Kuinka vahva muurahainen on? Kuin ihminen, joka kantaa selässään kymmenen metrin pituista tukkia
1800-luvulla elänyt ranskalainen astrologi ja kirjailija Camille Flammarion uskoi, että muurahaiset ovat peräisin joltakin toiselta galaksilta. Muu ei voinut selittää muurahaisten kykyä muodostaa kehittyneitä yhteiskuntajärjestelmiä.
Yksi kauneimmista suomalaisista sanonnoista on ”kantaa kortensa kekoon”. Runollisen ilmaisun lisäksi sananlaskuun kätkeytyy suuri viisaus: yhdessä olemme enemmän.
Muurahaiset tuntuvat sympaattisilta ehkäpä juuri siksi, että ihmisetkin ovat tavallaan muurahaisia: maapallon pinnalla tallustellessamme olemme häviävän pieniä, ja yksin saamme tuskin mitään näkyvää aikaiseksi, mutta kun jokainen tekee osansa, kokonaisuudesta tulee jotain suurta. Hyvä esimerkki on valtion kassa, miljardiluokan keko, johon jokainen kantaa veroina kortensa.
On kiehtovaa katsoa, kun pieni muurahainen kiskoo havunneulasta, joka on monta kertaa sen omaa ruumista pidempi ja painavampi. Ihmisen kokoon suhteutettuna tämä merkitsee suunnilleen samaa, kuin että ihminen kantaisi selässään kymmenen metrin pituista tukkia!
Näin suoraviivaisesti asioita ei toki voi vertailla, koska mitä isompi olento on, sitä enemmän fysiikan lait, kuten painovoima ja kitka, alkavat vaikuttaa. Jos ihminen kutistettaisiin muurahaisen kokoiseksi ja hänen lihasvoimansa pysyisi ruumiin painoon nähden ennallaan, ihminen voisi hyppiä kuin heinäsirkka.
On siis pelkkää legendaa, että muurahainen olisi kokoonsa nähden jotenkin yliluonnollisen voimakas: pienikokoisen on isokokoista helpompi olla voimakas suhteutettuna omaan painoonsa. Vastaavasti norsun kokoinen eläin ei juuri pysty pomppimaan, vaikka sen lihasvoimat suhteessa ruumiin kokoon olisivat yhtä suuret kuin muurahaisella.
Mauriaisen toukat paljastuivat kiven alta puutarhatöiden yhteydessä. Muurahaiset ovat pihanhoidossa hyödyllisiä apureita, sillä ne hävittävät tuhohyönteisiä.
Tämä on perusfysiikkaa, mutta se ei millään lailla himmennä muurahaisten kiehtovuutta, päinvastoin. Muurahaisilla on muita ominaisuuksia, jotka tekevät niistä... niin, muurahaisia.
Muurahaisilla on esimerkiksi ilmiömäinen kyky verkostoitua ja muodostaa yksilöä suurempia kokonaisuuksia. Yhdyskuntien muodostaminen on paljolti mahdollista muurahaisten välittämien kemiallisten viestien ansiosta.
Muurahaiset tuottavat useita erilaisia feromoneja eli tuoksuhormoneja rauhastensa avulla. Tällaisella kemiallisella viestinnällä ne muun muassa varoittavat pesätovereitaan uhkaavasta vaarasta tai johdattavat ruuan äärelle.
Kun muurahainen saa saaliin, joka on yleensä jokin toinen hyönteinen, se jättää jälkeensä hajujälkiä, joita seuraamalla pesäkaverit löytävät saaliseläimen luokse. Hajuviestit auttavat muurahaisia myös tunnistamaan toisensa. Muurahaisilla onkin erittäin herkkä haju- ja makuaisti. Lisäksi kosketus ja värähtely toimivat niiden viestinnän välineinä.
Punakekomuurahaiset ovat noin sentin mittaisia hyönteisiä. Kekomuurahaislajien erottaminen toisistaan on usein vaikeaa. Kuvassa näkyy myös kirvoja, joiden erittämää mesikastetta muurahaiset käyttävät ravintonaan.
