Apu

Lahden kauppahalli on itsenäisen Suomen ensimmäinen: "Kahvilat ja pienet lounaspaikat ovat olleet hallin pelastus – Toivotaan, että se selviää koronastakin"

Lahden kauppahalli on itsenäisen Suomen ensimmäinen: "Kahvilat ja pienet lounaspaikat ovat olleet hallin pelastus – Toivotaan, että se selviää koronastakin"
Ensimmäinen itsenäisyyden aikana rakennettu kauppahalli on monessa suhteessa toimialan outolintu. Hallilla on hädin tuskin omaa julkisivua, mutta sitkeyttä sillä on.

Lahden kauppahalli on hallivertailussa aivan oma lukunsa. Se ei ole erillinen rakennus, vaan korttelien väliin rakennettu sisähalli, johon aika ja kaupan rakennemuutos ovat selvimmin lyöneet jälkensä.

1920-luvun alkuperäisideasta ovat jäljellä oikeastaan vain ulko-ovisyvennykset reunuspylväineen nelikerroksisen talon katutasossa. Kauppahalli-nimike löytyy kävelykadun puolelta, kauppatorin reunalla riittää pelkkä ”Halli” thai-ravintolan ja Vaarin kahvilan välissä.

Hallin sisäseinillä mustavalkoiset valokuvat muistuttavat vossikoista Lahden kauppatorilla ja Siiri ”Äitee” Rantasen suurteoista laduilla. Hallin peräseinällä roikkuu vanha Suomen kartta. Muuten itse halli on nykypäivää. Ainokaisen käytävän varressa on kymmenkunta myymälää, joista osa vierailuhetkellä koronan sulkemia.

On helppo ymmärtää huokailevaa juustokauppiasta. Ternimaito, Valosen hunaja ja Nastolan kotijuusto käyvät poikkeusoloissa laiskasti kaupaksi.

– Tämä on vaatimatonta puuhastelua, 70 prosenttia myymälöistä on ollut kiinni, sanoo viini- ja ruoka-alalta muutama vuosi sitten tiskin taakse siirtynyt Henri Räsänen.

Räsäselle juustopuoti oli ”mahdollisuus”, johon hän kolme vuotta sitten tarttui.

– Asuin Helsingissä pitkään. Olin töissä hotelleissa ja Alkossa, mutta olen Lahdesta kotoisin ja ajattelin tuoda lapseni tänne kouluun. Tämä on huomattavasti helpompi kylä olla, jos on perhe-elämää.

Koronavirus on entisestään hiljentänyt hallin käytäviä, mutta valot palavat yhä. Markettien ylivalta näkyy myös kauppahallissa.

Lihatuotteet määrättiin pois toreilta

Mutta palataanpa sinne itsenäisyyden ajan ensi metreille.

Vuosi 1923 oli sopivasti jännittävä. Salpausselällä pidettiin ensimmäiset kisat ja radiossa ensimmäinen julkinen konsertti. Rajan takana sairauskohtaus vei lopullisesti Leniniltä puhekyvyn.

Tuolloin Lahteen nousi itsenäisen Suomen ensimmäinen kauppahalli, joka yhä jatkaa toimintaansa, monien epävakaiden vaiheiden kurittamana.

Lahti oli kaupunkina vajaat 20 vuotta vanha ja talousalueella asui parisataatuhatta asukasta. Se oli maatalousvaltaisen alueen selkeä keskus. Kauppaliikkeet keskittyivät torin ja pääkatujen varsille.

Kauppahallin perustamisen syyt olivat tuttua kauraa: hygienia, lainsäädäntö ja määräykset.

– Lihanmyynti ja leipomotuotteet määrättiin pois torilta, etteivät ne olisi säiden ja eläinten armoilla. Se ei ollut vain Lahden suuntaus, vaan koko maassa ja Euroopassakin korostettiin samoja asioita kulkutautien ja ruokamyrkytysten suitsimiseksi, sanoo tutkija Riitta Niskanen Lahden kaupunginmuseosta.

Myös kala määrättiin kauppahalliin, ja kalamyymälöitä oli alussa runsaastikin. Tori ja kauppahalli olivat olennaisia myynti- ja ostokanavia sekä maalaisille tuottajille että kaupunkilaisille kuluttajille.

Liha ja makkara olivat hallitoiminnan ydintarjontaa jo sata vuotta sitten.

