Apu

Kuka korjaa Mekong-joen saaliin?



Kuka korjaa Mekong-joen saaliin?

Konsulttiyritys Pöyry suunnittelee Laosiin suurta vesivoimalaa, josta on syntynyt riita Kaakkois-Aasian valtioiden välille. Onko Xayaburin jättipato suomalaisen ympäristöteknologian taidonnäyte vai vedätys, joka vie elämän mahdollisuudet naapurimaiden kalastajakylistä? Tutkiva toimittaja Hanna Nikkanen kävi paikan päällä kambodžalaisessa kalastajakylässä ja selvitti suomalaisyhtiön vastuita suuressa patohankkeessa.
Teksti Apu-toimitus

Peam Ta Uorin kelluvan kylän asukkaiden aamiaispöydässä on kalaa. Lounas syödään veneessä: sekin on kalaa. Illalliseksi on kalaa, jonka höysteenä syödään riisiä ja vähän vihanneksia.

Kambodžan suurimman järven Tonle Sapin pohjoispäässä sijaitseva kalastajakylä on rakennettu kokonaan ponttooneille. Kalastajien kodit liikkuvat vuoden mittaan vedenkorkeuden vaihteluiden mukaan. Elämä eletään vesillä, ja rantaan tulee harvoin asiaa.

34-vuotias perheenäiti Rang Phoeut aloittaa työpäivänsä lähtemällä aamuneljältä verkoille miehensä Rothin kanssa. Iltapäivällä verkot nostetaan uudestaan, ja perheen koululaiset veneilevät sinivalkoiseksi maalatusta kelluvasta kyläkoulusta kotiin auttamaan saaliin käsittelyssä. Auringon laskiessa pariskunta palaa laskemaan verkkoja.

– Lapset oppivat uimaan nelivuotiaina. Heti sen jälkeen he saavat oman veneen, Phoeut kertoo.

12-vuotias Ty-poika ja 11-vuotias Samphors-tyttö paloittelevat pieniä valkoisia kaloja tottuneesti. Vuoden kuivin aika on lähellä, joten järvestä nousee vain pikkukaloja. Niistä tehdään pharokia, kalajuustoa.

– Kaikki täällä osaavat navigoida sokkoina. Lapsetkin löytävät kotiin vaikka pilkkopimeässä.

Syksyllä Tonle Sapin vedenpinta on jopa seitsemän metriä korkeammalla kuin nyt, ja perheen leipä on leveämpi. Silloin Mekong-joesta järveen virtaava vesi tuo mukanaan suurempia kaloja.

Niin – jos tuo. Tuleva syksy jännittää kelluvan kylän asukkaita. Yhteen Mekong-joen ja Tonle Sapin yhdistävistä joista rakennettiin kahdeksan vuotta sitten pato, ja vaelluskalojen määrä alkoi vähentyä.

Nyt Laos rakentaa Mekongin pääuomaan vielä suurempaa patoa. Phoeut ja muut kyläläiset ovat kirjoittaneet oman maansa hallitukselle vetoomuksia patohanketta vastaan, mutta se ei ole auttanut. Radiossa on kerrottu, että padonrakennustyöt ovat jo käynnissä.

Siksi kyläläisillä on viesti Suomeen.

34-vuotias äiti Rang Phoeut katsoo vierestä, kun 12-vuotias Ty-poika ja 11-vuotias Samphors-tyttö paloittelevat pieniä valkoisia kaloja tottuneesti.

Laosissa, 900 kilometrin päässä Kambodžan suuresta järvestä, työkoneet kolisevat mahtavan Mekongin rannalla. Laosin demokraattinen kansantasavalta ja Xayaburi Power -yhtiö rakentavat jättiprojektia, 33 metrin korkuista Xayaburin jokivoimalaitosta. Sen on määrä valmistua loppuvuodesta 2019, jolloin se ryhtyy tuottamaan sähköä noin neljälle miljoonalle ihmiselle Thaimaassa ja Laosissa.

Rakennustyöhön osallistuu tiiviisti konsulttiyhtiö Pöyry. Se on joutunut keskelle alueen valtioiden välistä kiistaa.

