ville-Veikko sairasti parantumatonta keuhkosyöpää ja odotti lähtöään Terhokodin saattohoitolassa, hän halusi kertoa koko elämäntarinansa Ilta-Sanomille, tämän jutun kirjoittajalle. Viimeisessä haastattelussaan Ville-Veikko itki yhden ainoan kerran – silloin, kun Lailan kohtalo oli otettava puheeksi.
Laila oli kuollut viisi vuotta aikaisemmin. Alamäki oli alkanut jo heidän avioliittonsa aikana eikä pysähtynyt ennen hautaa. Laila menetti äänensä, lopetti laulamisen, ajautui juopporemmeihin ja väkivaltaiseen parisuhteeseen. Hän asui viimeiset vuotensa ajoittain asuntovaunussa ja kuoli Heinävedellä lokakuussa 2000.
Ville-Veikko Salminen eli pitkään avoliitossa näyttelijäkollegansa Anitta Niemen kanssa. Toisen avioliiton hän solmi 1980-luvun puolivälissä. Toimittaja Ulla Schildt oli pyytänyt puhelinhaastattelua Uuno Epsanjassa -elokuvan päätähdeltä Vesa-Matti Loirilta. Vesku ei ehtinyt, mutta Ville-Veikolla oli aikaa. Hän piti hyvää huolta Ullasta, joka vammautui pahasti kahdessa eri auto-onnettomuudessa.
Ulla jäi yksin, kun Ville-Veikko nukkui pois tammikuussa 2006.
– Olen elänyt hyvän ja onnellisen elämän ja tuntenut mielenkiintoisia ja ihania ihmisiä, Ville-Veikko summasi kolme viikkoa ennen kuolemaansa.
Yksi heistä ihanista oli tietenkin ollut Laila.
Lähteenä on käytetty Laila Kinnusen kirjaa Halusin rakastaa, halusin elää (Otava 1972), josta myös kursivoidut sitaatit, sekä kirjoittajan haastattelua Ville-Veikko Salmisesta Terhokodissa 20.12.2005.
Laura Annikki Mišić (Laila Kinnunen)
Avioliitto Armando Fugazzan kanssa 1961–64, Ville-Veikko Salmisen kanssa 1967–70 sekä Milan Mišićin kanssa 1971–72. Tytär Milana Mišić syntyi 1970.
Useita levytyksiä 1957–80, mm. hitit Lazzarella, Valoa ikkunassa ja Muistojen Bulevardi.
Esiintyi Svenska Teaternissa, iskelmäelokuvissa ja televisiossa.
Ville-Veikko Salminen
- Syntyi 23.8.1937 Turussa, kuoli 16.1.2006 Helsingissä.
- Avioliitto Laila Kinnusen kanssa 1967–70 ja Ulla Salmisen kanssa 1985–2006.
- Suomen Teatterikoulu 1956–59, näyttelijänä mm. Intimiteatterissa Yleisradion ja MTV:n televisioteattereissa. Ohjaajana televisionäytelmissä ja - dokumenteissa. Näyttelijänä useissa elokuvissa.
