Apu

Kun keskikalja vapautui kauppoihin: Avun reportaasi vuoden 1969 tapahtumista

Kun keskikalja vapautui kauppoihin: Avun reportaasi vuoden 1969 tapahtumista
Vuosi 1969 alkoi Suomessa kuohuvasti: keskiolut vapautui. Muutos oli pieni askel oluelle, mutta valtava harppaus kansakunnalle.

On tiistai-ilta ja ilmassa urheilujuhlan tuntua. Kuorma-autot pörisevät panimoiden porteilla, joilla parveilee uteliaita, historianjanoisia ihmisiä.

Odotettu uudenvuodenyö koittaa. Hullu vuosi 1968 vaihtuu keskiolutvillitykseen.

Hyvä kalja! Heja mellan!

Ilotulitusrakettien paukkuessa ja soihtukynttilöiden palaessa Suomi siirtyy kosteampaan aikaan.

Helsingin Hietalahdessa jäänsärkijä Tarmo töräyttelee sireeniään. Jossain pauhaa soittokunta.

”Keskitalvi, keskiyö ja keskioluen keskittäminen kestikievariin edelsi keskinkertaista kekkulia, jonka Suomen kansa otti vuoden 1969 alussa”, kirjoittaa silminnäkijä Arto Paasilinna Avussa.

Samana yönä Suomesta katoaa viisitoista kuntaa, Kuopio muuttuu Suur-Kuopioksi ja Äänekoski laajenee Espoon kokoiseksi, mutta ketä kiinnostaa?

Eduskunta on heinäkuussa hyväksynyt lain keskioluesta äänin 137–33 ja kättentaputuksin.

Pois, pois huolet, jo kaljahanat aukes”, laulaa Veikko Lavi.

Uusi laki on suomalaisen alkoholipolitiikan suurin muutos sitten kieltolain. Nyt ei kielletä eikä rajoiteta, nyt sallitaan ja laajennetaan.

Tuhat rekkaa

Kymmenisen miljoonaa pulloa keskiolutta lähtee panimoiden varastoista tuhannella rekalla eri puolille maata. Parin asteen pakkaskeli suosii liikennettä.

Kaljarekat odottavat lähtökäskyä Sinebrychoffin tehtaalla Helsingissä tammikuun alussa 1969.

Auran panimo laittaa 45 000 koria Turusta Helsinkiin. Kemissä ”lentävä olutkori”, nelimoottorinen DC-6-rahtikone, lähtee lennättämään etelään 20 000 pulloa, jotka ovat lähteneet Tornion panimolta jenkan ja ilotulituksen tahdissa. Lahdessa soi Muistoja Pohjolasta.

Heikki Hietamies raportoi Lappeenrannasta: ”Tältä tehtaan pihalta lähtee noin 60 autokuormallista, pitkiä katettuja rekka-autoja Kotkaan, Kouvolaan, Mikkeliin, Helsinkiin… käytännöllisesti katsoen joka puolelle Etelä-Suomea. 1,5 miljoonaa pulloa, 50 000–60 000 laatikkoa.”

Rekkoja tulee, rekkoja menee.

Mikkelissä Liikkuva poliisi ratsaa vaunuja, joissa lastia on jopa 35 prosenttia yli sallitun.

Tanskasta on tulossa laivalasteittain Carlsbergia ja Tuborgia.

”Eikö todellakaan olisi voitu saada aikaan sellaista järjestelyä, että panimot olisivat voineet siirtää tuotteensa myyntipaikkakunnalle jo ennen vuodenvaihdetta”, motkottaa Uusi Suomi.

”Mutta minkäpä byrokratialle järki voi.”

Myös ostoikäraja alenee

Aamulla kaupoissa on ihan uusia hyllyjä. Yli 20 000 liikettä ja muuta anniskelupistettä on saanut myyntiluvan. Ostoikäraja alenee 21 vuodesta 18 vuoteen.

Maaseudulla osuuskaupan ovi alkaa louskuttaa ihan uuteen malliin, kun pitkät reissut kaukaiseen Alkoon sulavat yhdessä yössä.

Oluesta tulee monelle kituvalle kyläkaupalle taattu tulonlähde. Myös Alkojen määrä alkaa maaseudulla kasvaa.

Nyt on tullut liikettä näin patiiniin ja monoon / lapiot ja talikot ne lyödään tunkioon / juoksujalkaa kiiruhdetaan osuuskaupan jonoon”, laulaa Veikko Lavi.

Ensimmäiset kuohut pumpataan tynnyristä Helsingin rautatieaseman ravintolassa jo kello 6.30. Ravintoloissa kolmosolutta toki on jo aiemmin ollut tarjolla. Enemmän mieliä kuohuttaa myyntiin liittyvä voileipäpakko.

