Apu

Kun korona ei parane – Minna Siposen pitkittyneet oireet aaltoilevat: Huimausta, päänsärkyä, vatsakramppeja ja lihaskipuja

Kun korona ei parane – Minna Siposen pitkittyneet oireet aaltoilevat: Huimausta, päänsärkyä, vatsakramppeja ja lihaskipuja
Toisinaan Minna Siposella on sumuinen mieli. Se on yksi koronaviruksen jättämistä oireista, jotka jatkuvat yhä, kahdeksan kuukautta tartunnan jälkeen. On ollut pakko hyväksyä, ettei kukaan tiedä, toipuuko hän vai jääkö oireita loppuelämäksi.
Julkaistu: 20.2.2021
Muisti pätkii ja silmälasit ovat hukassa. On kovaa väsymystä, sumuinen mieli ja vaikeuksia ymmärtää asioita. Hengenahdistusta, vatsakramppeja, päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta, hiustenlähtöä sekä lihas- ja nivelkipuja, jotka herättävät yöllä. Silmät saattavat yhtäkkiä tulla aivan punaisiksi ja verestäviksi, ja palautua taas ennalleen.
– Oireet aaltoilevat. Yhtään ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. On hyviä päiviä, jolloin jaksan käydä kyläilemässä, ja on huonoja päiviä, jolloin on jo hyvä saavutus, että pääsee aamulla sängystä ylös, kertoo Minna Siponen, 49.
Hän kärsii koronaviruksen jättämistä oireista vielä kahdeksan kuukautta tartunnan jälkeen. Hyvinäkin päivinä on päänsärkyä ja lihas- ja nivelvaivoja.
– Ne haittaavat elämää tietenkin mutta olen oppinut olemaan niiden kanssa. Otan särkylääkettä.
Minna Siponen ei arvannut, että korona jättäisi oireita kuukausiksi. – Olen tajunnut, että elämässä pitää pyrkiä tekemään asioita, joista nauttii, koska yhtäkkiä se voi olla mahdotonta.

Apinalaatikko-podcast: Milka Sauvala ja pitkittynyt korona

Artikkelin kirjoittanut toimittaja Milka Sauvala tapasi pitkäkestoisesta koronasta kärsiviä ja kertoo, kuinka moni kokee jääneensä oireidensa kanssa yksin.
Kuuntele Apinalaatikkoa Spotifyssa! Se löytyy myös Google Podcasteista ja muista yleisimmistä podcast-palveluista.
Minna Siponen on yksi niistä koronavirustaudin sairastaneista ihmisistä, joiden oireet ovat jatkuneet kuukausia.