Joen alajuoksulla sijaitsevat Vietnam ja Kambodža pelkäävät, että Xayaburin pato muuttaa jokea peruuttamattomasti. Jos Mekongin kalat kuolevat tai viljavan maa-aineksen liikkuminen häiriintyy, naapurimaissa on edessä nälänhätä.

– Keskustelu padosta on ollut negatiivissävyistä, Pöyryn energialiiketoiminnan Aasian, Tyynenmeren ja Lähi-idän johtaja Petteri Härkki sanoo.

Härkki luettelee padon positiivisia vaikutuksia: vesivoima vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Pato parantaa sähköntoimitusvarmuutta alueella ja käyttää kaikkein uusinta ympäristöteknologiaa. Teholtaan pato vastaa modernia suomalaista ydinvoimalaitosta.

– Laos on yksi köyhimmistä maista Aasiassa. Tämä hanke auttaa heitä nostamaan elintasoaan. Totta kai massiivisella rakennusprojektilla on mahdollisia kielteisiä vaikutuksia, mutta me haluamme nähdä myös positiiviset puolet.Mahtava Mekong aloittaa juoksunsa Tiibetin ylängöiltä. 4 350 kilometriä myöhemmin se laskee mereen Vietnamissa.

Vielä muutama vuosi sitten joki virtasi koko matkan luonnontilaisena. Sittemmin Kiina on rakentanut vesivoimaloita yläjuoksulle. Myös etelämmässä, etenkin Laosissa, joen sivu-uomia on padottu.

Mekongin alajuoksun maat sopivat jo vuosia sitten, että kukaan ei patoaisi joen pääuomaa Kiinan eteläpuolella. Jos suunnitelmasta poikettaisiin, kaikkien alueen maiden tulisi sopia asiasta yksimielisesti. Sopuisaa rinnakkaineloa ja kestävää kehitystä edistämään perustettiin vuonna 1995 Mekongin jokikomissio, alueen hallitusten yhteistyöelin.

Sopimus piti siihen asti, kun Laos aloitti Xayaburin padon suunnittelun.

Suomalaisfirman sveitsiläinen tytäryhtiö Pöyry Energy tuli hankkeeseen mukaan kaksi vuotta sitten. Sen tehtävä oli selvittää Laosin hallitukselle, noudattaako hankesuunnitelma alueellisia suosituksia. Jokikomission omat neuvottelut padon hyväksymisestä olivat tuolloin vielä kesken.

Pöyry totesi suositusten täyttyvän, jos padon rakenteeseen tehtäisiin joukko korjauksia. Syksyllä 2012 padon rakentaminen alkoi ja konsulttiyhtiön pestiä jatkettiin. Nyt Pöyry valvoo padon rakennustyötä.

Kambodža ja Vietnam syyttävät Laosia ja Pöyryä maiden välisen sopimuksen rikkomisesta. Ne eivät ole vieläkään antaneet suostumustaan padolle, mutta Laos on päättänyt yksipuolisesti toteuttaa hankkeensa. Pöyryä vastaan on osoitettu mieltä myös Thaimaassa.

13-vuotias Roeum Seiha on tullut koulupäivän jälkeen verkoille isänsä avuksi. Tällä kertaa järvi suo kaksikolle 30 kilon saaliin, josta tehdään pharok-juustoa sekä omalle perheelle että myyntiin.

Tilanne muistuttaa riitaa, joka syntyi Argentiinan ja Uruguayn välille suomalaisen Botnian vuonna 2005 rakentamasta sellutehtaasta. Tuolloin Argentiina suivaantui, kun sitä ei kuultu teollisuushankkeessa, joka vaikutti maiden jakamaan vesistöön. Suomalaisfirma puolustautui kertomalla teknologiansa ympäristöystävällisyydestä, mutta se ei riittänyt Argentiinalle, jota suututti ennen kaikkea naapurimaan yksipuolinen päätöksenteko. Konfliktin kärjistyessä Uruguay valmistautui jopa sotaan.

Pöyryn Petteri Härkin mielestä suomalaisyhtiöllä ei ollut osaa eikä arpaa Laosin ja naapurimaiden poliittisessa riidassa. Kyse oli väärinkäsityksestä.

– Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tällainen naapurimaiden esikonsultointiprosessi toteutettiin. Siinä osoittautui, että oli jonkinnäköisiä tulkintaeroja siitä, miten se käytännössä pitäisi hoitaa.

Pöyryä on syytetty Kaakkois-Aasiassa myös eturistiriidasta, koska sen vuonna 2011 tekemä suopea arvio patohankkeen laillisuudesta pohjusti yhtiölle arvokasta tulevaa sopimusta rakennustöiden valvojana. Pöyry päätyi silloin myös arvioimaan thaimaalaisen yhteistyökumppaninsa työtä.

Petteri Härkki korostaa, että hankkeen kaikki vaiheet kilpailutettiin normaalisti.

Härkki muistuttaa Laosin hyväksyneen kaikki Pöyryn ehdottamat korjaukset, vaikka ne tulevat kalliiksi. Pöyryn suosituksesta voimalaitoksen patoon rakennetaan moderneja kulkuväyliä kaloille ja laivoille, ja joenpohjan sedimentit saavat lipua erityisvalmisteisten juoksuporttien läpi. Massiivisia tekoaltaita, jotka usein johtavat väestön pakkosiirtoihin ja aiheuttavat vaikeimmat konfliktit Aasian suurissa patohankkeissa, ei rakenneta lainkaan.

– Meillä on ollut positiivinen rooli. Me halusimme pysyä mukana Xayaburi-projektissa, jotta voisimme vaikuttaa siihen myönteisesti, Härkki sanoo.

Laosilla on huono maine ympäristöasioissa.

Yksipuoluevaltion hallitus on viimeisten vuosikymmenten aikana myynyt metsiensä uhanalaisia arvopuita Kiinaan ja ajanut omia kansalaisiaan pakosalle metsäkoneiden tieltä. Köyhään sosialistimaahan on syntynyt pienen puolue-eliitin pyörittämä yksityinen raaka-ainebisnes, jonka tuottamat voitot eivät juuri näy kansalaisten arjessa. Suurin osa Xayaburin voimalan tuottamasta sähköstäkin on tarkoitus myydä ulkomaille.

Laosin hallinnon sulkeutuneisuus näkyy muun muassa siinä, että patohankkeesta ei käydä maassa juuri minkäänlaista keskustelua. Lehdistölle on annettu tiukka ohjeistus siitä, miten aihetta saa käsitellä. Maassa toimivat tutkijat eivät uskalla kommentoida patoa.

Padon vastustajien mukaan kiistassa on kyse enemmästä kuin yhdestä rakennushankkeesta. Heidän mielestään Laosin ja Pöyryn toiminta on upottanut vanhan jokisopimuksen ja tehnyt Mekongista vapaata riistaa muillekin padonrakentajille. Mekongin pääuomaan on jo suunnitteilla kymmenkunta muuta patoa.

Aalto-yliopistossa työskentelevä Mekongin alueeseen erikoistunut hydrologi Matti Kummu muistuttaa, että kiivaana käyvään patokeskusteluun liittyy alueellista politiikkaa. Kambodža ja Vietnam ovat raivoissaan Laosin sooloilusta, mutta valmistelevat samalla omia patohankkeitaan.

– Jokainen pääuoman pato vaikuttaa vedenkulkuun tavalla, joka tekee seuraavista padoista kannattavampia. Niiden rakentaminen on myös helpompi perustella, kun voi sanoa, että joku muu aloitti, Kummu sanoo.

Tutkija on huolissaan siitä, ettei kukaan arvioi eri patohankkeiden yhteenlaskettuja vaikutuksia.

– Jokaisen padon rakentaja ottaa vastuun vain omasta hankkeestaan eikä suostu miettimään yhteisvaikutuksia. Yhden padon vaikutukset voivat olla suhteellisen pieniä, mutta yhteisvaikutusten on arvioitu muuttavan joen luonnollista virtaamaa merkittävästi. Sillä voi olla arvaamattomia vaikutuksia ekosysteemille.

Onko Pöyry siis saamassa Mekongilla aikaan tuhoisan dominoefektin?

