Apu

Kuopion kauppahalli – Komea, aistikas ja kovin keltainen laitos

Kuopion kauppahalli – Komea, aistikas ja kovin keltainen laitos
Kuopion kauppahalli sijaitsee Itä-Suomen historiallisimman markkinatorin laidassa. Se on pitänyt pintansa, vaikka sen uudistaminen on nostanut savolaisten kulmakarvoja.

Kuopiolaiset hieman hätkähtivät kahdeksan vuotta sitten, kun uusittu kauppahalli oli kellastunut 1970-luvun oranssista, saati 110 vuotta aiemmin maalatusta vaaleamman keltaisesta.

Siellä se yhä seisoo Kuopion suuren, avokulmaisen empiretorin laidassa Veljmies-patsaan valvomana. Historiallisesti arvokas ja säilytettäväksi tuomittu katseennaulitsija näyttää ulkoa katsoen isommalta kuin onkaan, mutta yhä sinne parikymmentä myymälää mahtuu.

Kivinen kauppahalli oli aloittamassa 1900-luvun jugendhuumaa Kuopiossa, kun 1880-luvun tuhoisat tulipalot olivat vauhdittaneet puukeskustan siirtymistä kivitaloihin.

Jo Kustaa III oli 1700-luvulla patistanut kuopiolaisia maanviljelyn sijaan ”kauppaan, tehtaisiin ja käsitöihin”. Kuopion talvimarkkinoista tulikin Itä-Suomen kaupankäynnin suuri moottori, jossa riitti ”ajankuluttajia ja vitsinkertojia”.

Kaupungissa asui 1800-luvun lopulla 12 000 ihmistä, joukossa jopa preussilaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia.

Kuopion kauppahallin koristeissa esiintyy runsaasti eläimiä kuten räystäiden alle taiteiltua karjaa.

Kaunistuskomitea halusi säädyllisen rakennuksen

Torikaupan siistimiseksi Kuopiossa oli puuhattu ”basaaria” jo vuonna 1882, mutta senaatti hylkäsi piirustukset. Erityinen kaunistuskomitea patisteli valtuustoa rakennuttamaan säädyllisen kauppahallin rumien ja epäsiistien kojujen tilalle.

Kaupungin omistama kauppahalli rakennettiin vuosina 1901–1902 kauppatorin eteläiseen laitaan, ja hintaa sille kertyi 100 000 markkaa, lähes puoli miljoonaa nykyeuroa.

Viipurilainen huoneenrakennusopin lehtori Johan Victor Strömberg sai hallin piirrettäväkseen.

– Strömberg oli 1900-luvun alun eniten Kuopion kaupunkikuvaan vaikuttanut arkkitehti. Julkiset rakennukset tuolloin olivat lähes poikkeuksetta hänen käsialaansa. Rakennukset olivat aikakaudelle uskollisesti muun muassa kansallisromantiikan ja jugendin tyylisuunnan mukaisia, sanoo intendentti Mikko Paalanen Kuopion kulttuurihistoriallisesta museosta.

"Joshan koristukset owat tulleet wähän maksamaankin, niin yleisön tyytywäisyys niihin palkitsee sen."

Rakennusmestari Antti Koistisen johdolla puutalokaupungin keskelle nousi komea kauppahalli, joka päätytorneineen ja kaarevine oviaukkoineen on yhä Kuopion komeinta jugendia.

Ilmeisenä esikuvana oli Suomen paviljonki, jonka arkkitehtitrio Gesellius, Lindgren, Saarinen oli suunnitellut Pariisin maailmannäyttelyyn 1900 – sisäänkäynnin kaariaihe on sieltä tuttu, kuten kolmikon usein käyttämä eläin- ja kasviaiheinen ornamentiikkakin.

– Rakennus on pohjakuvaltaan ja tilajärjestelyiltään melko samanlainen kuin muissa 1800-luvun lopun kauppahallisuunnitelmissa: suorakaiteinen pohjamuoto, sisäänkäynnit molemmista päistä ja hallibasilikoiden avulla korotettu katon keskilinja, josta luonnonvalo pääsi sisätiloihin, Paalanen kertoo.

Kuopion kauppahalli muuttui kirkkaankeltaiseksi 2010-luvulla. Siskotyttö-patsas seisoo läntisen sisäänkäynnin luona.

