Kuusikymppisten osuus hevimusiikin faneista kasvaa – Tuskan ensikertalainenkin huomasi, että raskas musiikki tekee ihmisistä leppoisia: ”Se upottaa jalat maaäitiin”

Bailut. Sanavalinta paljastaa sukupolven. Nykynuoren suusta et tätä sanaa kuule. Espoolainen Leea Liukko on 66-vuotias ja nimenomaan bailuissa hän kuuli ensimmäistä kertaa heviä. Hän oli silloin 14-vuotias ja kavereidensa kanssa vanhempiensa kesämökillä. Vuosi oli 1972.

– Joku soitti siellä Alice Cooperin School's Outin. Se iski minuun just eikä melkein, Liukko sanoo Helsingin Suvilahden festivaalialueella, jossa on meneillään raskaan rokin Tuska-festivaali.

Hevin kuuntelu oli Liukolle teinikapinointia, joka lieveni vuosien saatossa ja lopulta elämä vei muihin suuntiin. Hevi jäi taka-alalle, mutta ei koskaan unohtunut.

On Tuskan toinen päivä – tai pääpäivä, kuten moni täällä festarin keskimmäistä päivää kuvaa.

Kuopiolaistaustainen Tarot on pian aloittamassa keikkaansa Suvilahden päälavalla. Aurinko hellii pääasiassa mustiin pukeutunutta festivaalikansaa. Pieni tuulenvire estää Suvilahden vanhaa teollisuusaluetta muuttumasta pätsiksi iltapäivän auringonpaisteessa.

Liukko ihastelee näiden “bailujen” tunnelmaa yhdessä työkaverinsa Jarmo Vuorisen, 64, kanssa. Vuorinen on käynyt Tuskassa useamman kerran, mutta Liukolle kerta on ensimmäinen. Hän on jo pitkään halunnut tulla Tuskaan, mutta tapahtuman ajankohta keskellä kesälomia on estänyt aiemmat aikeet.

Syy Tuskaan tulemiselle on yksinkertainen.

– Pidän metallimusiikista. Halusin päästä kokemaan sitä livenä ja nähdä tämän yhteisön. Tämä on tosi makee [tapahtuma]. Voin suositella kaikille edes kerran elämässä kokeilemaan, Liukko sanoo.

Liukon ja Vuorisen tarkoituksena on käydä katsomassa ainakin kotimaisten Amorphisin, Sonata Arctican, Tarotin, Turmion Kätilöiden sekä puolalaisen Riversiden keikat.

– Amorphis on ainoa bändi, jonka murinalaulua minä siedän. Muuten ne örinät ja murinat eivät minulle toimi, Vuorinen sanoo.

Espoolaiset Jarmo Vuorinen, 64, ja Leea Liukko, 66, ovat työkavereita ja raskaan musiikin ystäviä. He ovat kuunnelleet raskaampaa rokkia teini-iästä saakka.

Liukko ja Vuorinen olivat teini-ikäisiä, kun hevimusiikkigenre oli vasta syntymässä. Sen alkuna voi pitää vuotta 1970, jolloin englantilainen Black Sabbath julkaisi esikoisalbuminsa.

Liukkoon ja Vuoriseen raskaan rokin sanoma vetosi. Se ei ole ihme, sillä teini-iässä ihminen kiinnittyy herkimmin kuuntelemaansa musiikkiin ja tuossa ikävaiheessa kuunneltu musiikki kiinnittyy ihmiseen ehkä kaikista vahvimmin.

Sen ajan isot nimet Deep Purple, Uriah Heep ja Led Zeppelin soivat säännöllisesti heidän levysoittimissaan. Nyt heidän laitteissaan pauhaavat edellä mainittujen lisäksi muun muassa saksalainen Rammstein sekä kotimaiset Nightwish ja Stratovarius.

Alkukesästä Liukko ja Vuorinen kävivät katsomassa Metallicaa Olympiastadionilla ja muutama vuosi sitten Rammsteinia Tampereella.

He ovat elämänsä varrella tietenkin kuunnelleet muunkinlaista musiikkia, mutta innostus metallimusiikkiin on pysynyt ja jopa voimistunut iän myötä.

Raskas musiikki jakaa mielipiteitä, vaikka sen suosio on tasaisesti kasvanut. Moni ei halua tai pysty kuuntelemaan minkäänlaista heviä saati sen äärimuotoja, kuten trash-, power-, black- tai deathmetallia.

