Apu

Kyllikki Saari nousee taas kuolleista – Uutuuskirja pureutuu KRP:n tutkinta-aineiston kummallisuuksiin, kuten unen- ja selvänäkijöiden lausuntoihin

Kyllikki Saari nousee taas kuolleista – Uutuuskirja pureutuu KRP:n tutkinta-aineiston kummallisuuksiin, kuten unen- ja selvänäkijöiden lausuntoihin
Uskonnollisen nuoren naisen raaka murha 1953 herätti Suomen, tiedotusvälineet, viranomaiset ja kansan. Murhaajaa ja motiivia ei löytynyt. Uusi kirja sukeltaa murhamysteerin tutkimuksiin ja aiheen suomalaisissa yhä herättämiin intohimoihin.

Oi saanko ma rauhan sydämeeni, sen polttavat tuskat raukeeko. Sitä tiedä en. Mutta toivon vain, että helpotuksen saada voisin joskus. Kauanko kestää tää eloni tie. Kirj: Kyllikki S.

Kyllikki Saaren ainoaksi jäänyt runo on enteellinen kuin tangokuningas Sauli Lehtosen viimeinen laulu Mun aika mennä on.

Uskonto, nainen, murha ja erhe. Suohauta, mysteeri ja 1950-luvun Suomi. Jos kaikkien aikojen suomalaisinta murhaa listataan, on se Saaren, 18, katoaminen Isojoella keväällä 1953.  Tapaus herätti Suomen etsintään, joka päättyi saman vuoden lokakuussa, kun suohauta löytyi.

Vakavamielisen uskonnollisen nuoren naisen raaka murha herätti Suomen, tiedotusvälineet, viranomaiset ja kansan. Hautajaiset keräsivät tuhansittain seuraajia. Syyllisiä ja motiiveja haettiin, tutkintalinjoja avattiin. Huhuja ja salaliittoteorioita liikkui. Aiheesta kirjoitettiin lehtijuttuja, näytelmiä, kirjoja ja lauluja.

Murhaajaa ja motiivia ei löytynyt. Se jätti avohaavan kansakunnan ihoon.

Suomen kuuluisin oksa KRP:n rikosmuseossa

Wikipediassa murhaa käsittelevät arabian- ja koreankieliset sivut ja murha.info-sivusto käyvät 67 vuotta tapahtumien jälkeen läpi yksityiskohtia. Suohauta on Isojoen suosituin nähtävyys.

KRP:n rikosmuseossa oleva, Saaren vatsan läpi isketty mäntynäre on Suomen kuuluisin oksa. Kuva Kyllikistä rippipuvussa on piirtynyt 2020-luvunkin Suomi-neidon verkkokalvoille.

Tänäkin päivänä – tämäkin on tutkittua tietoa – kaikki aikuisikäluokat tunnistavat Kyllikki Saaren murhan.

Köyhyystutkijana tunnettu sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari ei halunnut lähteä arvioimaan murhaajaa tai motiiveja. Hän tahtoi tehdä tutkimuksen ja lukijaystävällisen kirjan, joka selvittää, miksi olemme vuosikymmenten jälkeenkin kiinni Kyllikki Saaren tarinassa.  

– Olen kiinnostunut 1950-luvun Suomesta. Hain sieltä tapausta, joka olisi tapahtumana ja muistijälkenä poikkeuksellinen. Tapausta, joka on jäänyt kollektiiviseen muistiimme. Miten Isojoki ja koko Suomi ovat käsitelleet murhaa, jonka oikeat muistijäljet ovat ihmisten mielestä pitkälti kadonneet, mutta joka on kannettu tähän päivään?

Saari pääsi tutustumaan KRP:n tutkinta-aineistoon, joka tuli julkiseksi salassapitoaikojen täytyttyä. Aineistoa on valtavasti. Sitä on käytetty ennenkin, mutta Saari halusi tutkia myös niitä muiden ohittamia aineistoja, joissa oli tallennettuna yleisövihjeitä, huhuja sekä unen- ja selvänäkijöiden lausuntoja. Sieltä aukesi uusi maailma.

– On tavallista, että näin dramaattisissa tapauksissa liikkeelle lähtee kaikenlaista, mutta Saaren murha on saanut liikkeelle varsin paljon kaikenlaista kummallista.

Niitä huhuja, yhteisön surua, murhan tutkimustietoa, taustoja ja sitä seurannutta kansallista pesänselvitystä Juho Saari on tallentanut kirjaansa Kuuluisan kuoleman varjo. Se on suomalaiskansallista true crimea, jos mikä.

Kyllikki Saaren murha 1953 on Suomen rikoshistorian tunnetuimpia tapahtumia. Professori Juho Saari on kirjoittanut kirjan: Kuuluisan kuoleman varjo. Miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu? (Gaudeamus 2020).
Julkaistu: 30.9.2020
Kommentoi »