Megalomaaniset suunnitelmat

Lahden kauppahallin historia on tapana aloittaa vuodesta 1923, vaikka kaupungissa ehti jo kauppalavuosina 1904–1907 toimia arkkitehti Henrik Helinin suunnittelema vaatimaton halli, tosin ihan eri paikassa.

Arkkitehti Yrjö Sadeniemen suunnittelema avokauppimo 1910-luvulla – antiikin ajan pylväsrakenteista pohjautuva toriportaali Torikadulla – puolestaan sai tehdä tilaa yksikerroksiselle kauppahallille.

Toiminnan uudelleen viritessä Suomen itsenäistymisen myötä kauppatorin laitaan nousi uusi, yksikerroksinen kauppahalli.

– Lahdella oli tosi isoja, ellei megalomaanisia suunnitelmia. Lahden kartanon isot maa-alueet oli lunastettu ja arkkitehti Carolus Lindberg laati kaavan, jota on pidetty Suomen oloissa laajimpana siihenastisena asemakaavana, Niskanen toteaa.

”Toritaloon” piti tulla elokuvateatteri, kokoustiloja, ravintoloita, kaupallista toimintaa ja maanalaista paikoitustilaa, mutta taloudellisista syistä hanke supistui kauppahallin kokoiseksi rakennukseksi vuonna 1923.

Kauppahallin suunnittelu tilattiin Eliel Saarisen toimistolta. Saarinen itse oli jo hankkiutumassa Yhdysvaltoihin, joten toimiston arkkitehti Frans Nyberg – mitä luultavimmin – tarttui toimeen.

Myöhemmin 1920-luvulla, kun viereen nousi Suomen Pankin talona tunnettu iso rakennus, kauppahalliosan julkisivu loittoni Saarisen toimiston suunnitelmista.

Vuonna 1927 halli sai tehdä tilaa nykyiselle nelikerroksiselle rakennukselle. Tamperelaisen rakennusmestarin Heikki Tiitolan piirtämän hallin molemmissa päissä on kolmikerroksiset asuin- ja liikehuoneisto-osat. Kauppahalli jäi sellaisenaan laajennuksen sisään.

Lähellä tehtyä ruokaa on runsaasti, mutta tarvittaessa tilataan aina Yhdysvalloista saakka.

Halli rakennettiin osaksi muuta korttelia

Päijät-Hämeen sydämestä ei vilkuiltu Pariisiin. Lahtelaisilla oli suunnittelussaan ihan eri meininki.

– Helsingissä ja Tampereella kauppahallit ovat erillisiä rakennuksia, mutta kaikki Lahden kauppahallit oli tehty korttelin sisään, osaksi muuta rakennusta ja toimintaa. Se on saksalainen malli, Niskanen sanoo.

Laajennetun rakennusosan julkisivuissa näkyi klassinen muotokieli. Katutasoon tuli 22 myymäläkojua koko korttelia halkovan käytävän molemmin puolin sekä kaksi sisäänkäyntiä pylväineen.

– Lahti ei ollut mikään rakennustaiteen keskus tai suunnannäyttäjä. Halli oli klassistinen suunnitelma, hyvin niukkoja, vaaleiksi rapattuja pintoja ja pikkuruutuisia ikkunoita. Se edusti arkkitehtuurisuuntausta, joka tuli Suomeen aika voimallisestikin itsenäistymisen jälkeen, kun haluttiin eroon venäläisistä tyylipiirteistä ja katsoa länteen päin, lähinnä Ruotsiin, Niskanen toteaa.

Perhesyyt saivat Henri Räsäsen palaamaan Helsingistä takaisin kotikonnuilleen juustokauppiaaksi. – Vaatimatonta puuhasteluahan tämä on.

Kaupungin sydän ja ydin

Kauppahalli on keskeisellä paikalla. Takavuosien arkeologiset kaivaukset nostivat torin alta näkyviin muistoja monivuosisataisesta Lahden kylästä, jossa asui yllättävän varakastakin väkeä. Koko 1900-luvun arkkitehtoninen tyylikirjo kerrostuu toria ympäröivissä rakennuksissa.

Puhumattakaan siitä, miten monenlaista mekkalaa torilta on kauppahalliin vuosien mittaan kantautunut. On ollut kiertävää tivolia, sotilasparaateja ja syksyisiä pestuumarkkinoita, joilla työväkeä ”myytiin” palvelukseen.