Liukko arvioi, että moni ei kestä heviä ennakkoluulojensa takia, eikä siksi edes tutustu siihen.

– Hevi-ihmiset ovat yleensä aika avarakatseisia ja avoimia, ja juuri sitä tarvitaan, että pystyy vastaanottamaan heviä. Ihmisten pitäisi vähän pystyä avaamaan ennakkoluulojaan.

Liukko kuvailee heviä luonnonmukaiseksi musiikiksi.

– Se upottaa jalat maaäitiin. Sen raskaus laskee maan pinnalle ja korkeat laulut taas nostaa korkeuksiin. Se örinäkin on jotain sellaista ikiaikaista, jota ihmiset ovat ajat sitten tehneet, Liukko sanoo.

Myös metallimusiikin sanoitukset vetoavat Liukkoon.

– Hevin lyriikoissa on usein jotain maagista, kuten Kalevalaa tai norjalaista jumaltarustoa. Se iskee minuun täysillä. Minulle ei riitä “ruskeat silmät ja tumma tukka” ja mitä näitä kappaleita nyt olikaan, Liukko sanoo viitaten Paula Koivuniemen laulamaan tunnettuun iskelmään.

Liukko on myös klassisen musiikin suurkuluttaja. Konserttikokemukset eroavat toisistaan merkittävästi.

– Hevikonsertti jotenkin vie minut. Klassisen musiikin konserttiin menen tavallaan unelmoimaan, mutta hevi vyöryy jokaiseen soluun ja puhdistaa pään. Tässä iässä mielessä pyörii paljon ajatuksia, joihin on helppo jäädä jumiin, mutta hevi vyöryy voimalla yli. Se ei anna vaihtoehtoja muulle. Se puhdistaa ajatukset, Liukko sanoo.

Vuorinen kuunteli nuorempana musiikkia laidasta laitaan: “purkkapoppia”, soulia, countrya, progressiivista rokkia ja tietenkin heviä. Hänen musiikkimakunsa on muuttunut vuosi vuodelta raskaammaksi. Hevissä häneen vetoavat raskaat riffit, josta hän mainitse esimerkiksi Metallican Sad But Truen.

– Se kyllä iskee tajuntaan ja selkärantaan, Vuorinen sanoo.

Myös Vuoriselle klassinen musiikki on jonkin verran tuttua, mutta sitä hän on lähinnä “joutunut” kuuntelemaan, koska hänen molemmat lapsensa soittavat klassista musiikkia. Klassinen musiikki on hänen makuunsa liian monimutkaista.

– Olen tottunut pop- ja rock-musiikin yksinkertaiseen musiikin rakenteeseen, jossa on aina ne perusjutut: säkeistö, kertosäe ja väliosa. Joskus kyllä kaipaan myös rock-musiikkiin lisää progressiivisuutta, lisää väliosia ja eri instrumenttien sooloja. Sen sijaan klassinen musiikki tuntuu välillä sekamelskalta, josta en löydä rakenteita, Vuorinen sanoo.

Metallimusiikille on Suomessa kysyntää. Tuska on Suomen suurin raskaan musiikin festivaali, ja se on kasvanut vuosi vuodelta. Ensimmäisessä Tuskassa Tavastia-klubilla vuonna 1998 kävijöitä oli muutama sata, kymmenen vuotta sitten 24 000 ja tänä ja viime kesänä Tuskassa kävi kolmen päivän aikana yli 60 000 ihmistä.

Takavuosina kaikki 65 vuotta täyttäneet pääsivät Tuskaan ilmaiseksi, mutta järjestäjät luopuivat käytännöstä. Ilmaisten lippujen kiintiöt aiheuttivat järjestäjille päänvaivaa ja käytännön ongelmia, jos tapahtuma oli loppuunmyyty.

Nykyisin alle 12-vuotiaat pääsevät alueelle päiväsaikaan ilmaiseksi aikuisen kanssa.

Festivaalialuetta kiertämällä huomaa, että Tuska ei ole nuorisofestari. Valtaosa yleisöstä on keski-ikäisiä tai sitä lähestyviä miehiä. Siellä täällä on nuorempaa väkeä kuin myös harmaantuneempaa festarikävijää.

