Apu

Kuukauden Apu-tonni: Kansainvälinen hiihtokoulu opettaa pakolaislapsia hiihtämään

Kuukauden Apu-tonni: Kansainvälinen hiihtokoulu opettaa pakolaislapsia hiihtämään

Kansainvälinen hiihtokoulu kotouttaa pakolaislapsia opettamalla hiihtoa ja näyttää, että Suomen pimeässä ja pitkässä talvessa voi oikeasti tehdä kaikenlaista kivaa.
Teksti Eve Hietamies
Mainos

Usein muualta tulleen lapsen matka Suomeen on ollut pitkä ja pahimmillaan sisältänyt vaaratilanteita tai traumaattisia kokemuksia. Uudessa maassa on vastassa vieras kieli, vieraat tavat ja ennen kaikkea Suomen pitkä, kylmä ja pimeä talvi. Kotiutuminen voi olla vaikeaa.

Pari vuotta sitten alettiin miettiä, miten maahanmuuttajalapset saataisiin nopeasti sopeutumaan Suomeen.

– Onko mikään suomalaisempaa kuin hiihtäminen, naurahtaa Kansainvälisen hiihtokoulun KVHK:n hiihtovalmentaja Laura Liikanen.

Koska urheilu on yksi parhaita keinoja integroitua yhteiskuntaan, vuonna 2015 perustettu Kansainvälinen hiihtokoulu KVHK alkoi kotouttaa maahanmuuttajalapsia opettamalla murtomaahiihtoa.

Katso video hiihtokoulusta

Hanke oli menestys. Lapset solmivat uusia ystävyyssuhteita, hiihtokurssi nosti itsetuntoa, fyysistä kuntoa sekä yhteisöllisyyden tunnetta. Lapset oppivat suomen kieltä ja he oppivat myös nauttimaan talvesta niin kuin vain lapset voivat siitä nauttia.

Se jos mikä on Apu-tonnin arvoista.

Maatullin ala-asteen valmistavan luokan oppilaat pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään kokeilemaan suksia Kivikon hiihtohallissa. Naurua ja pyllähdyksiä riitti.

KVHK:n toiminnasta vastaa rekisteröity yhdistys, jonka hallituksessa istuvat Marjo Matikainen-Kallström, Mattias Therman, Simo-Viljami Ojanen ja Laura Liikanen. Puheenjohtajana toimii Inka Kärkkäinen.

Tällä hetkellä toimintaa on Helsingissä sekä pienimuotoisemmin Salossa, Kiteellä, Kajaanissa ja Rovaniemellä. Kolmatta kauttaan aloittava hiihtokoulu on opettanut jo noin 120 maahanmuuttajalasta hiihtämään. 

Lapset kutsutaan mukaan eri vastaanottokeskuksista ja koulujen valmistavilta luokilta. Osa lapsista on turvapaikanhakijoita, osa ”tavallisia” maahanmuuttajia. Viime talvena hiihtokoululaiset edustivat yhtätoista kansallisuutta. Tänä vuonna toimintaan otetaan mukaan myös syrjäytymisvaarassa olevia suomalaislapsia.

Varat hiihtokouluun on kerätty joukkorahoituskampanjalla, jäsenmaksuilla ja verkkokaupan tuotteilla. Yhdistys on myös hakenut hanketukia eri säätiöiltä, ja monet yritykset ovat joko rahoittaneet tai muulla tavoin auttaneet hiihtokoulua.

– Viime vuonna saimme käyttöön pakettiauton, jolla pystyttiin kuljettamaan lapsia, Laura kertoo.

Hiihtokoulun kummeja ovat muun muassa Arvi Lind, moninkertainen maailmanmestari Aino-Kaisa Saarinen, Mikko Peltsi Peltonen, Tommy Lindgren, Krista Kosonen ja Martti Jylhä, Suomen hiihtomaajoukkueen sprintin erikoismies Anssi Pentsinen, Ristomatti Hakola sekä uusin kummi Kaisa Mäkäräinen, joka myy omia fanituotteitaan hiihtokoulun tueksi.

Hiihtokoulu alkaa siitä, kun ensin nauretaan vatsat kippurassa suksille, että miten ne laitetaan jalkaan ja miten niiden kanssa voi edes pysyä pystyssä. Ensimmäisenä vuonna lapsille opetetaan alkeet ja jos harrastus innostaa edelleen, seuraavana vuonna yhteisiä treenejä on kerran viikossa. Kolmantena vuonna lapset integroidaan hiihtoseurojen toimintaan.

– Vantaan Hiihtoseura ja Pakilan Veto ovat olleet halukkaita ottamaan mukaan hiihtokoululaisiamme. Tänä vuonna ensimmäiset lapset siirtyvät hiihtoseuroihin ja minä olen mukana treeneissä tuttuna ihmisenä niin kauan kuin on tarve, kunnes voi päästää irti. Vaikka ei näistä lapsista voi koskaan päästää kokonaan irti, Laura sanoo. 

