Madame, osa 6 – Verna

Verna Silpinen on soittanut ensimmäisen kerran kolme yli seitsemän. Silloin Tertun puhelin oli latauksessa keittiön pöydällä.

Tullessaan suihkusta Terttu huomaa Vernan soittaneen toistamiseen. Puhelin oli vielä suihkun ajan äänettömällä, mutta nyt päivä on pakko ottaa vastaan kaikkineen.

Kylpyhuone ei ole suuri, mutta Terttu rakastaa sitä. Hänen edellisessä elämässään laatat olivat aina valkeita eikä kylpyhuoneeseen menty viihtymään. Ensimmäiseen ikiomaan kotiinsa Terttu halusi jotakin ihan muuta. Hän valitsi itse kiiltävän siniset seinälaatat ja samanväriset kuusikulmaiset lattialaatat, laitatti sekä ammeen että suihkun ja osti pyöreän käsienpesualtaan, joka asennettiin puisen tason päälle.

Tähän asti kylpyhuone on saanut Tertun hymyilemään joka ikinen aamu, mutta nyt kultareunaisesta peilistä katsoo väsynyt kuusikymppinen nainen.

Hän seisoi kuuman suihkun alla vaikka kuinka pitkään ja toivoi, että saisi pestyä pois koko edellispäivän, toivoi, että hänen ympyrää kiertävät ajatuksensa juoksisivat saippuaisen veden mukana lattiakaivoon.

Terttu ja Minni tapasivat illalla ja veivät Viljon pitkälle lenkille. Kävellessään Minni oli selvitellyt Marcuksen liikkeitä ja joutunut soittelemaan useita puheluja ennen kuin tärppäsi.

Minni oli saanut kiinni Marcuksen vanhan ystävän, joka oli tiennyt kertoa Marcuksen työskentelevän suuressa energia-alan yrityksessä. Yrityksestä Minnille oli kerrottu, että Marcus on työmatkalla Ruotsissa ja palaisi sieltä perjantaina, mutta että toimistolta hänet saisi kiinni vasta maanantaina.

– Eli hänen piti tosiaan olla Ruotsissa ihan niin kuin hän sinulle sanoi, Terttu sanoi.

– Siltä vaikuttaa. Ahdistaa kun en saanut selville, miksi Makke oli tullut Suomeen. Ei se työmatkalta olisi minkään mitättömän syyn takia lähtenyt, pakko olla jokin painava syy.

Minni oli yrittänyt myös saada selville, missä Helen Winde puolestaan vaikuttaa ja löytänyt naisen nimiin rekisteröidyn yrityksen, jonka toimialana oli antiikki ja taide.

Tieto sai heti kellot kilkattamaan Tertun päässä. Hän työnsi kaikki Minniä kohtaan tuntemansa epäilyt syrjään ja raportoi tälle tapaamisestaan Pauli Heinävuon kanssa.

– Päättelin heti, että Marcus on varmaan se ostaja. Siinä olisi ollut syy, miksi hän tuli Bulevardille. Mutta kun eihän siinä ole mitään järkeä. Ei kukaan selväjärkinen ihminen lähtisi kesken tärkeän työmatkan kiireellä ostamaan jotakin taulua, Terttu tunnusti.

– Ei nyt herran tähden! Tuossahan ei ole mitään logiikkaa. Jos Marcus olisi tullut Suomeen kesken tärkeän työmatkan ostaakseen taulun Pauli Heinävuolta, miksi hän sitten oli sinun asunnossasi?

Terttu jätti mainitsematta Paulin luota ottamansa avaimet. Sitä hän ei voinut Minnille kertoa, Minni ei saanut epäillä Paulia, riitti, että Terttu joutui niin tekemään.

Viimeisin versio tapahtumien kulusta, jonka Terttu sai aamuyöstä mielessään valmiiksi ja josta hän on kauhukseen melko varma, on se, jossa Marcus tulee sovittua aiemmin ja he törmäävät Paulin kanssa alaovella, käyvät katsomassa taulun ja Marcus sanoo ottavansa sen, Pauli riemastuu ja ehdottaa, että he avaisivat samppanjapullon. Marcuksesta se on hyvä idea.

Kun Pauli muistaa kumonneensa viimeisen pullon edellisiltana hän tajuaa mistä saisi saisi kylmää laatujuomaa, Terttu on Paulista täysin hullaantuneena esitellyt tälle asunnossaan olevan kylmiön ja sinne keräämänsä hienon juomavaraston. He jopa joivat sieltä pullollisen hienoa vuosikertaviiniä. Siksi Pauli pyytää Marcuksen mukaan alakertaan, ehkä hän haluaa hieman leveillä.

