Kuka valitaan kisakoneeseen? – Nuorten Leijonien kokoonpano alkaa hahmottumaan – ”Kriittinen näytönpaikka”

Lokakuun puolivälissä on kiekkokauden kiistattomaan kohokohtaan, eli alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin, jäljellä enää reilut kaksi kuukautta.

Kisoihin huipentuva Nuorten Leijonien prosessi starttasi tämänkin kauden osalta jo heinäkuun lopulla World Junior Summer Showcasen myötä, minkä jälkeen pelaajat ovat pyrkineet vakuuttamaan maajoukkuevalmennuksen otteillaan omissa seuroissaan. Marraskuun alussa Slovakiassa järjestettävä viiden maan turnaus tulee myös olemaan monille kriittinen näytönpaikka viimeisenä varsinaisia kisoja edeltävänä tapahtumana.

Käyn tässä jutussa läpi Nuorten Leijonien nykytilanteen pelipaikka kerrallaan, ja teen tämänhetkisen tiedon valossa parhaat mahdolliset pelaajavalinnat. Lopuksi hahmottelen, miltä näistä pelaajista kootun joukkueen kokoonpano voisi näyttää.

Hyökkääjät:

Myös tyrkyllä kisakoneeseen:

Hyökkäyksen kärjen osalta mielenkiinto kohdistuu ensimmäisenä siihen, mitä Buffalo Sabres päättää tehdä Konsta Heleniuksen kanssa. Heleniuksella on jo tilillään kahdet pelatut U20-kisat, joskaan ei voida sanoa, että hän olisi vielä dominoinut kenttätapahtumia niistä kummassakaan. Tässä suhteessa kontrasti esimerkiksi Joakim Kemelliin, jonka kolmannet kisat Nashville Predators muutama vuosi sitten eväsi, on selkeä. Suomen menestyshaaveiden kannalta Heleniuksen mukaansaanti olisi tietysti äärimmäisen tärkeää, sillä ilman häntä keskikaista kapenee merkittävästi. Tätä juttua varten oletan, että Helenius tulee olemaan Nuorten Leijonien käytettävissä.

Heleniuksen ohella jo viime kisoissa mukana olleita nimiä ovat Emil Hemming, Julius Miettinen, Heikki Ruohonen, Roope Vesterinen sekä Joona Saarelainen. Näille kaikille on helppo kaavailla roolia myös tämänvuotisesta joukkueesta, ja pidän hyvin yllättävänä, mikäli joku heistä jäisi pelikuntoisena rannalle.

Näiden jälkeen Liigassa pelaavista hyökkääjistä selkeitä valintoja ovat Leo Tuuva ja Aatos Koivu, joille voi kummallekin kaavailla merkittävää tonttia tästä joukkueesta. Lukossa hyvän alkukauden pelannut Tuuva johtaa tällä hetkellä Liigan U20-ikäisten pistepörssiä, kun taas Koivu oli kesällä koko World Junior Summer Showcasen suurimpia puheenaiheita ja Suomen tärkein sekä tehokkain yksilö hyökkäyssuuntaan.

Suomen ulkopuolella pelaavista hyökkääjistä nousee esiin kolme nimeä yli muiden. Pääikäluokan edustajista Jasper Kuhta on aloittanut kauden varsin hyvin OHL:ssä, ja toisi joukkueeseen kahden suunnan varmuutta, laukaisutaitoa ja leveyttä sentteriosastolle. Vuotta nuoremmista Matias Vanhanen on aloittanut ensimmäisen WHL-kautensa tulikuumasti, ollen tätä kirjoittaessani koko sarjan pistepörssin jaetulla kärkisijalla. Hänen valintaansa puoltaisi myös todistettu kemioiden kohtaaminen Miettisen kanssa; kaksikko on muodostanut Everett Silvertipsissä kenties koko sarjan parhaan ykkösnyrkin alkukauden mitassa.

Toinen kandidaatti samasta ikäluokasta on Max Westergård, joka on pallotellut alkukaudesta Frölundassa SHL:n ja U20-sarjan välillä. Vanhaseen verrattuna hän olisi jonkin verran monikäyttöisempi pelaaja, joskin on hyvin mahdollista, että maajoukkuevalmennus preferoi alempiin ketjuihin vielä isokokoisempia ja fyysisempiä pelaajia. Usein lähtökohta myös on, että jos kahdesta samanarvoisesta pelaajasta toinen pelaa Liigassa ja toinen ulkomailla, on kotimaassa pelaavalla etulyöntiasema valintoja ajatellen. Itse mahduttaisin nämä kaikki kolme kisakoneeseen.

Alkukauden aikana villiksi kortiksi on noussut vasta hiljattain 17 vuotta täyttänyt sentteri Oliver Suvanto, jonka kahden suunnan suorittaminen Tapparan Liiga-joukkueen mukana on kerännyt ansaittua suitsutusta ja josta kirjoitin taannoin enemmän myös Aitiossa. Suvannon kohdalla marraskuun U20-turnauksen merkitys tulee olemaan korostunut; siellä onnistuessaan tulee hänen sivuuttamisensa kisajoukkueesta olemaan vaikeaa monipuolisen pelaajaprofiilin ansiosta.

