Toimittajat pääsivät Linnan juhliin ensimmäistä kertaa vuonna 1949. Yleisradion miestoimittaja selosti radiolle: ”Minun on pyydettävä anteeksi niiltä kuulijoilta, jotka ehkä odottavat jonkinlaista naisten pukujen kuvausta. Siihen minä en todellakaan pysty. Muodissa näyttäisivät olevan iltapuvut, jotka jättävät ainakin toisen olkapään paljaaksi. Enempää en uskalla ryhtyä naisten iltapuvuista kertomaan.” Tämän jälkeen hänellä olikin jo kiire luonnehtia Linnan soittokuntaa.

Ensimmäinen suora tv-lähetys Linnasta tuli 1967. Yle oli lähettänyt paikalle kolme selostajaa, joista Kyllikki Stenros (myöh. Virolainen) kommentoi naisten iltapukuja yleisellä tasolla. Yksittäisiin pukuihin hän ei kuitenkaan puuttunut. Tanssimista ei näytetty televisiossa lainkaan.

Vanhoja Linnan juhlia voi katsella Ylen Elävästä arkistosta. Itse juhla vaikuttaa pysyneen lähes muuttumattomana kaikki nämä vuosikymmenet. Median kiinnostus juhlia kohtaan on kuitenkin kasvanut vuosi vuodelta. Yleisradion tv-lähetys Linnasta keräsi tänäkin vuonna 2,5 miljoonaa silmäparia. Linnan juhlat ovat kaupallisen median vuoden tärkein ponnistus: iltapäivälehdet tekevät seuraavana päivänä vuoden parhaan myyntinsä, osa aikakauslehdistä on aikaistanut ilmestymistään ehtiäkseen samalle apajalle, ja perinteiset päivälehdetkin varaavat runsaasti tilaa Linnan pukuloiston esittelyyn.

On melkoinen taikatemppu, miten tavattoman pitkästä ja ulkopuolisen silmin tylsästä tapahtumasta loihditaan yleisöä vuodesta toiseen kiinnostava mediaspektaakkeli. Tiukoista perinteistään huolimatta tapahtumajärjestäjä avittaa asiaa kutsumalla nykyisin vieraiksi suurelle yleisölle vuorineuvoksia tutumpia taiteilijoita, urheilijoita ja muusikoita. Vuonna 1986 Linnassa vieraillut Juice Leskinen oli ensimmäisiä kutsun saaneita rokkareita. Nykyisin Linnaan pääsee jo latelemalla ala-astetasoisia riimejä räppärinä.

Naisten puvut eivät ennen loistaneet samalla tavalla television mustavalkokuvissa kuin nykyisten värilähetysten aikana. Entistä upeammista iltapuvuista on tullut mediahuomion keskipiste. Näyttävimpien pukujen kantajat lehdistö nimittää Linnan kuningattariksi.

Kiinnostavuutta nostatetaan myös kohuilla. Kansakuntaa ovat järkyttäneet muun muassa Jenni Haukio, joka joi kahvia lusikka kahvikupissa 2009, ja parketilla työasuissaan pyörähdelleet Linnan kokit 2007. En ole itse toipunut vieläkään laulaja Jonna Tervomaan nännikohusta vuonna 2004.

Erityisen tarkkaan seurataan nykyisin Linnan jatkoja, jossa juhlavieraan ei kannata ainakaan humaltua, jotta ei päädy julkisuuden valokeilaan. Kansanedustaja Ilkka Kanervan (kok) hypnotisointi ja kaataminen lattialle tämän vuoden jatkoilla päätyy yhdeksi erikoisimmista Linna-kohuista.

Uutta Linnan juhlien mediakäsittelyssä ovat toimittajien liveblogit ja iltapäivälehtien suorat tv-lähetykset ennen juhlaa. Ei siis riitä, että selostetaan hitaasti etenevä kättely vaan seistä tapitetaan passissa Linnan ulkopuolella jo tunti ennen sisääntuloa ja haastatellaan saapuvia vieraita.

Toimittajilta vaaditaan näissä tilanteissa kasvomuistia, hyvää supliikkia ja omaperäisiä kysymyksiä. Erään reportterin ensimmäinen kysymys Linnaan astelevalta Pepe Willbergiltä oli: ”Pepe Willberg, onko nyt elämältä kaikki saatu?”

Minusta parasta viihdettä tarjosi kuitenkin erään vieraan kanssa ulkosalla käyty keskustelu:

”Martti Talvela, basso, mikä on kunto?”

”En minä Martti Talvelan kunnosta tiedä.”

”Anteeksi – Jaakko Ryhänen!”

Martti Talvela kuoli 23 vuotta sitten.