Jos vitutusta odottaa, se saattaa hyvinkin saapua – Joskus vähempikin kehon toimintojen mittaaminen voisi riittää
Kuukautiskierron seurannasta on tullut identiteetin rakennuspalikka, ainakin jos sosiaalista mediaa on uskominen, kirjoittaa Maaret Launis.
Kun odotin esikoistamme, asuimme Kreikassa. Vaikka kreikkalaisten tiedesaavutuksiin kuuluu papakoe ja joukko muita naisten terveyden kannalta kriittisiä asioita, raskauteeni suhtauduttiin paikoin hysteerisesti.
Kerran esihenkilöni kiiruhti hätiin, kun vedin pyörillä kulkevaa työtuolia perässäni. ”Maaret, the baby!” Hän torui ja tempaisi tuolin minulta pois. Tiedättehän, koska raskaana ei saa vetää mitään perässään.
Balettitunnilla opettajani kielsi minua nostamasta jalkaani kahtakymmentä senttiä korkeammalle maanpinnasta. Gynekologini puolestaan vannotti minua olemaan harrastamatta seksiä tai hyppimättä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Varjelkaamme sikiötä ihmisen lajityypilliseltä käyttäytymiseltä ja ajakaamme naiset hulluuden partaalle, tunnuttiin ajattelevan kreikkalaisessa lähipiirissäni.
Viimeistään Kreikan vuoteni seurauksena kyllästyin perin pohjin naisten kehon mystifiointiin. Niinpä olen suhtautunut myönteisesti siihen, että naiset ovat alkaneet enenevissä määrin tiedostaa omaa kuukautiskiertoaan. Tavallisimmillaan se tarkoittaa, että naiset seuraavat kiertonsa vaiheita erilaisten puhelinsovellusten avulla. Minullakin on tällainen sovellus. On hyvä, että pyrimme ymmärtämään, mitä ruumis meille viestittää, ja miksi.
Ja sitten tulee se mutta.
”Kuukautiset on sivuutettu niin kauan, että kun osa naisista on löytänyt niiden äärelle, sieltä ei meinata löytää pois.”
Kuukautiskierron seurannasta on tullut ilmiö ja identiteetin rakennuspalikka, ainakin päätellen siitä miten paljon siihen viitataan sosiaalisessa mediassa ja hyvinvointibisneksen sisällöissä. On luteaalivaiheen energiapuhdistuksia, ovulaatiomanifestointia ja follikulaarivaiheen ravitsemusvinkkejä.
Anu Silfverberg kirjoitti Sinut on nähty -kirjassaan, että Me too -liike laski syntyhetkillään vapaaksi niin suuret voimat, että osa ihmisistä tuntui menevän siitä vähän sekaisin. Saman huomion voi tehdä myös kuukautiskiertoon hurahtamisesta. Kuukautiset on sivuutettu niin kauan, että kun osa naisista on löytänyt niiden äärelle, sieltä ei meinata löytää pois.
Eräs joogaopettajani esimerkiksi kielsi päälläseisonnan niiltä oppilailta, joilla on parhaillaan kuukautiset. Ohjeistus on kansainvälisesti melko tavallinen. Perinteisen ajattelun mukaan kuukautisten aikana ylösalaisin kääntyminen saa kuukautisvuodon virtaamaan väärään suuntaan, mikä kuulemma voi johtaa kuukautisten ja energian häiriintymiseen. Jos tätä logiikkaa seuraa, on huomautettava, että useimmat meistä eivät ole päälläseisonnassa koko kuukautisten ajan, joten on mahdollisuuksien rajoissa että vuoto pääsee jossain vaiheessa taas oikeaan suuntaan. Toisekseen vuoto poistuu kehosta supistusten eikä painovoiman avulla.
”Jos vitutusta odottaa, se saattaa hyvinkin saapua.”
Sosiaalisen median katalysaattorissa naisen kehon syklisyyden ylistäminen on saanut entistä toksisempia piirteitä. Jotkut ovat sitä mieltä, että omaa kehoa pitäisi esimerkiksi rakastaa ja kiittää, vaikka kuukautiskierto olisi osalle naisista, kuten eräs haastattelemani gynekologi asian ilmaisi, ”täyttä helvettiä”. Synnyttämiseen tulee suhtautua suurin piirtein tilaisuutena saada orgasmi, ja kivun hallinta on ilmeisesti vain omasta päästä kiinni.
Kysyin taannoin eräältä gynekologilta, pitäisikö jokaisen naisen seurata kuukautiskiertoaan. Hän vastasi hämmentyneenä, että kysymys ei ole niinkään siitä, pitäisikö, vaan siitä, onko se mahdollista tai tarpeen. Suurimmalle osalle maailman naisista ajatus siitä, että elämän järjestäisi kierron mukaan, on kaukainen. Hallinnan tunne omasta kehosta on harvinainen etuoikeus, ja sen lisäksi enimmäkseen illuusio.
Tämä on täsmälleen se asia, mikä naisille suunnattujen hyvinvointipalvelujen hetteikössä pistää silmään. Naisen tulee tehdä päivittäin hengitysharjoituksia, treenata milloin mitäkin kriittistä lihasryhmää, kuunnella kehonsa jokaista viestiä herkällä korvalla, mieluiten erilaisista hyväkatteisista tuotteista ja palveluista koostuvan tuotekavalkadin avulla. Jos hyvinvointialan ihmisen kuullen ihmettelee, että miten jengillä on aikaa tai rahaa tähän kaikkeen, hyvinvointialan ihminen huomauttaa jotain tällaista: ”Kysymyshän on siitä, mitä sä priorisoit. Priorisoitko sä sun oman hyvinvoinnin?”
Oma vastaukseni on, että priorisoin lapseni ja työni. Hyvinvointialan hörhömmän päädyn kannattaa pitää mielessä, että se pätee aika moneen muuhunkin. "Oravanpyörä” on itse asiassa asia, joka mahdollistaa hyvinvointipalvelujen ostamisen, jos kohta se ajoittain estää naisia vastaanottamasta luteaalivaihetta sillä sitoutuneisuudella jonka aihe ansaitsisi.
On myös olemassa riski, että liian tiuha kierron seuraaminen aiheuttaa oireita. Jos vitutusta odottaa, se saattaa hyvinkin saapua. Tästä syystä väitän, että omien kehontoimintojen mittaaminen taajaan ei tee ihmiselle hyvää, ainakaan jos mittaaminen on itsetarkoituksellista, eikä aidosti väline jollekin muulle.