Alempiin ketjuihin tyrkyllä on luonnollisesti liuta vaihtoehtoja. Nelossentterin paikasta kilpailevat ennen kaikkea Atte Joki ja Anton Kettunen, joista itse pidän Jokea parempana kandidaattina. Laidoille tarjolla on Kasper Pikkaraisen, Lauri Sinivuoren ja Onni Kalton kaltaisia nimiä, joista Pikkaraisen fyysisyys antanee hänelle tässä vaiheessa pienen etulyöntiaseman. Riippuen joukkueen roolituksesta, on mahdollista, että tästä kolmikosta joukkueeseen valitaan useampikin pelaaja, jolloin tosin tulosvastuu tulisi keskittymään pienemmälle porukalle. Tällöin esimerkiksi Westergård jäisi todennäköisesti rannalle.

Puolustajat:

Myös tyrkyllä kisakoneeseen:

Puolustuksen osalta sävelet ovat kohtalaisen selkeät. Viimekertaisesta joukkueesta edelleen osallistumiskelpoisia ovat Aron Kiviharju, Daniel Nieminen, Sebastian Soini, Mitja Jokinen sekä Veeti Väisänen. Tämä joukko tulee suurella todennäköisyydellä viemään viisi kahdeksasta puolustajapaikasta myös tänä vuonna, minkä jälkeen vapaita ruutuja jää enää vain kolme kappaletta. Yhden näistä tulee täyttämään Niklas Nykyri, joka olisi ollut ilman loukkaantumista lähes varmasti mukana jo viime kerralla.

Kahdelle jäljelle jäävälle paikalle pidän tällä hetkellä kärkihevosina Lasse Boeliusta ja Juho Piiparista. Hyvin liikkuva Boelius on alkukaudesta onnistunut vakiinnuttamaan itselleen varsin hyvänkokoisen roolin Ässien alakerrasta, pelaten viime viikonloppuna kertaalleen jo lähes 20 minuuttia yksittäisessä ottelussa. Suvannon tavoin näihin kisoihin kaksi vuotta alaikäinen Piiparinen on puolestaan murtautunut vakuuttavasti Tapparan puolustukseen, ja toisi joukkueeseen kokoa, kamppailuvoimaa sekä kiekollista kompetenssia.

Näiden lisäksi tyrkyllä on erityisesti kaksi nimeä: Arttu Välilä ja Niilopekka Muhonen. Pelaajaprofiileiltaan tämä kaksikko eroaa merkittävästi toisistaan. Lukon alakerrasta merkittävän roolin saanut Välilä on hyökkäyssuunnan spesialisti, joka tarvitsisi peliaikaa ylivoimalla saadakseen parhaat vahvuutensa käyttöön. Jos yksi kärkipakeista loukkaantuu seuraavien kuukausien aikana, Välilä olisi helppo nostaa korvaajaksi, mutta kaikkien ollessa terveinä hänen voi olla vaikea murtautua kokoonpanoon. WHL:ssä toista kautta pelaava Muhonen on puolestaan 20 senttiä pidempi ja huomattavasti fyysisempi tapaus, joka voisi haastaa paikasta alemmissa pareissa. Kisat olisivat hänelle kuitenkin ensimmäiset maajoukkueottelut tällä kaudella, ja valmennus tulee todennäköisesti preferoimaan itselleen tutumpia vaihtoehtoja.

Maalivahdit:

Myös tyrkyllä kisakoneeseen:

Maalivahtipuolella sävelet ovat selkeät. Ykkösmaalivahdin paikasta kamppailevat Petteri Rimpinen ja Kim Saarinen, ja muille on tarjolla vain kolmosvahdin tonttia. Edellisten kisojen arvokkaimpana pelaajana Rimpisellä on lähtökohtainen etulyöntiasema ykköstorjujan viittaa ajatellen, mutta toistaiseksi tällä kaudella Liigassa Saarinen on pysäyttänyt kiekkoja astetta paremmalla tehokkuudella. Pääasia on, että maalivahtipuolella Suomi ei tänäkään vuonna tule paperilla häviämään kilpailijoilleen, ennemmin päinvastoin.

Kolmosvahdin tontille asettelen Patrik Kerkolan, kunnioittaen Suomen perinnettä valita ylimääräiseksi torjujaksi vuotta pääikäluokkaa nuorempi nimi keräämään kokemusta seuraavaa vuotta varten.

Tältä Nuorten Leijonien kokoonpano voisi näyttää näillä pelaajavalinnoilla:

Leo Tuuva - Konsta Helenius - Emil Hemming

Matias Vanhanen - Heikki Ruohonen - Julius Miettinen

Aatos Koivu - Oliver Suvanto - Roope Vesterinen

Joona Saarelainen - Atte Joki - Kasper Pikkarainen

Jasper Kuhta/Max Westergård

Daniel Nieminen - Aron Kiviharju

Niklas Nykyri - Lasse Boelius

Veeti Väisänen - Juho Piiparinen

Mitja Jokinen - Sebastian Soini

Petteri Rimpinen

Kim Saarinen