Kahvi maistuu pahalta

Siponen tarjoaa teetä ja mustikkapiirakkaa kotonaan Nurmijärvellä. Ennen sairastumistaan hän rakasti kahvia. Sitä kului monta kuppia päivässä. Nyt kahvi maistuu ja haisee hirveälle.
Taloa ympäröi peltojen ja metsien luoma rauha, joskin ajaessa pitää osata varoa peuroja. Sen Siponen muistaa, mutta muuten unohtelu on tavallista. Puhelin tai rahapussi jää kotiin, ruoka mikroon tai avaimet auton rattiin – tai vielä hullumpaa. Kerran, kun Siponen tuli kaupasta, auto oli käynnissä parkkipaikalla.
Apu haastatteli Siposta ensimmäisen kerran elokuussa. Silloin hän toivoi pääsevänsä palaamaan pian töihin. Se ei toteutunut. Syksyn aikana oudot oireet ovat jatkuneet.
"Kaikkein sairaimpien ryhmästä on vaikea sanoa, mikä on koronaviruksen ja mikä kaiken muun, kuten liikkumattomuuden, aiheuttamaa pitkittynyttä toipumista."
Infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen, HUS
Perusterve Siponen sairastui toukokuun alussa. Tauti alkoi kuumeella ja huonolla ololla. Kurkkuun sattui ja yskitti, mutta vain vähän. Hän meni koronatestiin kaksi päivää oireiden alkamisen jälkeen. Tulos oli negatiivinen. Se yllätti.
– Epäilin koronaa, koska tiesin, mistä olin voinut sen saada.
Siposen työpaikka on päiväkodissa 1–4-vuotiaiden ryhmässä. Kun viime keväänä päivähoidossa olevien lasten määrä väheni, hänet siirrettiin töihin muistisairaiden vanhusten osastolle. Siellä hän hoiti myös koronapotilaita.
Siponen käytti kaikkia suojavarusteita: suojatakkia, myssyä, kaksia hanskoja, suu- ja nenäsuojainta, laseja ja kenkäsuojia. Siitä huolimatta tauti tarttui häneen.
Kun Minna Siponen pääsi sairaalasta, hän oli hyvin heikko. Siponen otti pojat mukaansa ja lähti perheen kesämökille. Siellä he vain olivat, söivät valmisruokia kertakäyttöastioista, nukkuivat päiväunia.
Siposen vointi huononi. Maku- ja hajuaisti katosivat. Kymmenentenä sairastamispäivänä hän lähti käymään päivystyksessä – tai niin hän ajatteli.
– Toiseksi nuorin lapseni juoksi perääni ja kysyi: äiti, ethän sä kuole. Sanoin, että en, käyn vain lääkärissä ja tulen sitten takaisin. Olinkin sairaalassa 2,5 viikkoa.
Seuraavana päivänä Siponen joutui tehohoitoon ja hengityskoneeseen. Siitä hänellä ei ole muistikuvia.
Samaan aikaan kotona miehelle ja 9- ja 11-vuotiaille pojille nousi kuume. 17-vuotias poika ei sairastunut. Miehellä todettiin koronatartunta, mutta lapsia ei testattu. Perhe sairasti eristyksessä samalla, kun äiti oli tiedottomana sairaalassa. Ystävät ja perheen vanhemmat lapset toivat ruokaa oven taakse.
Siposilla on seitsemän lasta, joista neljä asuu jo omillaan. Lisäksi heillä on kaksi tukilasta, jotka viettävät kerran kuussa viikonlopun perheessä.
Minna Siposelta otettiin seitsemän koronatestiä. Kuusi ensimmäistä olivat negatiivisia. Vasta tehohoidossa keuhkoista otettu testi vahvisti tartunnan. Myöhemmin lääkärit arvelivat, että näytteenotto ei ollut osunut kohdilleen, kun virus oli edennyt elimistössä.
Siponen selvisi ja pääsi sairaalasta kotiin 30. toukokuuta. Hän ajatteli, että nyt piina olisi ohi. Alkaisi toipuminen. Oli kauhea pettymys, kun niin ei tapahtunut.
Minna Siposen on pitänyt hyväksyä, että hyvinäkin päivinä päätä, lihaksia ja niveliä särkee. Minna ja kuopus Sisu, 9, leipoivat pipareita.

Pitkittyneet oireet tunnetaan maailmalla

Koronaviruksen pitkittyneet oireet ovat maailmanlaajuinen ilmiö. Englanniksi niistä kärsiviä kutsutaan nimellä long-haulers ja sairautta nimellä long covid.
Tutkimustietoa asiasta on kuitenkin niukasti. Yksi syy siihen on, että tauti on vieläkin varsin uusi eikä sairastuneiden toipumista ole ehditty seurata pitkään.
Eniten tiedetään vakavasti sairastuneiden ja sairaalassa olleiden jälkioireista. Heillä keuhko-ongelmat ovat tyypillisiä.
– Tavallisesti keuhkokuume on yhdessä keuhkolohkossa, eikä iso osa sairastuneista ole täysin toipunut vielä kuukausi sen jälkeen. Koronavirus voi aiheuttaa kaikkien keuhkon osien tulehdusmuutoksen, minkä vuoksi keuhko- ja hengitysoireet jatkuvat pitkään, sanoo infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen Husista.
Hän lisää, että sarsin sairastaneista kolmanneksella keuhkojen toiminta oli heikentynyt vielä kahden vuoden jälkeen. Uusi koronavirus on sukua sarsille.
Infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen Husista kertoo, että sarsin sairastaneista kolmanneksella keuhkojen toiminta oli heikentynyt vielä kahden vuoden jälkeen.
Koronavirusinfektio vaikuttaa veren hyytymiseen. Laskimotukoksia oli joka neljännellä sairaalahoitoon joutuneella, osoitti analyysi Thrombosis Research -lehdessä. Potilailla oli myös keuhkoveritulppia ja aivo- ja sydäninfarkteja.
– Akuutti sairastamisvaihe on vaarallisin, mutta riski on koholla vielä sen jälkeen. Influenssa nostaa veritulppariskiä jopa kuusi kuukautta. Oletan, että koronaviruksen kohdalla riski on koholla vielä voimakkaammin, Järvinen sanoo.
Kuten muutkin infektiot, koronavirus voi laukaista jonkin muun taudin. Sellainen voi olla autoimmuunisairaus tai niveltulehdus, joka aiheuttaa oireita.