Miljoonakaupungin ahertajat
Muurahaisia on lähes jokaisessa maailmankolkassa. Niiden sopeutumiskyvyssä ja elämisen tavoissa täytyy olla jotain todella nerokasta, koska ne ovat onnistuneet levittäytymään niin erilaisiin paikkoihin.
Muurahaisten aktiivisuus riippuu suoraan ulkoilman lämpötiloista. Nyt syksyllä kun ilmat viilenevät, kekojen päällä olevat muurahaiset liikkuvat hitaasti. Mutta ei tarvita kuin pieni auringonpilkahdus, niin lämpösäteily saa keon taas kuhisemaan.
Tämän ilmiön huomaa erityisesti keväällä. Vaikka lumi ympäröisi vielä kekoa joka puolelta, aurinko on saattanut sulattaa kekoa esiin jo niin paljon, että pinnan päällä vilpeltää sadoin tuhansin muurahaisia.
Muurahaiset viettävät talvensa syvällä keon alapuolella sijaitsevissa kammioissa, joissa lämpötila pysyttelee melko tasaisena. Neulasista rakennettu keko eristää lämpöä, ja koko ajan se myös hitaasti lahoaa, mikä lisää lämmöntuotantoa.
Muurahaiskekojen aktiivinen vaihe päättyy syyskuun puolivälin tienoilla, minkä jälkeen muurahaiset eivät enää tuota jälkeläisiä.
Yhdessä keossa voi asustaa jopa miljoona muurahaista. Elämä tällaisessa ”suurkaupungissa” on pitkälle järjestäytynyttä: työnjako on selkeä, ja jokaiselle on omat tehtävänsä. Muurahaisyhdyskunnasta löytyy niin työläisiä, sotilaita ja kuhnureita kuin hierarkian huipulla olevia kuningattaria.
Kun katsoo muurahaista läheltä, huomaa sen moniosaisessa ruumiissa samankaltaisia piirteitä kuin ampiaisissa. Mutta kovin vilkasta mielikuvitusta ei tarvitse nähdäkseen muurahaisten antennipäissä jopa ulkoavaruuden olioiden piirteitä. Muurahaisen kolmiomainen pää, jossa on viistot verkkosilmät, on kuin suoraan joltakin UFO-aluksen matkustajalta.
1800-luvulla elänyt ranskalainen astrologi ja kirjailija Camille Flammarion uskoi, että muurahaiset ovat peräisin joltakin toiselta galaksilta. Muu ei voinut selittää muurahaisten kykyä muodostaa kehittyneitä yhteiskuntajärjestelmiä. Eipä siis ollut hääviä luottamus maan asukkaiden politiikkaan tuolloinkaan!
Kekomuurahainen uhittelee ja esittelee vahvoja leukojaan kuvaajalle.
Hyödyllinen peto pitää hyönteisten määrän kurissa
Suomessa elää noin 60 muurahaislajia. Niistä tunnetuimpia ovat suuria neulaspesiä rakentavat kekomuurahaiset. Muut muurahaiset tekevät pesänsä huomaamattomammin lahopuuhun tai maan alle.
Yleensä muurahaisten pesät paljastuvat, kun kääntelee kiviä esimerkiksi puutarhanhoidon yhteydessä – tai istuu epäonnekseen sammalmättäälle, jossa on kivuliaasti pistelevien siloviholaisten eli kansanomaisemmin kusiaisten pesä.
Suurikokoinen hevosmuurahainen pesii kelopuissa, ja joskus loppukesällä nähdään sen suuria parveiluja.
Muurahaisia pidetään usein tuholaisina, varsinkin jos ne asettuvat rakennuksiin asumaan. Esimerkiksi mustanruskea pihamauriainen saattaa rakentaa pesänsä talon alle.
Pääosin muurahaiset ovat kuitenkin hyödyllisiä eläimiä. Ne ovat petoja, jotka syövät valtavat määrät muita hyönteisiä pitäen niiden määriä kurissa.
Muurahaiset myös lypsävät kirvoja, jotka ovat puutarhatuholaisia. Muurahaisilla on niin kova himo kirvojen erittämää mesikastetta kohtaan, että taipumusta on verrattu jopa alkoholismiin.