Petteri Härkki ei näe syytöksissä järkeä.

– Meidän on hyvin vaikea nähdä sellaista sidosta, että jos olemme mukana Xayaburi-projektissa, niin meitä pitää syyttää kaikista mahdollisista vesivoimaprojekteista, jotka hamassa tulevaisuudessa saattavat mennä eteenpäin, Härkki sanoo.

– Työnkuvamme ja toimivaltamme rajoittuvat niihin tehtäviin, jotka Laosin hallituksen kanssa on sovittu.

Kalalajeja esittelevä muovi suojaa vauvan päiväunia kelluvassa kylässä. Tonle Sap -järven kalalajit vähenevät Mekongin sivuhaarojen patohankkeiden vuoksi. Pääuomaan rakennettavien vesivoimaloiden vaikutuksia on vaikea ennustaa.

Kun veneet tuovat kalansaaliin Peam Ta Uorin kelluviin taloihin, alkaa vimmattu höykytys. Nuoret miehet vipuavat suuria kalasäkkejä veteen ja taas ylös, uudestaan ja uudestaan, kunnes suomut ovat irronneet. Sitten kalat suolistetaan, jauhetaan ja asetetaan päiväksi kuivumaan auringonpaisteeseen. Lopuksi kuivunut ja suolattu kalamassa suljetaan tiiviisiin astioihin tekeytymään miedon makuiseksi pharokiksi. Kyläläisten ei tarvitse lähteä myymään pharokiaan kuivalle maalle, vaan tukkuostajat saapuvat Peam Ta Uoriin käymään kauppaa. Kaupankäynti, kuten muukin yhteydenpito järven ulkopuoliseen maailmaan, on naisten tehtävä.

– Naisilla on parempi laskupää, venekuski selittää.

Tukkuostajien kautta pharok löytää tiensä koko Kambodžan torikojuihin. Läheisessä Siem Reapin kaupungissa ravintoloiden ruokalistat mainostavat kalaerikoisuutta turisteille. The taste of Cambodia!

Suuren Tonle Sap -järven rannoilla elää noin miljoona kalastajaa. Järvi ruokkii monta muutakin suuta, oikeastaan koko 14-miljoonaisen kansakunnan. Kolme neljäsosaa kambodžalaisten saamasta eläinproteiinista tulee nimittäin kalasta. Keskiverto-kambodžalainen syö vuodessa 63 kiloa kalaa ja äyriäisiä, lähes viisi kertaa enemmän kuin suomalaiset.

Kambodžalainen kalatalouden tutkimuslaitos IFReDI arvioi viime vuonna Mekongin pääuomaan suunniteltujen patojen vaikutusta kalansaaliisiin. Tulokset olivat huolestuttavia: jos tärkeimmät padot rakennetaan ja väestönkasvu jatkuu entisellään, maan asukkaiden vuotuinen kala-annos laskee pahimmassa tapauksessa 29 kiloon, siis alle puoleen nykyisestä, vuoteen 2030 mennessä. Parhaassakin tapauksessa odotettavissa on pudotus 41 kiloon.

Kalastajajärjestö FACT:n tutkija Sarin Heng esittelee tutkimuksia työpöytänsä ääressä Siem Reapissa.

– Kalat vaeltavat ravinnon ja kutupaikkojen perässä. Pato katkaisee vaellusreitit. Samalla ravinteiden kulkeutuminen häiriytyy, mikä sekin vähentää kalojen määrää.

Sarin Hengin mukaan Xayaburista on tehty Pöyryn avulla ennakkotapaus, joka vähentää alueen asukkaiden ja hallitusten valtaa vaikuttaa Mekongin suuriin rakennushankkeisiin.

– Jokikomission piti taata, että asiat käsitellään demokraattisesti ja kaikkia asianosaisia kuullaan.

– Pöyryn mielestä nämä ovat insinöörien asioita eikä kansalaisia tarvitse kuunnella.

Kalastajajärjestö FACT:n tutkija Sarin Heng (vas.) kertoo kollegansa Sophart Seungin kanssa tutkimuksista, joiden mukaan patohankkeilla on dramaattisia vaikutuksia alueen asukkaiden elinolosuhteisiin.