Psyykkiset oireet voivat jatkua yli puoli vuotta

Myös psyykkiset vaivat ovat tavallisia. Brittitutkijoiden tekemässä, monia tutkimuksia esittelevässä yhteenvedossa potilailla kuvattiin masennusta, ahdistusta, post-traumaattisen stressin merkkejä ja elämänlaadun heikkenemistä.
– Psyykkisistä syistä johtuva elämänlaadun heikkeneminen voi jatkua pitempään kuin puoli vuotta. Sairaalahoidossa olleista peräti kolmanneksella oli masennusta kuuden kuukauden seurannassa, kertoo professori Anu Kantele Husista ja Helsingin yliopistosta.
Vakavasta infektiosta toipuminen voi kestää kuukausia, muistuttaa professori Anu Kantele. Palautuminen on yksilöllistä.
– Kaikkein sairaimpien ryhmästä on vaikea sanoa, mikä on koronaviruksen ja mikä kaiken muun, kuten liikkumattomuuden, aiheuttamaa pitkittynyttä toipumista, Asko Järvinen lisää.
Kuinka yleisiä jälkioireet ovat? Etelä-Savon sairaanhoitopiiri Essote selvitti kesäkuussa kaikkien alueen koronavirustartunnan sairastaneiden vointia 1–2 kuukautta paranemisen jälkeen. Kyselyyn vastasi 48, vain muutamaa ei tavoitettu.
– Jonkinlaisia oireita oli 20–25 prosentilla. Niitä oli enemmän sairaalahoidossa olleilla, mutta myös kotona lievemmän taudin sairastaneilla, kertoo ylilääkäri Hans Gärdström Essotesta.
Tyypillisimpiä oireita olivat väsyneisyys, hengenahdistus, päänsärky ja verenpaineen vaihtelu. Osalla oli ihotuntemuksia, kuten pistelyä ja kihelmöintiä. Muutamilla oli alentunut haju- ja makuaisti.
– Olen saanut hyvää hoitoa sairaalassa ja työterveyshuollossa. Keuhkot on kuvattu ja puhallustestit tehty, mutta kun kerron oireista lääkäreille, he eivät tiedä mitään. Siitä tulee turvaton ja pelottava olo, Minna Siponen kertoi ensimmäisessä haastattelussaan elokuussa.

Pitkittyneen koronan syistä ei varmuutta

Yhdysvaltain tartuntatautikeskus CDC:n heinäkuisen raportin mukaan 35 prosenttia ilman sairaalahoitoa sairastaneista ei ollut täysin parantunut 2–3 viikkoa positiivisen testin jälkeen.
Britanniassa COVID Symptom Study -tutkimuksessa joka kymmenes koki pitkittyneitä oireita yli kolme viikkoa ja pienempi osa kuukausia. Ihmiset raportoivat oireistaan älypuhelinsovelluksella.
Varmuutta siitä, millä tavoin koronavirus aiheuttaa tällaiset jälkioireet, ei ole. Kyse saattaa kuitenkin olla immuunipuolustuksen toiminnasta. Koronavirus laukaisee osalla hyvin voimakkaan puolustusreaktion.
"Joillakin oireet ovat jatkuneet yli 140 päivää. Mukana on nuoria, aiemmin hyväkuntoisia ihmisiä, jotka sairastivat taudin kotona."
Joni Savolainen
– Monissa infektioissa juuri immuunipuolustuksen tuottama tulehdusreaktio tuo ne taudin oireet. Itse luulen, että jälkioireita kokevilla immuunipuolustus käy edelleen ylikierroksilla. Se tuo oireita jonkin aikaa, kunnes alkaa rauhoittua, Husin Asko Järvinen arvelee.
On myös oireilevia, joilla koronavirusta ei ole koskaan todettu. Testi on ollut negatiivinen tai testiin ei ole päässyt. Keväällä kaikkia sairastuneita ei testattu, vaan ohje oli sairastaa kotona, jos pystyi.
– Heilläkin oireet ovat todellisia, mutta on vaikea varmentaa, mistä ne johtuvat. Siksi muita syitä pitää sulkea pois.