Tori oli 1950-luvun alkuun asti hiekkakenttä, jolla Lahden Mailaveikot pelasivat pesäpalloa, koululaiset luistelivat talvisin ja kisakansa juhli Salpausselän voittoja.

– Se on kaupunkimme sydän ja ydin. Sodan jälkeen siellä näkyi hyvin vahvasti evakkohistoria. Lahteen tuli poikkeuksellisen paljon kaupunkitaustaisia evakkoja, viipurilaisia, joiden elinkeinot olivat jääneet Karjalaan. Monet heistä ryhtyivät torikauppiaiksi, ja he pitivät esimerkiksi piirakkaperinteensä hyvinkin elävänä, Niskanen sanoo.

Alkuperäiselle halli-idealle ominainen, koppimainen myymälärakenne rapautui 1900-luvun lopulla.

Kylmätiskit tulivat 1960-luvulla

Kauppahallin kulta-aikaa oli 1960-luvun alkupuoli, kun sinne saatiin vihdoin kylmätiskit. Markettien paine ja jopa hallin purku-uhka toivat kuitenkin pilviä Lahden taivaalle.

1980-luvun loppupuolella ”pilttuita” alkoi olla jo tuntuvasti tyhjillään, mutta 1990-luvun lamavuosinakin toimintaa saatiin sen verran elvytettyä, että elämä jatkui.

Lahden museo on ollut mukana 1990- ja 2000-luvun remonteissa.

– Kaupan rakenne on muuttunut niin paljon, että väliseiniä on jouduttu purkamaan ja tilalle on tehty kahviloita. Se on aiheuttanut näin antikvaariselta näkökulmalta sen ongelman, että vanha myymälärakenne ei enää hahmotu niin hyvin. Koppimaisuus säilyi 1990-luvulle asti, sitten alkoi rapautua se idea, josta kauppahallin alkuperäinen ajatus näkyi, Niskanen arvioi.

Sini Vainiolle on vegaanina luonnollista, että puodin tuotteet keskittyvät erikoisruokavalioon.

Tilaa myös vegaanikauppiaalle

Tänään Lahden hallissa on kymmenkunta yrittäjää.

– Kahvilat ja pienet lounaspaikat ovat olleet hallin pelastus. Toivotaan, että se selviää koronastakin. Markettien ylivalta on muuttanut kaupan rakennetta muuallakin niin, että pienet elintarvikemyymälät alkoivat kadota viimeistään 1980-luvulla, Niskanen toteaa.

Vuonna 1996 kiinteistö siirtyi Marjatta ja Eino Kollin säätiön hallintaan.

Ostaminen ja myyminen eivät kauppahallissa edelleenkään ole pelkkää liiketoimintaa. Se on myös rupattelua ja asiakkaiden murheiden kuuntelemista, lempeää mukana elämistä.

Vegaanikauppias Sini Vainiolle työn tenho tulee ”erilaisuudesta” – raakaleivoksien ja Buddha bowlien tarjonnasta. Tällaisia Lahden hallista ei 1920-luvulla saanut.

– Meillä on tuotteita, jotka keskittyvät enemmän erikoisruokavalioon. Pyritään siihen, että erikoisruokavalio on meillä normiruokavalio, sanoo Vainio, joka osti liikkeen puolisen vuotta sitten.

Pieni, sitkeä halli on vaatimatonta habitustaan suurempi: plakaatti seinällä kertoo Päijät-Hämeen mitalista, jonka maakuntahallitus vuonna 2011 myönsi tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta Päijät-Hämeen hyväksi.

Sellainen seinätaulu velvoittaa.

Lähteitä: Petra Gyllenberg: Tuoksuja ja tunnelmia – Kauppahallit Suomessa (2007), tutkija

Riitta Niskasen haastattelu.

Lahden kauppahalli

  • Rakennettu: Valmistui vuonna 1923.
  • Suunnittelija: Eliel Saarisen toimisto, luultavimmin arkkitehti Frans Nyberg.
  • Muuta: Lähes sadan vuoden lähiruokaperinteen ansiosta Päijät-Hämeen liitto on myöntänyt Lahden Kauppahallille Vellamo lähiruokaa -tunnuksen.
  • Hallin erikoisherkku: paikalliset kalat ja kotijuustot.
  • Lähde: Lahdenkauppahalli.fi/
Ulko-ovien tienoot ovat jotakuinkin ainoa muisto Lahden vanhasta hallista.
Julkaistu: 31.8.2020
Kommentoi »