Vaikka padon rakennustyöt ovat jo käynnissä, Xayaburissa tehdään lisäselvityksiä Pöyryn valvonnassa. Niiden perusteella padon rakenteeseen tehdään lisämuutoksia, joilla halutaan yhä helpottaa kalojen, ravinteiden ja sedimenttien kulkua patorakenteen läpi.

Petteri Härkin mukaan uudesta padosta tulee ainutlaatuinen. Siinä käytetään enemmän modernia ympäristöteknologiaa kuin missään muussa vesivoimalassa koko maailmassa. Patoon rakennetaan kahden- tai jopa kolmenlaisia kalojen liikkumisväyliä, vaikka muualla käytetään korkeintaan yhtä.

– Niitä pitää tietenkin hienosäätää, koska tätä teknologiaa ei ole Mekongilla ennen nähty. Mekongissa on paljon kaikennäköisiä kalalajeja, erilaisia ja erikokoisia. Siinä on oma hommansa, mutta se ei ole niin kummallista kuin on esitetty, Härkki sanoo.

Patohankkeen ponnekkaimpia vastustajia on ollut International Rivers -järjestö. Sen Kaakkois-Aasian vastaava Kirk Herbertson ei usko Pöyryn lupauksilla olevan tieteellistä pohjaa.

– Pöyry ei kerro, mitä kalalajeja varten se suunnittelee kulkuväyliä tai millaiseen tietoon suunnitelmat pohjautuvat. Näyttää siltä, että he perustavat piirroksensa arvauksiin ja toivovat, että kaikki menee hyvin.

Herbertsonin mielestä rakennustyö pitäisi keskeyttää, kunnes Xayaburin ja muiden patojen vaikutuksista ympäristölle ja väestön ruokaturvalle on tehty tieteellinen selvitys. Joen noin tuhannen kalalajin vaellusreittien tutkiminen veisi vuosikausia, joten Pöyryn tilaama muutaman kuukauden tutkimustyö ei alkuunkaan riitä. Se on myös Mekongin jokikomission kanta.

– Pöyry sanoo, että se korjaa ongelmat sitä mukaa kun niitä ilmenee. Mutta mitä jos kalojen kulkuväylät eivät toimi? Silloin meillä on pato, joka aiheuttaa pysyvää vahinkoa Mekongille, ja korjausten tekeminen on myöhäistä, kun rakennustyö on jo tehty.

Xayaburin padon toteutuneita vaikutuksia päästään arvioimaan vasta vuosikymmenen päästä, jos silloinkaan. Valtioiden välisiin suhteisiin syntyneet kolhut ovat sen sijaan jo nähtävissä. Mekongin jokikomission keskeneräiset hankkeet etenevät takkuillen, ja rahoittajia näyttää epäilyttävän yhteistyöelimen tulevaisuus.

Kaislat lentelevät, kun Kim Nal ja Im Leap tyhjentävät käsintehtyä katiskaansa. Tonle Sapin uimataitoiset hiiret ovat taas syöneet reikiä viisikymppisen pariskunnan katiskoihin.

Kambodžan, Vietnamin ja Laosin välisestä patokiistasta on tullut myös Suomen asia. 15 kansalaisjärjestöä valitti kesällä 2012 Suomen työ- ja elinkeinoministeriölle Pöyryn toimista patohankkeessa.

Valituksen mukaan Pöyry kannusti Laosia etenemään hankkeessa, vaikka Mekongin jokikomission toteuttama naapurimaiden kuulemisprosessi oli vielä kesken. Pöyryn syytetään myös rikkoneen OECD:n laatimia monikansallisten yritysten toimintaohjeita, joihin Suomi on sitoutunut. Tilanne on kiusallinen Suomelle, joka on yksi jokikomission tärkeimmistä rahoittajista.

Nyt valitusta käsitellään työ- ja elinkeinoministeriössä. Ympäristö- ja ulkoministeriö ottavat siihen kantaa keväällä. Niiden alustavista kommenteista päätellen luvassa on ankaraa kritiikkiä.