Oireilevien potilaiden prosenttiosuus

Italialaistutkimuksessa oli mukana 143 potilasta, ja he raportoivat koronavirustaudin jälkeisistä oireista noin 60 päivää ensimmäisten oireiden ilmaantumisen jälkeen. Lähde: Jama 2020 / Angelo Carfi et al.

Oireita ilman vahvistusta

Vantaalainen Joni Savolainen perusti keväällä koronaoireilevien Facebook-ryhmän vertaistukea varten ja on ollut tekemässä kahta kyselyä ryhmäläisille. Ensimmäiseen vastasi yli 500 ihmistä.
Osa kertoi, että koronatartunta oli vahvistettu testillä, osalla vahvistusta ei ollut. Vastaajien kuvaamat oireet olivat kuitenkin samankaltaisia kuin mitä Suomessa ja maailmalla on raportoitu.
– Ihmiset ovat kertoneet yli sadasta eri oireesta. Joillakin ne ovat jatkuneet yli 140 päivää. Mukana on nuoria, aiemmin hyväkuntoisia ihmisiä, jotka sairastivat taudin kotona, Savolainen sanoo.
34-vuotias Savolainen sairastui itse maaliskuussa. Hän ei joutunut sairaalaan, mutta kokee yhä oireita ja on sairauslomalla työstään it-alalla. Oireet palaavat toistuvasti ja tuntuvat samalta kuin sairastuessa. Sitä kutsutaan relapsiksi.
Minna Siposen sairaus todettiin työperäiseksi. Syyskuun alussa hänen sairauslomaansa jatkettiin kuukaudella. Diagnoosi on yhä covid-19-virusinfektio, vaikka hän pääsi kotiin sairaalasta 30. toukokuuta.

Rankka kokemus painoi mieltä

Kun Minna Siponen pääsi sairaalasta, hän oli hyvin heikko. Poikien kesäloma oli juuri alkanut. Siponen otti pojat mukaansa ja lähti perheen kesämökille. Siellä he vain olivat, söivät valmisruokia kertakäyttöastioista, nukkuivat päiväunia. Mies oli töissä ja kävi välillä hakemassa pyykit kotiin pestäväksi.
Pojat uivat ja kalastivat. Kun Siponen käveli 20 metrin matkan rantaan katsomaan, tuleeko saalista, jalat olivat pettää ja oli pakko ottaa astmalääkettä. Lääkkeen Siponen sai, kun hän kotiutui sairaalasta. Tänä syksynä hän sai myös varsinaisen astmadiagnoosin.
Siponen oli karanteenissa viikon sairaalasta kotiutumisensa jälkeen. Vaikka oireilu jatkui, koronavirusta hän ei voi lääkärien mukaan enää tartuttaa.
Rankka kokemus alkoi painaa mieltä. Sairaalassa Siponen oli keskittynyt hengittämiseen – selviämiseen. Pelko tuli vasta myöhemmin.
– Aloin vasta kotona prosessoida sitä, että olisin voinut jäädä sinne, olisin oikeasti voinut menehtyä, hän kertoo.
Pikkuhiljaa mieleen alkoi myös nousta sekavia muistikuvia teho-osastolta.
– Harhoista, joita näin, pelkotiloista, hälyttimistä, jotka huusivat, ja siitä, kun vieressä olevaa yritettiin herätellä. Kurkkuuni nousi limaa, mutta en voinut tehdä mitään, koska suussani oli hengitysputki. Olen myös nähnyt unia, joissa olen sairaalassa ja yritän repiä irti letkuja ja piuhoja.
Minna Siposelta otettiin seitsemän koronatestiä. Kuusi ensimmäistä oli negatiivisia.

