Ekologisen kriisin varjossa eläviä ihmisiä varten on Helsingissä oma kukkakauppa – ”Jokainen pienikin teko oikeaan suuntaan on hyväksi”
Liikkeen filosofiassa tärkeintä on kestävyys. Se näkyy arjessa esimerkiksi niin, että mahdollisimman monet kukat pyritään kuivaamaan, jotta ne eivät menisi hukkaan. Muovia ei juuri käytetä.
Ulkoapäin Helsinki Flower Studio näyttää tavalliselta kukkakaupalta. Se sijaitsee Hakaniemen kaupunginosassa, teatterin ja taidetarvikkeita myyvän liikkeen välissä.
Sisällä tunnelmassa on jotakin omaleimaista. Sitä Helsinki Flower Studion – entisen Mu Filosofian – nettisivuja lukemalla saattoi odottaakin. Ehkä se liittyy puisiin hyllyihin tai eksoottisiin kukkiin tai kenties taustalla soivaan instrumentaalimusiikkiin, joka yhdistyy alitajuisesti rauhoittumiseen.
Nykyään kyseessä tosin on enimmäkseen tavallinen kukkakauppa. Liike on juuri remontoitu, ja toiminnasta on jätetty pois teehuone ja taidetila.
Myymäläpäällikkö ja floristi Mari Saarelainen kertoo, että teehuone jouduttiin lopettamaan, koska sitä oli vaikea yhdistää kukkakaupan arkeen. Ensimmäisen keskiössä oli rauhoittuminen, pako arjesta, kun taas jälkimmäisessä tunnelma on usein hektinen.
Saarelainen ehtii juuri sanoa lauseensa loppuun, kun keskustelumme keskeytyy. Nuori naishenkilö on tullut hakemaan tilaamaansa kimppua. Saarelainen kertoo, että kyseinen asiakas soitti pari tuntia aikaisemmin tilatakseen morsiuskimpun.
Kukkakaupan arki on hektistä? Mielessäni se on aina yhdistynyt rauhaan tai hitauteen, elämään, jossa on aikaa pysähtyä kauneuden äärelle. Eikö se olekaan totta?
– Ei se ehkä ole. Totta kai tässä on paljon ihania puolia ja myös sitä zen-puolta välillä, mutta ei ehkä siinä määrin kuin ihmiset kuvittelevat, Saarelainen vastaa.
Liikkeen työntekijät ovat alanvaihtajia. Tosin ei kukaan heistä rauhaa etsinyt. He olivat eri tavoin kiinnostuneita kasveista.
Toinen liikkeessä tänään olevista työntekijöistä, Mai Kawabata, oli ennen yrittäjänä ravintola-alalla.
– Tää on aika samantyylistä: tuoretuotteet pitää saada eteenpäin, hän sanoo.
Kaupan entinen nimi Mu Filosofia viittasi liikkeen arvoihin ja filosofiaan.
– Kukkien osalta kyllä. Seisomme yhä samojen arvojen takana, jotka ovat olleet mukana perustamisesta saakka. Minimalismi ja kasvien luonnolliset muodot ovat aina puhutelleet meitä.
Tärkeintä filosofiassa on kestävyys. Se näkyy liikkeen arjessa esimerkiksi niin, että mahdollisimman monet kukat pyritään kuivaamaan, jotta ne eivät menisi hukkaan.
Muovia ei juuri käytetä. Sitä tulee lähinnä kasvien kosteuspusseista. Ennen kosteuspusseista oli olemassa biohajoava versio, mutta sen valmistus lopetettiin. Toisaalta biohajoava muovi ei Saarelaisen mielestä välttämättä ole sen ympäristöystävällisempää kuin kierrätettävä muovi.
Saarelainen oli lähes kymmenen vuotta vaatealalla.
– Sitten iski maailmantuska ilmastosta.
Koska Saarelainen oli aina ollut kiinnostunut kasveista, hän ajatteli hakeutuvansa kukka-alalle.
– Alkuun ajatus oli varmasti naiivi. Että kasvit ei voi olla ainakaan yhtä huono kuin muotiteollisuus.
Hiljalleen Saarelainen huomasi, että alalla on vielä paljon tehtävää ekologisuudessa. Se oli sinänsä hyvä asia: Saarelainen ajatteli, että hänestä voisi olla hyötyä.
– Missään kohtaa ei voi sanoa olevansa valmis, aina voi kehittää, Saarelainen sanoo nyt ja toteaa kukka-alan olevan murroksessa: tuotantoketjun eri portaat pyrkivät kehittämään toimintaansa ekologisemmaksi.
Onko maailmantuska helpottanut?
– Nooo, Saarelainen nauraa.
– Eihän nää uusimmat raportit hyvältä näytä, mutta pakko on säilyttää jonkinlainen optimismi.
Apua saa, kun keskittyy johonkin asiaan kuten kukkiin ja yrittää omalta osaltaan parantaa tilannetta.
– Näkisin, että jokainen pienikin teko oikeaan suuntaan on hyväksi. Ja ehkäpä joku muukin saa siitä kipinää tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti.