Urjalassa kuuluu innokas 19-vuotias jo tipahtaneen pöydän alle kymmenen pikapullon jälkeen.

”Vakauttaminen tuskin kärsii siitä, että kulutuskysynnän kasvua myös välittömästi tuetaan lisäämällä vähempiosaisten kulutusmahdollisuuksia”, toteaa presidentti Urho Kekkonen uudenvuodenpuheessaan, vaikka ei keskioluesta puhukaan.

Hyvä vakauttamissopimus! Heja mellan!

Valtion verotulot nousevat kohisten. Alkon ja kuntien tarkastajat alkavat vahtia oluenjakelua. Baarit palkkaavat vahtimestareita, koska keskiolutta – kas kummaa – käytetään myös juopumiseen.

Entisestä juomavirrasta tulee vuolas kymi, jonka rannalla kaikuu raittiusväen äänekäs protesti: olut on alkoholinkäytön aloitusjuoma, naiset ja lapset oppivat vahvemmille tavoille.

Keskiolutlaki on kumottava! Keskiolut vähentää maidon ja piimän kulutusta!

Pitkä prosessi

”Ennen kuin Jooseppi Suokas, Mommilan syrjäkylän vetreä ukkeli, sai kauan kaipaamansa olutkulauksen, tapahtui vaikka mitä”, kirjoittaa panimovarustelua seurannut Paasilinna.

Arto Paasilinnan reportaasi keskioluen vapautumisesta julkaistiin Avussa 2/1969.

Paasilinna on oikeassa.

Keskivahvaa olutta on vaadittu vapaaksi jo vuonna 1966, Ruotsin malliin, eikä se silloinkaan ole uusi asia. Jäädessään joulukuussa 1968 eläkkeelle Alkon entinen pääjohtaja Karl-August Fagerholm sanoo, että hän tähtäsi keskioluen vapauttamiseen jo 30 vuotta aikaisemmin, nuorena sosiaaliministerinä. Hän toivoo, että keskiolut rinnastettaisiin limonadiin tai muihin virvoitus- ja ruokajuomiin.

Alko oli toki määrätietoisesti ajanut alas työväestön suosimia ”sivistymättömiä” olutravintoloita ja suosittanut siirtymistä väkevistä juomista viineihin.

Viinikampanja onkin saanut mietojen viinien kulutuksen vahvaan kasvuun ja väkevät viinat laskuun, kun keskiolut pyrähtää paikalle ja sekoittaa korit.

EFTA pakotti muutoksen

Tärkeä muutoksen airut oli EFTA-jäsenyys 1964. Se toi ulkomaiset oluet haastamaan 17:ää kotimaista panimoa. Ne valmistivat olutta tiukasti ”Alkon luvalla”. Alkon oli pakko laajentaa kilpakenttää.

Keskioluesta tulee Alkon ja kansalaisten ykkössuosikki. Jopa viinin vankkumaton ystävä Pekka Kuusi kehaisee sitä vuonna 1969: ”Se on ateriajuoma, janojuoma ja yleisjuoma, joka maistuu sillistä saunalenkkiin.” On tärkeää, että ”työläisjuomasta” nyt tulee tavallisen kiva perhejuoma.

Eurooppaa voikin kansa kahdesti kiittää tai kirota vapaasta oluesta: EFTA avasi korkin ja 1990-luvun EU-jäsenyys romutti Alkon monopolit, vähimmäismyynti pois lukien.

Tarkoitus ohjata kansaa väkevistä olueen

Keskiolutlain tarkoitus on saattaa kuiva maaseutu tasaveroiseksi kaupunkien kanssa ja ohjata kansalaisia väkevistä juomista olueen, jossa tilavuusprosentti on korkeintaan 4,7.

Taustalla on käytännön syitä, kuten kotipolton suosio. Jokainen Kahdeksan surmanluodin katsoja tietää, millä hartaudella korpikuusen juurella istuttiin janojuomia tislaamassa.

Alko ja ravintolat olivat pääasiassa kaupungeissa ja taajamissa. Maaseudunkin täytyy saada maistaa!

Halutaan myös opettaa suomalaiset eurooppalaisille juomatavoille. Sodat, katovuodet ja kieltolaki ovat turmelleet luontevan yhdessäolon oluen parissa. Ulkomailla, vapaan alkoholikulttuurin maissa, juoppoja ei näy juuri lainkaan.

Suomi on vuonna 1968 ainoa maa maailmassa, jossa miedon oluen saatavuutta on yhä tiukasti rajoitettu.

”Vallinneiden rajoitusten ankaruutta kuvastaa sen toiminnan laajuus ja dramaattisuus, jonka sinänsä ei mitenkään merkillisen keskioluen vapauttaminen aiheuttaa”, kommentoi Helsingin Sanomat.