Turvaton olo

Siposen sairaus todettiin työperäiseksi. Syyskuussa hänen sairauslomaansa jatkettiin kuukaudella. Sama tapahtui lokakuussa, marraskuussa ja joulukuussa. Diagnoosi on yhä covid-19-virusinfektio.
Siponen kokee saaneensa hyvää hoitoa sairaalassa ja työterveyshuollossa, vaikka moniin kysymyksiin ei ole vastauksia.
– Aluksi kun kerroin oireistani lääkäreille, he eivät tienneet mitään. Siitä tuli turvaton ja pelottava olo.
Nyt koronaoireiden pitkittyminen tunnetaan jo hieman paremmin, vaikka syitä siihen ei vieläkään varmuudella tiedetä eikä mitään tiettyä hoitoa ole. Siponen kiittää etenkin työterveyslääkäriään, joka on etsinyt tietoa eikä ole vähätellyt.
– Kukaan ei silti tiedä, toivunko tästä ennalleni vai jääkö oireita loppuelämäksi.
Siponen on mukana kahdessa Husissa tehtävässä tutkimuksessa. Hän toivoo, että niissä saadaan lisätietoa ja apua sairastuneille. Siposelle on tehty pään magneettikuvaus, keuhkokuvaus ja puhallustestit, muistitesti ja neurologisia tutkimuksia, otettu verikokeita ja etsitty vasta-aineita, joita löytyi.
On kuitenkin epäselvää, kuinka kauan ne säilyvät ja suojaavat uudelta tartunnalta. Erilaisia keuhkojen ja sydämen tutkimuksia on tulossa.
Hiljattain Siponen oli hajutestissä. 15:stä testituoksusta hän tunnisti kuusi. Esimerkiksi nahkaa ja mausteita hän ei haistanut. Nyt hänellä on hajuaistin harjoitteluohjeet, johon kuuluu ruusun, sitruunan, eukalyptuksen ja neilikan säännöllistä tuoksuttelua. Aluksi hän on kokeillut sitruunan ja neilikan haistelua. Niitä on keittiön kaapeissa entuudestaan.
Minna Siponen toivoo, etteivät Sisu, 9, ja Santtu, 11, murehtisi äidin sairautta. He tykkäävät pelata yhdessä korttipelejä ja lautapelejä.

Kunto vaihteli rajusti

Syyslomalla perhe lomaili Lapissa, porotilalla Raattamassa noin 80 kilometriä Kittilästä pohjoiseen. Ounasjoki virtasi vieressä, ja maisemat olivat upeat. Yhtenä päivänä he kulkivat kahdeksan kilometriä. Siponen iloitsi, että pystyi taas siihen. Seuraavana päivänä vointi romahti.
– Sain hirveän päänsäryn, jota kesti kaksi viikkoa. Kädet ja ranteet olivat tosi kipeät, ja pitkin kehoa tuli kipukohtauksia, jotka vaihtoivat paikkaa. Rasitus laukaisi ne.
Tällaista oireiden palaamista voimakkaina kutsutaan relapsiksi. Siposella on ollut niitä useita, muutama pidempi ja lisäksi sellaisia, jotka tulevat ja menevät. Vaikka kokonaisuudessaan vointi näyttää menevän parempaan suuntaan, tällaiset takapakit koettelevat.
– Silloin mietin, tulenko koskaan terveeksi, eikö tämä ikinä lopu.
Ennen koronaa Siponen kävi kuntosalilla pari kolme kertaa viikossa ja lisäksi jumpissa ja bodycombat-tunneilla. Sairastumisen jälkeen ajatuskin niistä oli mahdoton. Syksyllä hän alkoi käydä varovasti kuntosalilla. Joskus hän jaksaa tehdä tunnin treenin, joskus taas vain maata rentoutuslaitteessa.
"Kyllä tänä aikana on visat vingutettu ja säästöt käytetty. Koska kyseessä on uusi tauti, olen joutunut selvittämään asioita paljon ja päätöksen saaminen on vienyt pitkään."
Minna Siponen