Saarelainen tapasi Helsinki Flower Studion perustajan Ruitong Zhaon Helsinki Design -viikoilla. Zhao piti tapahtumassa esitelmän kukkien elinkaaresta ja kutsui aiheesta kiinnostuneita tulemaan keskustelemaan kanssaan.
Zhao oli perustanut liikkeen vain pari kuukautta aikaisemmin, elokuussa 2019. Saarelainen liittyi mukaan pari kuukautta myöhemmin.
Koillis-Kiinasta kotoisin oleva Zhao on asunut Suomessa kymmenisen vuotta. Hän on äitiyslomalla, mutta vastaa sähköpostitse kysymyksiin liikkeen historiasta.
Liikkeen idean taustalla on Zhaon maisterintutkielma Aalto-yliopistossa vuonna 2018. Se käsitteli muun muassa runoutta ja pienoiskokoisia istutuksia kuten bonsaita. Bonsai viittaa itse istutukseen, ei puuhun, kuten Suomessa usein luullaan.
Tutkielmassa Zhao kertoo pienoisistutusten filosofiasta ja pitkästä historiasta. Esimerkiksi bonsain alkuperästä on erilaisia arvioita, mutta ne kaikki ajoittuvat aikaan ennen ajanlaskun alkua.
Pienoisistutukset eivät ole ainoa aasialainen perinne, joka sisältää esteettisten seikkojen lisäksi kokonaisen maailmankatsomuksen. Useat niistä liittyvät tavalla tai toisella harmoniaan ja elementtien yhteyksiin. Esimerkiksi ikebana, japanilainen kukka-asettelu, perustuu ajatukselle maan, ihmisen ja taivaan tasapainosta.
Suomessakin kukat ovat Saarelaisen mukaan sisältäneet symboleja ja merkityksiä. Esimerkiksi hautajaiskranssin pyöreys viittaa jatkuvaan liikkeeseen, elämän jatkumiseen. Se on toivoa antava symboli.
Nykyään ihmiset tuntuvat usein kaipaavan juuri ikebanan taustafilosofian kaltaista ajatusmaailmaa. Muistutusta siitä, että ihminen on yksi osa kokonaisuutta, ei sen keskiö.
Torstai-iltapäivä sujuu liikkeessä rauhaisasti. Kolmikymppinen mies käy kysymässä torjunta-ainetta, joku toinen hakemassa etukäteen tilatun kimpun. Wolt-tilauksia ei nyt tule, vaikka ne ovatkin nykyään merkittävä osa kaupankäyntiä.
Työ kukkakaupassa sujuu vahvasti kalenterin mukaan. Esimerkiksi isänpäiväksikin myydään nykyään kasveja – ei tosin yhtä paljon kuin äitienpäiväksi. Silloin liike pysyy auki poikkeuksellisesti myös sunnuntaina.
Pyydän Saarelaista tekemään minulle kimpun kuivakukista.
Ensin Saarelainen kysyy kotini värimaailmaa. Sellaista ei ole, joten siirrymme siihen, mitkä kukkapuskista kiinnittävät huomioni. Valitsen oudonnäköisen kasvin, jonka Saarelainen kertoo olevan lootuksen siemenkota. Siinä on eräänlainen kenno, jossa on lukuisia pieniä reikiä, vähän kuin mehiläiskennossa.
Seuraavaksi Saarelainen valitsee kimppuun ritarinkannuksia, tarhaneidon siemenkodan ja tarhaikiviuhkoa. Lopuksi hän lisää reunalle eukalyptuksen oksia.
Kukat kuvaavat hyvin sitä, miten keskivertohelsinkiläisen elämä on nykyään pienintäkin yksityiskohtaa myöten kiinni globaaleissa tuotantoketjuissa. Jokainen kimppuni kukista tulee ulkomailta.
Saarelainen kertoo että Suomessakin kasvatettiin ennen ympärivuotisesti hieman enemmän leikkokukkia, esimerkiksi neilikoita ja ruusuja. Jossakin vaiheessa ne eivät enää pärjänneet kilpailussa suuren volyymin tuottajille.
Nykyään useimmat kukat tulevat Hollannin kautta. Hollannilla on kukkien välityksessä eräänlainen monopoliasema. Sinne tuodaan kukkia ym- päri maailman huutokaupattavaksi tukkumyyjille.
Kukkakaupan omistaja asettuu ketjuun tahtomattaankin. Saarelainen kertoo liikkeen pyrkivän varmistamaan tuottajien eettisyyden ja ekologisuuden esimerkiksi ostamalla vain tietyillä sertifikaateilla varustettuja tuotteita. Aina valinnanvaraa ei ole.
Viime vuosina Suomeen on tosin perustettu leikkokukkatiloja, joissa kukkia kasvatetaan myyntiin avomaalla satokausiperiaatteella. Sesonkiluonteensa vuoksi niillä ei vielä täysin korvata ulkomailta tuotuja kukkia.
Vielä niitä ei ole tarpeeksi korvaamaan ulkomaisia tuottajia, mutta liikehdintää asian edistämiseksi on.
Liikkeen tavoitteena on kasvattaa kotimaisten avomaan leikkojen osuutta vuosi vuodelta.
Päivitys: Artikkelin otsikkoa ja ingressiä muutettu 29.11.2024