Siemenpuu-säätiön Mekong-ryhmässä toimiva Liisa Uimonen oli mukana laatimassa valitusta. Hän pelkää, että Suomen hallituksen odotettavissa olevat nuhteet eivät tule vaikuttamaan.

– Pöyry voi valitettavasti viitata kintaalla kantelulle. Sehän on allekirjoittanut uuden yhteistyösopimuksensa Laosin kanssa aikana, jolloin kantelu oli jo vireillä.

Uimonen huomauttaa, että Suomi tukee Pöyryn toimintaa verovaroilla. Kehitysyhteistyörahaa on viime vuosina myönnetty Pöyryn projekteille muun muassa Mekongin alueella, Keniassa ja Guatemalassa.

– Suomen kehitysapu on ehdonalaista sitä saaville valtioille. Apua ei saa, jos esimerkiksi osallistuu ihmisoikeuksia tai kestävää kehitystä vaarantaviin hankkeisiin. Miksi yrityksiltä ei voisi vaatia samaa?

Petteri Härkin mukaan Pöyryn tehtävä patohankkeessa on ollut vain arvioida muiden osapuolten tekemiä suunnitelmia ja yhtiö ei ole koskaan ottanut kantaa poliittiseen prosessiin. Uimonen on toista mieltä.

– 2011 Laos käytti toistuvasti Pöyryn raporttia perusteluna hankkeen jatkamiselle. Esimerkiksi sähkönostosopimus Laosin ja Thaimaan välillä allekirjoitettiin vedoten siihen, että Pöyryn raportin mukaan naapurimaiden esikonsultointi olisi päättynyt.

Kyläneuvoston johtaja, 56-vuotias Buth Leang, luettelee kalalajeja, jotka ovat vähentyneet sen jälkeen, kun ensimmäinen pato rakennettiin.

Aurinko lähestyy horisonttia Peam Ta Uorin kelluvan kylän yllä. Laineilla keikkuu kymmeniä pieniä veneitä. Yksi vene kuljettaa vastaleikattuja kaisloja katonrakennusta varten.

Näin täällä on aina eletty.

Kissa jää kuistille odottamaan, kun kyläneuvoston johtaja, 56-vuotias Buth Leang, lähtee laskemaan verkkoja. Leang luettelee kalalajeja, jotka ovat vähentyneet sen jälkeen, kun ensimmäinen pato rakennettiin.

– Me olimme ennen melko hyvinvoiva kylä, vain kymmenisen prosenttia perheistä eli köyhyysrajan alapuolella. Nyt luku on yli 30 prosenttia.

Parin viime vuoden aikana parisataa Peam Ta Uorissa varttunutta nuorta aikuista on lähtenyt siirtolaisiksi, suurin osa heistä Thaimaahan. Siellä he työskentelevät kassavapelloilla ja rakennustyömailla, useimmat ilman työlupaa. Joskus laittomia työntekijöitä karkotetaan, ja niin moni kalastajakylän nuori katoaa. He kuolevat paluumatkalla tai ajautuvat prostituoiduksi.

Jos vesivoimaloiden rakentamiselle ei tule loppua, samaa on luvassa, Leang ennustaa. Muuttovirrat ovat maalta kaupunkeihin ja köyhemmistä maista vauraampiin. Nälkä lisääntyy.

– Kukaan ei ole koskaan kysynyt meidän mielipidettämme padoista.

No, kysytään. Jos konsultit tulisivat Peam Ta Uoriin kysymään Leangilta, miten patohankkeessa tulisi edetä, millaisia terveisiä hänellä olisi suomalaisille?

– Älkää tehkö sitä, Buth Leang sanoo.

Kahden lapsen äiti Rang Phoeut istuu laiturin virkaa toimittavalla kuistillaan ja korjaa verkkoja. Hänelläkin on sanottavaa Xayaburin suurpadon rakentajille.

– Meillä ei ole varaa ottaa sitä riskiä, että kalastus loppuu. Miettikää, mitä hyötyä voimalasta on, jos ihmisillä ei ole ruokaa, Phoeut sanoo.

Teksti Hanna Nikkanen

Kuvat Jessica Lim 

Apu 11/2013

Julkaistu: 8.3.2013