Ei varmaa syytä, ei varmaa hoitoa

Koska jälkioireiden syytä ei tiedetä, ei tiedetä tarkasti sitäkään, miten niitä kannattaisi hoitaa, Asko Järvinen sanoo. Siksi oireita saatetaan tutkia ja hoitaa yksi kerrallaan.
– Sairaalahoitoon joutuneille aloitetaan verenohennuslääkitys, joka jatkuu kotiuttamisen jälkeen. Tarvittaessa on tehty myös astmatutkimuksia ja käytetty astmalääkkeitä helpottamaan oireita, kertoo Hans Gärdström.
Verenpaineen heittelyä on hankala hoitaa, mutta jos verenpaine pysyttelee korkeana, voidaan aloittaa verenpainelääkitys.
– Tarvittaessa tutkitaan kilpirauhas- ja verensokeriarvo ja otetaan keuhkokuvat. Myös henkistä tukea on tarjottu.
Potilaita voi turhauttaa, jos selitystä huonolle voinnille ei löydy. Asko Järvinen muistuttaa, että on sinänsä hyvä, jos mitään elimellistä vikaa ei havaita.
– Silloin voidaan esimerkiksi lähteä lisäämään rasitusta pikkuhiljaa.
Yleisesti vakavasta infektiosta toipuminen voi viedä pitkään.
– Se voi kestää kuukausia. Monesti aika on paras lääke, Anu Kantele sanoo.
Kun Minna Siponen käveli mökillään 20 metrin matkan rantaan katsomaan kalastavia poikiaan, tuleeko saalista, jalat olivat pettää ja oli pakko ottaa astmalääkettä.

Pitkäaikaisista oireista tarvitaan tutkimustietoa

Brittitutkijoiden tekemässä yhteenvedossa verrattiin tutkimustuloksia covid-taudin sairastaneiden suorituskykyvystä alle kuusi kuukautta ja yli kuusi kuukautta sairastumisen jälkeen.
– Sekä fyysinen suorituskyky että elämänlaatu olivat lähtötilannetta heikompia kuukausien ajan. Kuuden kuukauden seurannan jälkeen ei vielä päästy sairastumista edeltävään tasoon, vaikka tilanne koheni jonkin verran. Palautuminen on varmasti yksilöllistä ja riippuu myös sairastetun taudin vakavuudesta, Kantele sanoo.
Hän korostaa, että tärkeintä on, että toipuminen etenee, vaikkakin hitaasti.
Elokuussa Joni Savolainen ja muut aktiivit julkaisivat vetoomuksen, jossa vaadittiin lisää tutkimusta pitkäaikaisoireista sekä hoitoa, kuntoutusta ja tukea sairastuneille. Yli 530 ihmistä on allekirjoittanut sen.
– Minusta sairauden voimakkuus on aliarvioitu. Tilanne pitää ottaa vakavasti. Se on myös oikeusturvakysymys. Ihmiset eivät päässeet helmi-maaliskuussa testeihin, ja nyt he eivät saa apua. Sairauslomat ovat kestäneet kuukausia, mikä vaikuttaa ihmisten talouteen, Joni Savolainen sanoo.
Huonompina päivinä Minna Siposen mielessä jäytää huoli, tuleeko hän koskaan terveeksi.

Vakuutusyhtiö yritti laskea korvauksia vanhojen palkkatietojen perusteella

Kuukausien sairastaminen ja työkyvyttömyys vaikuttaa myös talouteen. Koska Siposen korona on ammattitauti, hän on saanut korvausta työnantajan vakuutuksesta. Helppoa se ei ole silti ollut.
Aluksi vakuutusyhtiö olisi laskenut korvattavan palkkasumman kolmen vuoden takaisista ansioista.
– Tein silloin lyhennettyä työaikaa, joten olen saanut vähemmän kuin palkkani on nyt. Kyllä tänä aikana on visat vingutettu ja säästöt käytetty. Koska kyseessä on uusi tauti, olen joutunut selvittämään asioita paljon ja päätöksen saaminen on vienyt pitkään.
Hiljattain selvisi, että vakuutusyhtiö maksaa takautuvasti puuttuvat eurot. Se oli helpotus. Tammikuussa Siposen on tarkoitus palata töihin, aluksi neljäksi tunniksi päivässä.
– Haluan töihin, oli mitä oli. Työ on tärkeää mielialan vuoksi. Ikävöin hullunhauskoja työkavereitani ja päiväkodin lapsia. Kun olen välillä käynyt päiväkodilla, he juoksevat portille ja huutavat, että Minna tulee, Minna tulee.
– Harmittaa, kun tajuan, etten ole saanut mitään aikaiseksi päivän aikana, koska tiedän, että kohta mieheni tulee kotiin ja tekee kaiken. Mutta ei voi mitään, Minna sanoo.

