Kun ampiainen pisti Anne Salomäkeä kaulaan, hän oli kuolla – ”Pidä huolta lapsistani, nyt minä menen”

Joskus Anne Salomäki näkee painajaisia ampiaisista. Niissä häntä pidetään kiinni, kun ampiaisparvi hyökkää, eikä hän voi puolustautua. Se tuntuu niin todelliselta, että hereille havahduttuaan Annen on välillä vaikea nukahtaa uudelleen.

Anne on joutunut tekemisiin ampiaisten kanssa useamman kerran. Viimeinen niistä oli lähellä viedä häneltä hengen.

Nelisen vuotta sitten ampiainen pisti pietarsaarelaista Annea, 43, polveen. Siitä tuli komplikaatioita, johon Anne joutui syömään antibiootteja.

Viime vuoden heinäkuussa ampiainen pisti taas, nyt sormeen. Annen kurkkua alkoi kutittaa, mutta oireet jäivät siihen.

Taidan olla aikamoinen ampiaismagneetti, Anne ajatteli.

Ei kahta ilman kolmatta -sanonta piti tällä kertaa paikkansa. Vuosi sitten elokuussa Annea pisti jälleen viheliäinen ampiainen. Nyt oli tosi kyseessä.

Oli elokuun ensimmäinen päivä. Anne oli käymässä Kaustisilla hautausmaalla äitinsä ja kolmen lapsensa kanssa. Neljäs lapsi ei ollut mukana. Lapset olivat silloin 10-, 13-, 14- ja 16-vuotiaita.

Hautakivienkatselukierros jäi lyhyeksi, kun ärhäkkä ampiainen kävi yllättäen kiinni. Se pisti Annea kaulaan.

– Ehdin varoittaa ampiaisesta äidilleni. Sitten alkoi sattua ihan kamalasti päähän ja tärykalvoihin.

Anne tajusi heti, että nyt kävi pahasti. Hän uskoi viimeisen hetkensä koittaneen. Ampiainen oli todennäköisesti ehtinyt pistää kaiken myrkkynsä häneen. Vieläpä yhteen riskialtteimpaan kohtaan. Kaulassa olevien isojen verisuonten takia myrkky pääsi leviämään verenkiertoon nopeammin.

– Muistan, että sanoin äidille, että pidä huolta lapsistani. Rakastan heitä kaikkia. Nyt minä menen.

Sitten Anne kaatui tajuttomana maahan.

Annen äiti ja lapset näkivät, kuinka Annen huulet ja kaula turposivat. Äiti soitti hätänumeroon, ja yritti laittaa Annen kylkiasentoon. Annen kasvot alkoivat muuttua sinisiksi. Hengitystiet olivat umpeutuneet. Hän oli saanut anafylaktisen sokin.

Ambulanssi tuli paikalle kymmenessä minuutissa. Ensihoitajat antoivat ensitöikseen Annelle adrenaliinia. Ambulanssissa Anne tuli hetkellisesti tajuihinsa.

– Muistan, että ambulanssimies vitsaili, ettei minun kannattaisi ottaa enää botoxia huuliin, Anne kertoo.

Lanssi kiisi A-hälytyksessä Keski-Pohjanmaan keskussairaalaan. Lääkäri kertoi myöhemmin Annelle, ettei ollut koskaan nähnyt yhtä vakavaa allergista reaktiota ampiaisen pistoon.

Sairaalassa varauduttiin laittamaan Anne putkihengitykseen, jota ei kuitenkaan tarvittu. Lisähapen avulla taattiin, että Anne saa tarpeeksi happea nenän kautta. Adrenaliinia annettiin vielä sairaalassa lisää. Turvotuksen laskemiseen meni sairaalassa parisen päivää.

Annen pää kuvattiin. Vaurioita ei hapenpuutteesta onneksi ollut ehtinyt tulla.

– Lääkärin mukaan olin ollut todella lähellä kuolemaa. Jos ambulanssi olisi tullut paikalle parikin minuuttia myöhemmin, en olisi enää tässä.

Lääkärillä oli muutakin painavaa sanottavaa: Anne voisi kuolla seuraavaan ampiaisen pistoon. Varsinkin, jos hän ei juuri silloin sattuisi olemaan sairaalassa, jossa häntä voitaisiin heti auttaa. Mutta harvemmin ampiaiset sairaalassa pistävät.

Tuo ei ollut mikään kevyt uutinen, Anne mietti. Se tuli täysin puskista.

Anne ei halua sulkeutua sisään ampiaisallergian vuoksi. Hän ulkoilee usein kääpiövillakoira Toivon kanssa merenrannalla ja metsässä.

Vain harva saa ampiaisen pistosta yhtä vaarallisen reaktion kuin Anne.