Festivaalia kymmenen vuotta johtaneen Eeka Mäkysen mukaan Tuska-kävijöiden keski-ikä oli kaksi vuotta sitten 39 vuotta. Kävijöiden keski-ikä nousi vuosikaudet asiakaskunnan vanhentuessa.

Monien festivaalien tavoin Tuska haluaa nuorentaa asiakaskuntaansa. Vanhempi väestönosa käyttää nuoria enemmän rahaa, mutta nuoret takaavat festivaalin jatkuvuuden.

– Teimme jo viime kesän artistivalinnat tietoisesti siten, että saisimme nuorempia asiakkaita. Se onnistui. Viime vuoden kävijöistä 40 prosenttia oli ensikertalaisia ja heistä 85 prosenttia oli 25–34-vuotiaita. Tämän takia meidän asiakkaiden keski-ikä putosi parilla vuodella, ja viime vuonna se oli 36 vuotta.

Timo Valtonen, 66, on leskeksi jäänyt helsinkiläismies, joka on halunnut jo vuosia tulla Tuskaan. Tänä vuonna haave toteutui.

Iltapäivä alkaa kääntyä alkuiltaan. Sirkuskoulu Circon edessä vastaan tulee Timo Valtonen, 66. Hän on kuusi vuotta sitten leskeksi jäänyt helsinkiläinen, joka on nyt ensimmäistä kertaa Tuskassa.

Hän olisi halunnut tulla Tuskaan jo vuosia sitten, kun tapahtuma järjestettiin toisella puolella kaupunkia Kaisaniemessä. Silloin perheen kesälomareissut veivät Valtosen muihin maisemiin.

Hän on käynyt Suvilahden alueella aiemmin Flow-festivaaleilla ja Tuskakin on ollut monta kertaa mielessä.

Teini-ikäisenä kaverin mankasta kuultu Black Sabbathin jättihitti Paranoid teki hänestä raskaan rokin ystävän.

Nykyisin Valtonen seuraa YouTuben kautta tarkoin myös raskaan rokin uusia tuulia. Tuskaan hän tuli erityisesti Bring Me The Horizonen takia.

– Ja huomenna on sellainen bändi kuin Beyond The Black, johon olen hiljattain tutustunut. Tarotin kävin juuri katsomassa ja seuraavaksi on vuorossa Sonata Arctica ja illalla Amorphish, Valtonen sanoo.

Valtosta kiinnostaa metallissa erityisesti yhtyeiden muusikoiden monipuolisuus.

– He soittavat usein myös klassista musiikkia ja monella on klassinen koulutus. Esimerkiksi Beyond The Blackin jäsenet soittavat myös klassisia instrumentteja, ja [entisellä Nightwishin laulajalla] Tarja Turusella on klassinen koulutus. [Nightwishin] Tuomas Holopainen tekee puhtaita sinfoniasävellyksiä.

Valtonen on kuuntelee paljon klassista musiikkia, josta varsinkin alkuaikojen hardrock-yhtyeet ottivat paljon vaikutteita. Juuri se puoli metallimusiikissa miellytti häntä alun perin.

– Käyn joskus oopperassa. Kävin hiljattain katsomassa Oopperan kummitusta. Sehän on ihan täyttä heviä, Valtonen sanoo.

Lähellä Tuskan näyttelytilaa Tuska-Expoa istuskelevat oululaiset Auli, 60 ja Reino Jääskö, 61. He ovat olleet hevin ystäviä 80-luvulta lähtien lähinnä Iron Maidenin, Judas Priestin ja Uriah Heepin ansiosta. Heidän muita suosikkejaan ovat englantilainen Slade ja Aulilla erityisesti amerikkalainen CCR.

Auli on ollut Tuskassa kolme kertaa ja Reino kaksi. Viime vuonna heidät veti tänne ruotsalainen Ghost ja amerikkalainen Lorna Shore, mutta tällä kertaa esiintyjälistalta ei ollut yhtä yksittäistä suosikkia.

– Tänä vuonna tulimme tänne vain tämän tunnelman takia, Reino Jääskö sanoo.

Auli Jääskö työskentelee tehtaassa laitoshuoltajana. Hän sanoo, että työt sujuvat mukavammin heviä kuunnellessa.

– Ei ne työt suju humppaa kuunnellen, Auli Jääskö sanoo.

Aulilla musiikkimaku on muuttunut raskaammaksi, mutta Reinolla maku on kehittynyt toiseen suuntaan.