Laura on työskennellyt yhdistyksessä jo puolitoista vuotta. Hiihtovalmennus on Lauralle vapaaehtoistyötä, oikealta ammatiltaan hän on liikunta-alan yrittäjä. Hiihto on aina ollut isosti mukana Lauran elämässä: hän itse hiihti 18-vuotiaaksi asti kilpaa SM-tasolla. Isoveli Ilkka Jarva on Tšekin hiihtomaajoukkueen päävalmentaja, pikkuveli Olli Jarva hiihtää myös SM-tasolla ja isä Antti Jarva on aktiivinen Hiihtoliitossa.

- Hiihtokoululaiset kutsuvat minua Hiihtoäidiksi, Laura naurahtaa.

Opetus ja varusteet ovat lapsille ilmaisia. Hiihtokoulun tämän vuoden tavoite on saada rahoitus kuntoon ja päästä ensi keväänä Lappiin hiihtoleirille lapsiryhmän kanssa. Apu-tonni on hyvä alku leirimatkaan, ja sillä ostetaan myös suksia.

Hankkeeseen on liittynyt paljon toimimista viranomaisten ja koulun kanssa, vakuutusasioita, kulttuurieroja sekä uskontojen vaikutusta. Monta estettä on ylitetty, monta kompromissia löydetty.

– Esimerkiksi erään Fahmo-tytön kulttuurissa naisilla on aina oltava hame. Soitimme hiihtoasujen valmistajalle, että nyt tarvitaan toppahame ja sellainen saatiin. Tyttö sai luvan aloittaa hiihtoharrastuksen, Laura kertoo.

Lapsen hiihtokouluharrastus on tasoittanut myös perheiden sopeutumista kylmään Suomeen.

– Vanhemmille pakkanen ja pimeys on kauheaa, mutta kun lapset innostuvat hiihtokoulusta, innostus tarttuu perheisiin, Laura Liikanen sanoo.

 Jos vanhemmat pääsevät tuomaan lasta hiihtokouluun, he menevät siksi aikaa kävelylle ja sisarukset lähetetään pulkkamäkeen. 

– Parhaimmillaan olemme saaneet koko perheen ulkoilemaan. Jos lapsi ei jatka hiihtoharrastusta, siemen on kuitenkin kylvetty; täällä voi harrastaa, sinulla voi olla niitä omiakin juttuja. 

Kun Laura aloitti hiihtokoulussa, kulttuuriongelmat oli voitettava. Kanssakäyminen naisvalmentajan kanssa ei ollut kaikille miehille helppoa. Lauralla on kokemusta myös päiväkotityöstä, missä isät joutuivat pakostikin keskustelemaan hoitajien kanssa, mutta hiihdossa kyse on harrastuksesta.

– Joissain tapauksissa jouduimme keskustelemaan lapsen hiihtoluvan saamisesta uskontokunnan johtajan kanssa. Nykyään kaikkien lasten vanhemmat, niin äidit kuin isätkin, ovat mukana yhteisessä WhatsApp-ryhmässämme. Siellä kommunikoin sulavasti kaikkien kanssa, Laura Liikanen hymyilee.

Hiihtokoulu antaa myös tytöille mahdollisuuden harrastaa, sillä monissa kulttuureissa tytöillä on sukupuolensa takia poikia heikommat lähtökohdat toteuttaa oikeuksiaan ja mahdollisuuksiaan.

– Olen ylpeä siitä, että pystyn olemaan suomalaisen naisen mallina. Opetan tytöille, että nainen voi olla hoikka, terveen näköinen, lihaksikas, itsenäinen. Nainen voi puhua miehille, tehdä päätöksiä ja pärjätä myös itsenäisesti. Monissa kulttuureissa avioero on kaiken loppu, mutta minun tyttärilläni on kaksi kotia ja siitä huolimatta he ovat iloisia ja onnellisia. Tämä on hämmästyttänyt monia.

Laura Liikanen myöntää, ettei voi tietää, palaavatko jotkut tytöt kotimaahansa.

 – Toivon, että olen saanut jätettyä edes pienen siemenen siitä, mitä on ihmisarvo ja mitä on olla nainen tässä maailmassa – ihan vain olemalla oma itseni, Laura.

Hiihtokoulu rakentaa myös ystävyyttä yli kulttuurirajojen ja uskonnon. Laura kertoo, että kaksi pikkutyttöä ystävystyivät hiihtokoulussa, ja nyt he vierailevat viikoittain toistensa kotona. Samaan aikaan heidän uskontonsa taistelevat keskenään maailmalla.

Apulaiset 

Kannusteohjelma, jolla haetaan ihmisiä, ryhmiä, hankkeita ja toimenpiteitä, jotka auttavat yhteisöään ­lisäämällä laatua sekä tuottamalla iloa ja ­hyvinvointia.

Hankkeet voi ilmoittaa ehdolle kampanjaan osoitteessa 

www.apu.fi/apulaiset.

Teksti Eve Hietamies, kuvat Petri Mulari, video Olivia Mulari

Julkaistu: 21.12.2017