– Lähtökohtaisesti jokaiselle tulee ampiaisen piston yhteydessä iholle reaktio ampiaisen myrkystä, kertoo osastonlääkäri Tuuli Heinikari HUSin Iho- ja allergiasairaalasta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita allergiaa. Vain noin kaksi prosenttia ihmisistä saa myrkystä allergisen reaktion.

– Tuolloin voi tulla nokkosihottumaa ja laajempia turvotuksia, mahdollisesti lisäksi hengitystieoireita ja pahimmillaan anafylaktinen yleisreaktio.

Anafylaktinen reaktio tarkoittaa äkillisesti alkavaa vakavaa yliherkkyyskohtausta. Siihen liittyy usein laaja-alainen nokkosihottuma ja turvotuksia, ja lisäksi kurkkua voi kuristaa, verenpaine laskea ja sydämeen tulla rytmihäiriöitä.

Ampiaisallergia johtuu allergisesta IgE-välitteisestä reaktiosta ampiaisen myrkkyä kohtaan. Moni yllättyy tiedosta, että allergiaan vaaditaan aiempi kontakti ampiaisen myrkyn kanssa.

– Ensimmäinen kohdattu pisto ei johda allergiseen reaktioon, mutta se voi johtaa herkistymiseen, jolloin elimistö tuottaa epätarkoituksenmukaisesti IgE-vasta-aineita ampiaisen myrkkyä kohtaan. Seuraavan piston kohdalla voi siksi tulla allerginen reaktio, Heinikari kertoo.

Tiedossa ei ole, kuinka monta anafylaktista reaktiota Suomessa sattuu ampiaisen piston takia vuosittain.

– Lukua on vaikeaa arvioida, sillä anafylaksiat hoidetaan päivystyspoliklinikoilla. Sieltä toki potilas lähetetään lähtökohtaisesti jatkotutkimuksiin, mutta näitä tehdään eri sektoreilla.

Heinikarin mukaan on arvioitu, että ampiaisen piston aiheuttamia kuolemia on Suomessa alle yksi per vuosi.

– Ampiaisallergiat saattavat lisääntyä, jos ampiaisten määrä lisääntyy. On arvioitu, että ilmaston lämpiäminen voisi vaikuttaa tähän, toteaa Heinikari.

Hän lisää, että ampiaisallergiaa on myös ihmisillä, joilla ei ole muita todettuja allergioita esimerkiksi siitepölyille.

Viiden sairaalassa vietetyn päivän jälkeen Anne pääsi kotiin. Ampiaisen pistosta tullut vakava reaktio tuntui kehossa kauan. Annesta tuntui kuin hän olisi juossut pari maratonia. Lihakset olivat olleet kauan krampissa, ja nyt ne tuntuivat olevan maitohapoilla. Anne ei jaksanut paljoakaan liikkua väsymykseltään.

Anne oli kolme viikkoa sairauslomalla lähihoitajan työstään.

Anne sai lääkäriltä kurinalaiset ”elämänohjeet”. Lääkäri kielsi Annea menemästä yksin ulos. Määräys koski koko viime kesää ja syksyä. Adrenaliinikynät piti aina olla mukana. Ulkomaanmatkalle ei ollut lupaa lähteä.

Turvattu elämä muuttui yhtäkkiä hyvin kontrolloiduksi ja turvattomaksi, eikä vain Annen kohdalla vaan koko perheen. Koko komppania tapaa viettää paljon aikaa luonnossa ja mökillä. Miten ampiaisuhka vaikuttaisi tulevaisuudessa tähän?

– Mietin, että pitääkö minun nyt istua loppuelämäni jokin haarniska päällä sisällä? Tai pitäisikö muuttaa paikkaan, jossa olisi ikuinen talvi?

Nykyään Annella on aina mukana adrenaliinikynä, joka on ensiapu, jos ampiainen sattuisi häntä pistämään.

Ensimmäiset kuukaudet ampiaisen piston jälkeen menivät lähes sokkitilassa.

– En heti ymmärtänyt, kuinka lähellä kuolema olin käynyt. Se oli tosi raskasta aikaa.

Anne huomasi prosessoivansa asiaa päivittäin.

– Fakta on, että yksi ampiaisen pisto on muuttanut arkeani ja vaikuttaa koko perheeseen. Se tavallaan määrää elämääni.

Nykyään moni asia täytyy suunnitella eri tavalla, esimerkiksi huvipuistossa käynti. Hattaroiden, tuoksujen ja kukkien keskellä on paljon ampiaisia.

– En silti välttele kukkapensaita ja syön sen hattaran huvipuistossa, jos haluan. Kannan aina adrenaliinikyniä mukanani. Niitä on myös autossa ja asuntoautossa.

Pelko oli aluksi hyvinkin vahva. Anne on käynyt puhumassa työterveyslääkärille siitä, jotta hänen ei tarvitsisi jäädä sairauslomalle.

– Perheen kanssa olemme myös puhuneet avoimesti, ja se on tietysti parasta. Kaikki ovat tukeneet minua.