– Ajan työkseni autoa, enkä enää sulje radiota, jos sieltä tulee jotain muuta kuin heviä, Reino sanoo.

Oululaispariskunta Reino Jääskö, 61, ja Auli Jääskö, 60, ovat kuunnelleet metallimusiikkia 80-luvun alusta alkaen.

Tuskassa pauhaa raskas ja toisinaan hyvin aggressiivinen musiikki, mutta tunnelma yleisön keskuudessa on poikkeuksellisen leppoisa. Siitä Tuska on saanut kiitosta yleisöltä ja myös poliisilta. Monille isoille tapahtumille tyypillisiä lieveilmiöitä, kuten pahoinpitelyjä, varkauksia, seksuaalista häirintää tai muuta häiriökäyttäytymistä ei tapahtunut tänäkään vuonna. “Nolla hälytystä”, on ollut poliisin Tuskaa koskevan tiedotuksen pääviesti vuosikaudet.

Raskaan musiikin kuuntelu vähentää tutkimusten mukaan ihmisen aggressioita, ja se vaikuttaa osaltaan Tuskan tunnelmaan.

Myös Leea Liukko on ensikertalaisena huomannut tapahtuman leppoisan tunnelman.

Hän tietää, että hevi-ihmiset ovat myös yleensä avarakatseisia ja avoimia.

– Moni ajattelee, että hevi-ihmiset vaan juovat [alkoholia] ja ovat tatuoituja, eikä niillä ole järkeä. Ihmisten pitäisi pystyä vähän avaamaan ennakkoluulojaan. Tämä on aivan ihana yhteisö. Täällä on mustiin pukeutunut, ei niin hiljainen, mutta hyväkäytöksinen yleisö.

HIM-yhtyeen tahdissa kasvaneet helsinkiläiset Vilja Saarela, 19, Edel Larsen, 18, ja Pinja Olkkonen, 19, olivat Tuskassa ensimmäistä kertaa. Larsen ihmetteli aiemmin viisikymppisen äitinsä keikkareissuja, mutta ei enää. ”Nyt olen ruvennut ymmärtämään, että musiikilla ei ole ikärajaa”, hän sanoo.

Nuoret ovat tulevaisuus, myös Tuskan. Kaasukellorakennuksen takana vastaan tulevat Vilja Saarela, 19, Edel Larsen, 18, ja Pinja Olkkonen, 19. He ovat Tuskassa ensimmäistä kertaa. Festivaalin tenho on vedonnut helsinkiläiskolmikkoon jo aiemmin niin vahvasti, että viime vuonna ollessaan vielä alaikäisiä he kuuntelivat bändejä aidan takaa.

Kolmikon yhteinen lempiyhtye on HIM, jota ovat kuunnelleet pienestä lähtien. Tuskaan he tulivat paikalle pääesiintyjän Bring Me The Horizonin takia. Muita heidän suosikkejaan ovat esimerkiksi amerikkalaiset Slipnot ja Mötley Crüe sekä kotimainen Turmion kätilöt.

Hevi oli syntyaikanaan ja vielä 80-luvulla nuorten kapinamusiikkia. Vuosien saatossa se on muuttunut koko kansan viihteeksi, joululauluiksi, virsiksi ja iskelmistäkin esitetään heviversioita. Tuskassa vastaan tulee useitakin perheitä, varsinkin sunnuntaina, joka on tapahtuma virallinen perhepäivä.

Mutta pitäisikö vanhusten kuunnella edelleen vain humppaa ja jättää hevi nuorille?

– Ennen ajattelin niin, mutta viime vuosien aikana olen ymmärtänyt, olen ollut ihan väärässä. Se on ihanaa, että täällä on juurikin niitä plus-kuusikymppisiä, jotka oikeasti nauttivat ajastaan täällä, Vilja Saarela sanoo.

Parikymppisen nuorten vanhemmat ovat kasvaneet aikuisiksi aikana, jolloin hevin kapina hiljalleen hiipui ja eri sukupolvien musiikkimaut ovat lähestyneet toisiaan.

– Nyt viisikymppinen äitini on aina kuunnellut pelkkää metallia. Kun hän meni vaikka Metallican keikalle tai Tuskaan, muistan ajatelleeni ajattelin, että ‘hyi miksi se käy täällä. Tämähän on nuorten paikka’. Nyt olen ruvennut ymmärtämään, että musiikilla ei ole ikärajaa, Edel Larsen sanoo.