Miehet menevät sisälle asuntoon, Pauli sulkee eristetyn sisäoven ja menee hakemaan pulloa kun hän palaa Marcus sanoo jotakin, joka saa Paulin täysin tolaltaan.

Tähän kohtaan Tertun ajatukset tökkäävät, hän ei yksinkertaisesti keksi mikä voisi olla sellaista, josta Pauli menettäisi malttinsa niin pahasti, että hän tappaisi jonkun. Ei, sellaista syytä ei voi eikä saa olla olemassa.

Terttu saa levitettyä vartalovoiteen ja puettua kylpytakin ylleen, kun Verna Silpinen soittaa kolmannen kerran.

– Suo anteeksi, minulla on puhelin aina öisin aina äänettömällä ja poissa makuuhuoneesta, kun olen näin vanhemmiten tullut niin herkkäuniseksi.

– No meillä ollaan oltu puoli kuudesta hereillä, Verna Silpinen sanoo. – Minä en voi koskaan nukkua puhelin äänettömällä tai toisessa huoneessa, kun on tässä vielä vanhat vanhemmatkin hoidettavana.

Terttu katsoo parhaaksi olla sanomatta mitään. Hän menee keittiöön, laittaa kahvinkeittimen päälle, laittaa Minnin antamat pienet, valkeat kuulokkeet korviinsa ja laskee puhelimensa pöydälle. Verna Silpisen äänestä kuuluu väsymys ja raivo ja vielä jokin muu, jolle Terttu ei tiedä nimeä.

– Kuinka sinä kehtaat väittää, että se, että koko perheemme herää jatkuvasti asunnostasi kuuluvaan meteliin, johtuu stressaavasta lapsiperhearjesta? Verna kysyy.

Terttu yrittää selittää, ettei hän oikeastaan väittänyt, hän korostaa ainoastaan arvelleensa varovaisesti sitä mahdollisuutta, että voisiko stressaavalla elämäntilanteella olla vaikutusta unen laatuun.

– Minun elämässäni on kuule ollut paljon stressaavampiakin vaiheita ja olen saanut nukuttua! Ja Olli ja Onerva ovat jo kuusivuotiaita ja Telmakin melkein kaksi. Me emme elä enää pikkuvauvaelämää, jolloin kaikkien unirytmi voisi olla sekaisin vaikkapa vauvan koliikin takia, Verna sanoo.

Terttu ripottelee viilin päälle kanelia ja sokeria ja voitelee kaksi ruisleipää, kaataa kahvia suureen mukiin ja käy pöydän ääreen. Verna Silpinen sanoo kirjanneensa kaikki Tertun omistamasta asunnosta kuuluneet häiriöäänet ja niiden esiintymisajankohdan ja lupaa lähettää sekä Tertulle että taloyhtiön hallitukselle.

Terttu harkitsee hetken, mutta päättää sitten jättää koko valitusasian sikseen. Hän ei selvästikään voi asialle mitään. Valitus jatkuisi ainakin siihen saakka, kunnes Terttu ei enää vuokraisi asuntoaan matkailijoille.

– Kuule Verna, sinä taidat olla Pauli Heinävuon entinen vaimo, eikö niin? Terttu sanoo.

Verna Silpinen ei sano sanaakaan, mutta Terttu kuulee hänen raskaan hengityksensä.

– Te asuitte yhdessä Paulin ja lasten kanssa Bulevardilla eroonne saakka. Sinä asuit talossa vielä silloin kun minä ostin sen alakerran asunnon. Minä olin sinulle nimenä tuttu jo silloin kun te muutitte nykyisen miehesi kanssa Pihlajamäkeen. Ja kun sinä sitten kuulit, että minä omistan asunnon teidän vierestänne ja vuokraan sitä samalla tavalla kuin Bulevardilla olevaa asuntoa, sinua alkoi varmaan vain ärsyttää.

Aamuaurinko kierähtää esiin ja värjää keittiön hetkessä kullanväriseksi. Tänään se tuo hehku on liikaa Tertun itkun herkistämille silmille ja nousee kääntämään kaihtimen eteen.

– Onerva ja Olli käyvät suhteellisen säännöllisesti isänsä luona, Terttu jatkaa. – Sinä olet vienyt ja hakenut heitä ja odotellessasi, että lapset keräävät kaikki tavaransa sinä olet sinä olet seisoskellut siinä eteisessä ja tietysti sinä olet nähnyt Paulin ja minun hupsuttelupolaroidit. Sinä siis tiedät minun ja entisen miehesi viihtyvän yhdessä ja sehän ei sinua miellytä. Joten sinä olet nyt sitten aloittanut tällaisen valituskampanjan. Eikö niin? Terttu sanoo ja juo kahvinsa ja käy saman tien kaatamassa itselleen toisen kupillisen.