Anne sanoo, että läheltä piti -tilanne vaikutti myös hänen neljään lapseensa. Kolme heistä oli todistanut karmeaa tilannetta ja ollut hädissään.

– He ovat pelänneet ja ajatelleet, että mitä jos äitiä taas pistää ampiainen. Mitä jos äidille käy silloin huonommin kuin edellisellä kerralla? Mutta ihmeen hyvin he kuitenkin ovat asian ottaneet.

Välillä Anne on ottanut mustan huumorin avukseen.

– Sanon, että ajatelkaahan nyt, jos olisin kuollut hautausmaalle, minulle olisi heti voitu kaivaa sinne kuoppa valmiiksi.

Anne ei jäänyt kotiin sohvaperunaksi. Se ei tullut kyseeseen. Hän rakastaa kesää, valoa, lämpöä ja vapautta.

– Haluan mennä ja tehdä, kuten aina. En myöskään halua, että minua vahditaan tai kuljetaan perässäni ja pelätään kuolemaksi asti ampiaisia.

Anne on alusta asti päättänyt, ettei tule antamaan pelolle valtaa. Tuo pieni, mutta äärimmäisen vaarallinen, keltamusta pörriäinen, ei saa hallita elämää puolet vuodesta.

– Kun lähden ulos talosta, en voi tietää, tuleeko ampiainen vastaan. Jos se tulee, en voi sanoa sille, että älä pistä minua.

Mutta sääliä Anne ei halua. Ampiaisen pistosta ei tarvitse tehdä suurta numeroa. Pitää pyrkiä rauhallisuuteen, vaikka tilanne olisi lähellä.

Kun ampiainen tuli kesällä pörräämään Annen viereen, hän yritti olla rauhallinen. Minkäänlaiset huitomiset eivät tulleet kuuloon.

– Välillä tietenkin on tuntunut siltä, kuin minua heitettäisiin märällä rätillä kasvoihin. Välillä pelko hiipii sisuksiin. En kuitenkaan halua, että perheenjäsenet seuraavat tai vartioivat minua. Kuljen monesti yksin koirien kanssa merenrannalla ja metsässä. Adrenaliinikynät mukana, tietysti.

Anne ei tunne kohtalotovereita. Hän on asian kanssa aika yksin.

– Tärkeintä kuitenkin tässä kohtaa ovat läheiset ympärilläni ja puhuminen, kun siltä tuntuu. Työ ja ihanat työkaverit sekä ymmärtäväinen esimies tukevat myös.

Anne käy nyt siedätyshoidossa, jossa häntä siedätetään ampiaisen myrkylle pikkuhiljaa. Hoito kestää viisi vuotta.

Annelle kerrottiin, että paras tapa suojautua uusilta henkeä uhkaavilta ampiaisen pistoilta on siedätyshoito. Se on ainoa tehokas hoito ampiais- ja mehiläismyrkkyallergiassa.

Siedätyshoitoa voidaan antaa, kun ihmisellä on todettu IgE-välitteinen herkistyminen ampiaisen myrkylle ja yleistynyt allerginen reaktio ampiaisenpistoon. Myrkylle herkistyminen on varsin helppo tutkia verikokeella, Tuuli Heinikari kertoo.

Siedätyshoidon mahdollisuus on tärkeää arvioida, jos ampiaisen pisto aiheuttaa allergisen reaktion ja etenkin anafylaktisen reaktion.

Iho- ja allergiasairaalan allergologian aikuisyksikössä pistiäissiedätyksessä on joitain kymmeniä ihmisiä. Siedätystä tehdään myös joissain muissa HUSin yksiköissä sekä toki myös muissa sairaanhoitopiireissä. Siedätyshoito tehdään pistämällä suoneen ampiaismyrkkyä.

Hoidon avulla 95 prosenttia ampiaismyrkkyallergikoista saa hyvän suojan.

Aluksi Anne kävi siedätyshoidossa Keski-Pohjanmaan ihotautipoliklinikalla joka viikko. Nyt hän saa sitä hiukan harvemmin, neljän viikon välein, kun hoidossa on päästy ylläpitovaiheeseen.

– Hoitajat ja lääkäri ovat olleet aivan ihania. Siedätykseen on ollut turvallista mennä. Iho reagoi siihen, ja olen väsynyt hoidon jälkeen, mutta muutoin se on sujunut hyvin, Anne sanoo.

Annen siedätyshoidon suunnitellaan jatkuvan viisi vuotta. On laskettu, että niin kauan kestää, että hänelle on saatu siedätettyä 100 000 yksikön verran ampiaisenmyrkkyä. Se on suunnilleen sama määrä, minkä yksi ampiainen pistää maksimissaan kerralla.

Vuonna 2028 Anne voi todennäköisesti huokaista helpotuksesta.

– Päivä kerrallaan menen ja toivon, että siedätyshoito tepsii.