Image

Kuka rikkoo peilisi? Rakkauden tunari Riku Korhonen

Kuka rikkoo peilisi? Rakkauden tunari Riku Korhonen

Riku Korhonen ei tahtonut tunaroida rakkaudessa, mutta niin siinä kävi, ja syynä oli runollinen ikäkausi.
Teksti Riku Korhonen
Kuvat Reetta Niemensivu
Mainos

Milan Kunderan Elämä on toisaalla -romaanissa on nuoruuden kirot kiteyttävä kohtaus.

Kokematon runoilija Jaromil löytää marxilaisesta väittelypiiristä tytön. Tyttö nimittää modernistisesta runoudesta ja vallankumouksesta intoilevaa Jaromilia efebiksi. Jaromil ei tiedä sanan tarkkaa merkitystä, vain että se liittyy nuoruuteen, joka ei ole kömpelöä kuten hänen. Hän tuntee kaunistuvansa määritelmästä ja rohkaistuu suutelemaan tyttöä. Pian he puhuvat tulevasta yhteiskunnasta, jossa rakkaus vapautetaan teennäisyydestä.

Kohtaus on ironinen. Nykysuomeksi efebin voi kääntää tykinruoaksi. Antiikin ateenalaiset käyttivät sanaa sotapalvelukseen astuvista nuorukaisista.

Omat nuoruudenrunonsa kieltäneen Kunderan ensimmäiset proosatyöt olivat runollisen elämäntunnon kritiikkiä. Pila-romaanin päähenkilö nimittää nuoruutta ”typeräksi lyyriseksi ikäkaudeksi”, jolloin ihminen on itselleen liian suuri arvoitus pystyäkseen näkemään ulkomaailmassa muuta kuin omien tunteidensa ja merkityksensä peilikuvan.

Runous, romanttinen rakkaus ja kumouksellinen politiikka kohtaavat halussa tulla määritellyksi muiden katseissa ja saada arvo kuvajaisen kirkkaudesta. Siksi runoilija, naiivi rakastaja ja poliittinen pyöveli ovat Kunderalle puoluetovereita, saman peilin heijastuksia.

Luin Kunderaa 90-luvulla, Ahon hallituksen, Balkanin sotasarjan ja Sepi Kumpulaisen sekuntisuosion aikaan. Kirjat ärsyttivät minua, mutta tunnistin niistä oman kouristuksenomaisen tarpeeni tulla määritellyksi. Kuten Jaromilille, rakkaus oli minullekin halua tulla nähdyksi ja nimetyksi.

Entä uudella vuosituhannella? Onko Kunderan kritiikki hapantunut, kun länsi on vapautunut runoudesta ja väkivaltaisten massaliikkeiden lumon tilalla on yhä oikullisempi julkisuuspeli?

Kunderalaisittain 2000-luvun lyyrisin hahmo lienee bilebeibiuransa ehtoossa paistatteleva Paris Hilton. Olen vuosia tuntenut häntä kohtaan sairaalloista viehtymystä lännen puhtaimpana kliinisenä oireena.

Paris-parka. Sadan miljoonan dollarin omaisuus. 12,7 miljoonaa Twitter-seuraajaa. Sängyssä kuusi koiraa, vaikka Los Angelesissa saisi omistaa kolme, takana lauma kreikkalaisten laivanvarustajasukujen poikaystäviä, tauottomat juhlat Kaliforniassa ja Cannesissa, nimikkotuotteita täältä taivaisiin, ja silti hän on jatkuvassa katoamisvaarassa, jos häntä katsovat sulkevat silmänsä.

Näyttelijä-ohjaaja Adrian Grenierin kerrottua Parisille Narkissos-myytin tämän reaktio oli yhtä oivaltava kuin mielipuolinen: oliko niin oikeasti käynyt, hän kysyi.

Niin on käynyt ja käy miljoonille nuorille, jotka etsivät vielä ihmissuhteista vahvistusta ja oikeutusta omalle persoonalleen, kunnes ajan kuluessa tapahtuu proosallinen perspektiivimuutos. ”Kuka minä olen?” -kysymyksen korvaa kysymys ”Kuka sinä olet?”.

Länsimaiden kollektiivisen todellisuudentajun suhteen olen heittänyt toivoni samaan lähteeseen, johon Narkissos tuijotti. Mutta olen kerta kerran jälkeen nähnyt yksilöiden tekevän sen: kääntävän uteliaan katseensa itsestä toiseen.

Minunkin apokalyptista grunge-Weltschmerziä poteneesta lamapolvestani tuli pitkäpinnaisia äitejä ja isiä, jotka lukevat iltasatuja, hoivaavat vatsatauteja ja kituvat taloyhtiön kokouksissa. Vielä vuosituhannen vaihteessa lähipiirini ilma oli sakeaa aikuistumisen tuskasta ja komiikasta, särkyvien peilien helinästä. Ylistetty olkoon rakkauden väkivaltainen, hyvää tekevä kyky häätää huoneista kuvajaiset. ■

Tunarin neuvot

1 Lyyristä ikäkautta eläville siskoille ja veljille: peilailkaa huoletta. Kausi päättyy kyllä. Ja alkaa tosielämä: närästys, noidannuolet, vauvan huuto, parisuhdeterapia, hiustenlähtö, peilien välttely ja kuolemanpelko. Siihenkö teillä olisi kiire?

2 Taiteilijat liioittelevat. Michael Haneken Amour-elokuvassa äärimmäinen kypsä rakkaudenteko on vanhan sairaan kumppanin tukehduttaminen tyynyllä. Useammin toisen tyynyä kai kuitenkin hiukan kohennetaan.

3 Nousevan somesukupolven narsismista huolestuneille suosittelen Emily Bianchin artikkelia Entering Adulthood in a Recession Tempers Later Narcissism.

Julkaistu: 4.9.2014