Tänään hän tarvitsisi paljon kahvia.

Verna Silpinen myöntää tunnistaneensa Tertun jo syksyn yhtiökokouksessa, joka pidettiin muutama päivä heidän Pihlajamäkeen muuttonsa jälkeen.

– Minä muistin sinut heti, mutta tajusin, että sinulla ei tosiaankaan ollut minusta mitään mielikuvaa.

Terttu myöntää auliisti tosiasiat. Ostaessaan Bulevardilla sijaitsevan asunnon hän oli juuri aloittanut uuden elämänsä eivätkä hänen jalkansa pysyneet millään maassa. Terttu Kaisla oli luonut itsensä uudestaan ja siinä kohtaa häneltä pääsi unohtumaan sellaiset perusasiat kuin toisten ihmisten huomioon ottaminen. Hän nielaisi Minnin ystävällisen kehotuksen ajatella viimein itseään vähän turhankin perusteellisesti eikä todellakaan kiinnittänyt mitään huomiota kaksosvaunujen kanssa ruokakasseja raahaavaan nuoreen naiseen.

– Ne polaroidit olivat ilmestyneet Paulin sähkökaapin koristukseksi suunnilleen pari kuukautta sitten, Verna sanoo.

– Pääsiäisenä. Minä yritin kyllä ehdottaa, että Pauli laittaisi ne työhuoneeseensa tai vaikka keittiöön, ihmettelin että miksi pitää siinä eteisessä olla, mutta Pauli oli aivan ehdoton ja ilmoitti että ne ovat siinä mörön karkoittajina.

– Minä olen se mörkö. Minun takiani ne kuvat piti laittaa eteiseen. Pauli halusi varmistaa, että minä näen ne.

Terttu sanoo, ettei tiedä Paulin ja Vernan avioliitosta sen paremmin kuin heidän erostaan tai vanhemmuuteen liittyvistä asioistakaan mitään, eikä haluakaan tietää.

– Minä olen Verna sinua ainakin kaksikymmentäviisi vuotta vanhempi, voisin olla sinun äitisi ja lastesi mummi. Sinulla on ihana uusi perhe ja kolme tervettä lasta. Minä olen lapseton leski enkä minä ole menossa Paulin kanssa naimisiin enkä muuttamassa hänen kanssaan yhteen.

– Hyvä, Verna sanoo.

– Me tapaamme silloin tällöin, puhumme kaikesta maan ja taivaan välillä ja syömme hyvin ja juomme hyvin ja meillä on yleensä aika hauskaa. Yleensä, ei aina. Toivoisin, että sinä ja perheesi viihdytte Pihlajamäessä ja jos minun asunnossani todella on häiriöitä, niin ilmoita minulle ja minä lupaan tehdä kaikkeni tilanteen korjaamiseksi.

– Selvä, Verna Silpinen vastaa.

Tertulle tulee kiire, hän haluaa kysyä vielä yhden kysymyksen ennen kuin puhelu päättyy. Hän haluaa kokeilla kepillä jäätä.

– Mistä sinä tunnet Marcus Winden? hän kysyy.

Puhelimesta kuuluu Tertun yllätykseksi Vernan hörähdys.

– Kaikkihan sen Bulevardilla tuntee, Makkehan on Armas Rantapalon poika. Siis sen ensimmäisestä avioliitosta Ursula Winden kanssa. Pauli taisi joskus mainita, että se Ursula asuu Tukholmassa. Pauli tietää Ursulan hyvin. Pauli oli käsittääkseni syyllinen siihen, että Armas ja Ursula erosivat. Tai näin ainakin Pauli itse asian kertoi. Tämä oli tapahtunut paljon ennen kuin me aloimme Paulin kanssa olla yhdessä. Melkein parikymmentä vuotta sitten, vähän sen jälkeen, kun Pauli oli muuttanut Bulevardille. Se on siis ikivanha juttu. Ja Armaksellahan on ihana Sirpansa, joten eiköhän vanhat kaunat ole jo aikaa sitten haudattu.

Terttu tuntee tuliset hiilet jalkojensa alla ja menee pukeuumaan. Hän ei voisi viivytellä enää hetkeäkään. Hänen on pakko mennä Bulevardille, sillä hänen on saatava selville, tuliko Marcus Winde tapaamaan isäänsä vai tuliko hän, koska hänellä oli jotakin selvitettävää Paulin kanssa.