Samoilla linjoilla naljailee Suomen Sosialidemokraatin Simppa: ”Kun siis Suomi sanoo vapauttaneensa keskioluen, ei ole tapahtunut yhtään mitään muuta, kuin että sitä saa ostaa ehkä taloa tai korttelia lähempää kuin ennen, mutta aivan samojen rajoitusten alaisena kuin ennen.”

Suomalaisille tämä on pintakuohua.

Pääasia on, että loppuu ulkomaalaisten viskutus suomalaisesta juomakulttuurista.

Meilläkin saa nyt keskiolutta junissa, järvilaivoissa, tienvarren ruokapaikoissa, lentokoneissa ja – uskokaa vain – sivistyneen hillitysti nautittuna.

Alkoholinkulutus kolminkertaistui

Noh, toisin kuin Strömsössä, ennustajat jäävät kaljakuorman alle: odotetun 15 prosentin sijaan suomalaisten alkoholinkulutus kolminkertaistuu vuodessa.

Keskikaljan menekki nousee, mutta väkevämpien kulutus sitäkin rivakammin. Kumpikaan ei hillitse toistaan. Kasvu näkyy myös pahoinpitelytilastoissa, erityisesti nuorisoväkivallassa.

Kunnilla on oikeus päättää, myydäänkö niiden kaupoissa olutta. Neuvoa antavia kansanäänestyksiä pidetään ja valtuustoissa riidellään.

Moni kunta peruu myyntiluvan myöhemmin. Näitä kapinallisia on parhaimmillaan noin 70, mutta vastarinnan viimeisetkin linnakkeet murtuvat 1990-luvun alussa, kun Ranuan kaltaiset niskurit taipuvat.

Sinnikkäimmässä kunnassa, Liedossa, olutpullot tulevat kauppoihin vasta 1995.

Ruotsi herää haittoihin jo 1977 ja siirtää keppanan takaisin Systembolagetiin, ja siellä se on edelleen.

Vaan ei pieni ja sitkeä Suomi, vaikka senkin mieli ailahtelee: vuoden 1969 huumassa yli 80 prosenttia suomalaisista liputti vapaan oluen puolesta, seitsemän vuotta myöhemmin enää 44 prosenttia.

Kun Mihail Gorbatšov votkakieltoineen saa Neuvostoliiton nurin ja Tallinna avautuu, alkaa oluista tulla suoranaisia lemmikkejä: joka toisella on mäyräkoira sylissään Tallinkilta palatessa, yleensä sen vahvempi rotu.

Olutmaa Suomesta tulee vuonna 1993, jolloin alkoholin kokonaiskulutuksesta ensi kerran yli puolet on olutta. Viime vuonna sitä hulahti yli 75 litraa henkeä kohden.

Mitä jos olisikin vapautettu viinit?

Kun Sleepy Sleepers 1980-luvun alussa vaatii Kaljaa kioskeihin, harva arvaa, että sekin päivä on jo tulossa. EU-jäsenyys iskee tsunamin lailla suomalaiseen alkoholipolitiikkaan.

Vuonna 1995 Alkon monopolia purettaessa siiderit ja käymisteitse valmistetut long drinkit – hieman virkamiestenkin yllätykseksi – ilmestyvät kioskeille ja huoltoasemille. Nekään eivät suuresti hillitse oluen ja väkevien ostoa.

Keskioluen nyt juhliessa 50-vuotiasta vapauttaan puhe oluen haitoista, kulutuksesta, hinnoista ja jopa laimentamisesta kuohahtelee yhä.

Keskiolutta on vaadittu takaisin Alkoon. Tutkimuksiin ja tilastoihin viitaten sen katsotaan usein olevan ensimmäinen askel kohti alkoholismia, työikäisten kuolemia ja henkirikoksia.

Ehkä joku sitäkin yhä miettii, mitä olisi tapahtunut, jos vuonna 1969 keskioluen sijaan olisikin vapautettu viinit. Olisiko pontikankeitosta hypätty suoraan eurooppalaiseksi sivistyskansaksi?

Nyt malttia mitataan suomalaisin mittarein: keppanakin on viisasten juoma, ja kuka sitä nyt tyhmä haluaisi olla?

Keskiolutlaki

Säädettiin 26.7.1968, eduskunta hyväksyi sen äänin 137–33.

Antoi oikeuden myydä III veroluokan olutta elintarvikeliikkeissä.

Tavoitteena oli ohjata alkoholin kuluttajia mietojen juomien pariin ja parantaa keskioluen saatavuutta myös maaseudulla.

Alensi ostoikärajan 21 vuodesta 18 vuoteen.

Julkaistu: 4.1.2019
2 kommenttia