Eläimiä tulee vastaan joka käänteessä

Oravia ja huuhkajia hallin päätykolmioissa, karjaa ja kanoja räystäissä, sammakoita sisäänkäynnissä ja lepakoita ulko-ovissa.

Warsinkin hallin kauniita päätyjä pysähtywät ihmiset katselemaan. Joshan koristukset owat tulleet wähän maksamaankin, niin yleisön tyytywäisyys niihin palkitsee sen. Arkkitehti Strömberg, joka on piirustukset laatinut, ansaitsee kiitosta tästä rakennuksesta, joka on niin kaunis ja hauskan näköinen kuin hallirakennus ylipäätään woinee olla ja muuten niin tarkoituksen mukainen, kehui Uusi Savo.

Koistinen oli erityisesti perehtynyt kivirakentamiseen. Hän oli työskennellyt jo ennen teollisuuskouluaikaa isänsä opissa muuraus- ja kivitöissä sekä valmistumisensa jälkeen mestarina Viipurissa suurilla kivirakennustyömailla.

Satojatuhansia tiiliä kuskattiin Leppävirralta, Kopolanniemen hovista, Kuopiosta ja Ranta-Toivalasta. Ikkunat, ovet ja myyntikojujen otsalaudat ja rullaovet, ”puuliuskakartiinit”, saatiin kuopiolaiselta puuseppäyhtiöltä.

Sisätilaa leimaa aikakautensa kauppahallien tapaan näkyviin jätetty kattokonstruktio.
Minna Suuronen pitää vaatekauppaa Kuopion kauppahallissa.

Vesi tuotiin hevosilla

Kauppahallissa oli hiekkakiven vaaleaa väriä, peittämättömät kivipinnat ja puhtaaksi muuratut tiilipinnat pitkillä sivuilla. Aikakauden kauppahallien tapaan sisätilaa leimaa näkyviin jätetty kattokonstruktio.

– Vesijohtoa rakennuksessa ei alkujaan ollut. Vesi tuotiin hevosilla ja poistettiin lattiakaivojen avulla. Rakennuksessa on ollut myös vesisäiliö ja kellarissa vesipata veden lämmitystä varten. Vettä pumpattiin tarvittaessa käsipumpulla halliin, Paalanen sanoo.

Vesiliittymän ja käymälät halli sai vuonna 1914. Vesi- ja viemäriverkostoa täydennettiin 1930- ja 1950-luvuilla.

Kellarikerroksessa oli jääsäiliö, halkosäiliöt ja konehuone. Halli lämmitettiin neljällä suurella rautakamiinalla, jotka olivat hallivahdin vastuulla. Päissä sijaitsevissa erillisissä myymälöissä oli tavalliset pellillä verhotut uunit.

Eiwät nyt tarwitse wärjöttää sateissa ja pakkasissa, waan kuiwin ja lämpösin käsin saa jokainen kaupat tehdä, kehaisi paikallinen aviisi.

– Valaistusta lukuun ottamatta rakennuksessa ei käytetty sähköä yleisemmin. Vuonna 1935 halliin asennettiin osittainen keskuslämmitys ja parikymmentä vuotta myöhemmin koko halliin, Paalanen sanoo.

Veljmies-patsas sijaitsee kauppahallin itäisessä päädyssä.

Avajaiset VPK:n soittokunnan kera

Elokuun alussa 1902 kauppahalli oli valmis avajaisiin heti aamuseitsemältä. VPK:n soittokunta soitti Savolaisen laulun ja Maamme, ja paikalla olleet yhtyivät siihen innokkaasti.

”Tässä on kirkko, kun olisi pappi”, kuulutti joku rouvasihminen.

Väkeä oli runsaasti ja ilmassa tyytyväinen pöhinä, kun kaikki 60 myymälääkin oli saatu vuokrattua. Oli tuoretuotteita, siirtomaatavaroita ja vaatteita.

"Se on komea, aistikas, tarkoituksen ja tarpeen mukainen laitos."

Arwostelu hallista kuulostaa olevan warsin yksimielinen, että se on komea, aistikas, tarkoituksen ja tarpeen mukainen laitos. Monen silmät owat ikäänkuin auwenneet älyämään, että tämmöinen laitoshan olisi kaupungissamme ollut tosi tarpeen jo aikoja sitten, Uusi Savo raportoi.

Kaikkia uusi halli ei tietenkään hurmannut, varsinkaan kateellisia oululaisia.

