Uusi jäsen liitetään parveen seremonioiden saattelemana – Jopa 30-vuotiaaksi elävällä kuikalla on kiehtova elämä

Kuikilla on monimuotoinen ja vilkas sosiaalinen elämä. Aktiivisimpina vuorokaudenaikoina iltaisin ja aamuisin kuikat seurustelevat parvissa ja huutelevat reviirihuutojaan.

Kuikkaperheet ja -pariskunnat käyvät usein aamu- ja iltauinneilla, joiden aikana ne kiertävät reviirinsä. Kuikka muodostaa parvia keväästä syksyyn.

Uusi jäsen liittyy parveen seremonioiden saattamana. Laskeutuessaan uudelle järvelle muutaman sadan metrin päähän parvesta kuikka sukeltaa ja nousee pintaan lähempänä lajikumppaneita.

Kun tulokas on saavuttanut parven, linnut tekevät nokkatervehdyksiä. Se on vähän niin kuin ihmisten käsipäivää: porukkaan liittyvä kuikka käy koskettelemassa nokallaan useimpien parvessa olijoiden nokkia, mutta ei välttämättä kaikkien.

Nokkatervehdysten jälkeen kuikat uivat kehän muotoista reittiä toistensa ympärillä. Parveen liittynyt kuikka ja muutama muu seuraan liittyvä yksilö uivat ympyrää kaula ojossa ja päät takaviistoon käännettyinä.

Näiden muodollisuuksien jälkeen uusi jäsen on hyväksytty liittymään parveen. Näinhän meillä ihmistenkin kesken toimitaan, esimerkiksi uuden vieraan saapuessa juhliin. Ei siellä ehkä ihan neniä kosketella ja ympyrää uida, mutta periaate on sama: ilman jonkinlaisia tervehdyksiä ja seremonioita olisi aika vaivaannuttavaa liittyä joukkoon.

Lisäksi kuikat pitävät sosiaalisia suhteita yllä rupattelevalla ja röhähtelevällä ääntelyllä. Kuikat kalastavatkin parvissa. Ne saalistavat näön varassa, joten laji suosii kirkkaita järviä.

Aina ei jaksa olla sosiaalinen. Suuren osan vuorokaudesta kuikat ovat passiivisia ja kelluvat vedessä torkkuen. Lepoaikoina koiraat ovat päävastuussa vartioinnista, ja nukkuessaankin kuikat reagoivat herkästi ympäristön tapahtumiin. Kuikkien parvet torkkuvat pitkin päivää suojaisissa järvenlahdissa, tyynellä puolella.

Kuikka vaikuttaa ylväältä ja jopa etäisen majesteetilliselta alkulinnulta, mutta mökkijärvellä se saattaa suhtautua ihmisiin hyvinkin tuttavallisesti ja uteliaasti.

Valokuvaajana olen oppinut, että kuikkien perässä ei kannata ryntäillä pitkin rantaryteikköjä, vaan parempi on jäädä johonkin sopivaan paikkaan, vaikkapa heinikon tai pensaan suojiin kyttäämään.

Reviiriään kiertävä kuikkaparvi tai -perhe osuu todennäköisesti kohdalle ennen pitkää. Kuikkaporukka liikkuu yleensä rannan suuntaisesti. Usein toimin niin, että kun kuikat ovat sukelluksissa, etenen lähemmäksi lintuja niiden huomaamatta. Samalla pyrin ennakoimaan parvien liikkeitä. Monissa kuikkakuvissa nokan pisaroista näkee, että lintu on juuri noussut sukelluksista.

Pesintäaikana keskikesällä parvet koostuvat pariutumattomista yksilöistä. Elo-syyskuussa parvet ovat suurimmillaan, kun niihin liittyy myös perheellisiä kuikkia. Tällöin parvessa voi olla kymmeniä kuikkia.

Toisin kuin monilla muilla vesilinnuilla, kuten kaakkurilla, telkällä ja koskelolla, kuikalla ei ole varsinaista kevätsoidinta. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että kuikka on hyvin pariuskollinen, joten pariutumista ei tarvitse suorittaa vuosittain.

Syksyllä on kuitenkin soidinmenoja, joihin osallistuvat yli kaksivuotiaat pesimättömät kuikat. Kun parisuhde on muodostettu, kuikat etsivät itselleen sopivan reviirin. Se on järvialue, josta löytyy pesintään sopiva saari tai luoto.

Kuikka on iso lintu, joka vaatii melko laajan reviirin. Pesät eivät tavallisesti sijaitse kilometriä lähempänä toisistaan. Alle neliökilometrin laajuiselle järvelle mahtuu yleensä vain yksi kuikkapari.

Kuikka on Suomen pitkäikäisimpiä lintuja: se voi saavuttaa jopa 20–30 vuoden iän. Kuikka tulee yleensä sukukypsäksi vasta 5–6-vuotiaana. Se munii kerrallaan yhdestä kahteen munaa ja pitää hyvää huolta harvalukuisesta jälkikasvustaan.

Kuikka on pituudeltaan jopa 75 senttimetriä, ja sen siipien kärkiväli on reilun metrin. Lintu on raskaan oloinen, ja sen jalat sijaitsevat ruumiin takaosassa. Tämän vuoksi kuikka on maalla kömpelö: lähinnä se pystyy nousemaan vedestä pesälleen.

Kuikan virtaviivainen vartalon muoto kertoo täydellisestä sopeutumisesta vesielämään. Kuikka pystyy myös sukeltamaan jopa 70 metrin matkoja ja olemaan veden alla minuuttikaupalla. Suuren koon vuoksi kuikka tarvitsee lentoon päästäkseen pitkän kiitoradan, useita satoja metrejä avointa vesialuetta.

Jopa kohtalaisen kokoisella, neliökilometrin luokkaa olevalla järvellä näkee usein, kuinka lentoon lähtevät kuikat joutuvat tekemään useita ”kunniakierroksia” saadakseen nostettua lentokorkeutensa puiden latvojen yläpuolelle. Kuikka on muuttolintu, joka lentää talveksi Euroopan sulana pysyville rannikkoalueille.