Lapset joutuivat ottamaan enemmän vastuuta

Minna Siposen pitkittyneet oireet ovat vaikuttaneet koko perheeseen. Lapset ovat joutuneet ottamaan enemmän vastuuta itsestään. Jos äiti on voinut aamulla huonosti, pojat ovat tehneet aamutoimet itsenäisesti ennen koulua. Ne on ollut hyväkin oppia. Mutta sairauttaan Siponen ei toivoisi lastensa murehtivan.
– Yritän siksi olla surkuttelematta tilannettani. Olen sanonut, että nyt olen kotona mutta kohta palaan taas töihin.
Pitkä sairaus on ollut kasvun paikka myös Siposelle itselleen. Hänen on ollut vaikea hyväksyä, ettei ole yhtä aikaansaava kuin ennen.
Hän on aina tehnyt paljon: puuhastellut perheen kanssa, ollut mukana koulun vanhempainyhdistyksissä ja Mannerheimin lastensuojeluliiton toiminnassa, lähtenyt kahville tai teatteriin tai auttanut, kun ystävä pyytää. Nyt on ollut pakko opetella sanomaan ei ja laittamaan oma jaksaminen etusijalle.
Kotityöt perheessä on aina jaettu, mutta välillä mies tekee nyt enemmän. Sekin tuskastuttaa.
– Harmittaa, kun tajuan, etten ole saanut mitään aikaiseksi päivän aikana, koska tiedän, että kohta mieheni tulee kotiin ja tekee kaiken. Mutta ei voi mitään. Onneksi hän huomaa, kun olen väsynyt, Siponen sanoo.
– On pitänyt opetella ymmärtämään, ettei ole oma vikani, ettei parantuminen ole edennyt niin kuin olen ajatellut.
– On tärkeää, että voi puhua ihmisten kanssa, jotka ovat kokeneet saman. On paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä kokemuksiani. Osalla paistaa läpi, että mitä vouhotat, Minna kertoo kokemuksistaan.

Ulkokuori hämää

Ystävät ovat olleet Siposelle tärkeä tuki. Heistä ei pysty puhumaan kuivin silmin.
– Kun pääsin pois teholta, ystäväni Saija lähetti minulle sairaalaan pussukan, jossa oli lehtiä, karkkia ja kortti. Puhumme puhelimessa melkein joka päivä. Hän on niin monta kertaa nostanut minut ylös suosta tämän sairauden aikana.
Siposella on yksi vakavan koronan sairastanut kaveri, ja hän on tutustunut muutamaan muuhun Facebookin vertaistukiryhmän kautta.
– On tärkeää, että voi puhua ihmisten kanssa, jotka ovat kokeneet saman. On paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä kokemuksiani. Osalla paistaa läpi, että mitä vouhotat.
Hänelle on sanottu: Näytät ihan hyvältä ja terveeltä. Saitpahan pitkän kesäloman! Se tuntuu vähättelyltä, vaikka tarkoitus olisi kannustaa.
– Ulkokuori ei kerro siitä, mitä koen sisältä.
Vielä ei tiedetä, kuinka kauan koronatartunnan saaneen vastustuskyky säilyy ja mitä tapahtuu, jos tautiin sairastuu uudelleen.
Minna Siponen ei suostu pelkäämään vaan haluaa elää mahdollisimman tavallista arkea. Eihän voi elää niin, että koko ajan huolehtisi. Hän yrittää ajatella, että vielä hän toipuu.
– En syytä tästä ketään. Minulla oli huono tuuri. Mutta toivon, että ihmiset ymmärtäisivät, ettei koronavirus aiheuta vain pikkuflunssaa. Osa sairastuu vakavasti, ja osalle jää oireita pitkäksi aikaa. ●
Päivitetty 20.2.2021 – Haastattelun ensimmäinen versio ilmestyi 30.9.2020
Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
2 kommenttia