Silmään pistäwän waikutuksen tekee Kuopion kauppahalli, se kuin on rakennettu keskellä kaupunkia olewan kauppatorin laitaan, juuri lyseon eteen, rumentamaan toria ja lyseota, moitti oululaisten Kaiku.

Iiris Kuoksa valikoi nameja Herkkukauppa Pikkumakkeen valikoimasta.

Telefoonikaapit kauppiaille

Kauppahalli oli torikauppiaillekin mieluisa lämmittelypaikka, jossa käytiin pureskelemassa omia eväitä – hiivaleipää ja makkarankyrsää. Gramofonit pauhasivat torilla.

Hallin toisessa päässä oli kaksi telefoonikaappia, joita hallin vuokralaiset saivat maksutta käyttää.

Nurkkapuodit myivät sekatavaraa, muut myymälät ruokaa. Kalakauppaa ei hallissa ollut, vaan sitä harjoitettiin taivasalla laivarannassa ja torilla.

Vuonna 1914 kaupungininsinööri Arne Sirelius piirsi halliin lihantarkastamon, joka toimi myös vaakahuoneena ja laboratoriona. 1950-luvulla tarkastamo muutettiin kalahalliksi. 

Nykyään Kuopion kauppahallissa on parikymmentä myymälää: On kalakukkoa, wokkia, muikkua, kyyttönautaa, Espanjan herkkuja ja nallenkorvahattuja.

1970-luvulla halli maalattiin okran sävyllä

Monen muun kauppahallin tavoin Kuopiossakin käytiin 1960-luvulla keskustelua hallin purkamisesta, mutta turhaan: 1970-luvun alun korjauksissa rakennus sai koneellisen ilmanvaihdon ja pintaansa vahvat värit, kun arkkitehti Matti Höyhtyä maalautti sen okranväriseksi.

Myös ulkoseinien korkokuviin saatiin iloista väriä: punaisia possuja, valkeita lehmiä, vihreitä haukia ja metsän otuksia – lumpeenkukkia ja turnipseja unohtamatta.

Museoviraston ja Ely-keskuksen toppuutteluista huolimatta kaupungin rakennustarkastaja antoi 2010-luvun alussa luvan kalahallin purkuun. Hävinneen osapuolen mielestä uusi, pyöreä lasipaviljonki sopi kauppahallin arkkitehtuuriin kuin ”hajuvesi lihapulliin”.

Eikös Herroilla oo jo omat lasikopit, hittooko semmosta vielä pitäs Kuopion kauniin Kauppahallin kylykeen pystyttöö, motkotti tyytymätön kriitikko Savon Sanomien verkkokeskustelussa.

Hallin ulkopintaan ropsautettiin intiankeltaista väriä, ja seiniin palasi 1970-luvulla piilotettuja koristeita. Samalla torin alle rakennettiin maanalainen kauppakäytävä ja tuplattiin pysäköintipaikat.

Aila Antikainen lihaostoksilla Savo-Karjalan lihan osastolla.

Merkittävä kulttuuriympäristö

Nykyään hallissa on parikymmentä myymälää. Alkuvuosien teurastajista kauppiasvalikoima on laajentunut sekatavarakauppoihin ja vaatepuoteihin. On kalakukkoa, wokkia, muikkua, kyyttönautaa, Espanjan herkkuja ja nallenkorvahattuja.

Paalanen näkee kauppahallin tulevaisuuden hyvänä.

– Rakennus on säilyttänyt hyvin alkuperäisen ilmeensä, vaikka vuosien varrella tehdyt muutokset ja korjaustyöt näkyvätkin. Se on suojeltu asemakaavassa, ja Kuopion tori on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.

Lähteitä: Helena Riekki: Kuopion kaupungin rakennushistoria (Kuopion kaupunki, 2005), intendentti Mikko Paalasen haastattelu.

Kuopion kauppahalli

  • Rakennettu: toiminta alkoi elokuussa 1902.
  • Suunnittelija: Johan Victor Strömberg.
  • Muuta: kauppahalli on myös paikka, jonka käytävillä tavataan tuttavia, vaihdetaan kuulumisia, käydään keskusteluja päivän aiheista tai muuten vain oleillaan ilman kiirettä. Hallin edustan patsaat lakitetaan vappuaattona.
  • Hallin erikoisherkku: kalakukko sekä muikut ja tuore järvikala.

Lähde: Kuopion kauppahallin verkkosivu.

Julkaistu: 4.8.2020
1 kommentti