Krista Pärmäkoski katuu yhä ilkeitä sanojaan – ”Ne aiheuttavat aivan turhaa mielipahaa ja jäävät mieleen kaihertamaan”
Krista Pärmäkoski rakastui viimeksi uuteen perheenjäseneensä. Edvin on vienyt hiihtäjän sydämen.
Lapsuuteni sitkein haave oli tulla ammattihiihtäjäksi. Kirjoitin ensimmäisellä luokalla aineen, jossa kerroin unelmoivani hiihtäjän urasta. Kerroin tykkääväni kaikenlaisesta urheilusta, mutta kilpailevani mieluummin talvella viileän sään vuoksi.
Teini-iässä inhosin erityisesti tupakointia. Yläasteella moni koulukaverini poltti. Se oli olevinaan muodikasta silloin. Itse inhosin tupakansavua ja inhoan edelleen.
Minuun jäi pysyvät jäljet, kun kaaduin pyörällä ja teloin oikean polveni. Haava jouduttiin tikkaamaan, ja hennon arven voi erottaa edelleen. Erilaisia kaatumisia on tullut vuosien varrella useita.
Liikutun yleensä kyyneliin, kun näen ympärilläni onnellisuutta. Onnentunteet ovat tärkeä osa elämää. Varsinkin ystävien häissä, kun huomaa ihmisen olevan superonnellinen ja itkevän onnesta, liikutun herkästi itsekin.
Vihaan sydämeni pohjasta valehtelua. En voi sietää sitä. Vanhempani opettivat minulle, että rehellisyys on tärkeä arvo ja vaikeistakin asioista pitää pystyä puhumaan suoraan.
Viimeksi rakastuin koiranpentuuni Edviniin. Edvin on novascotiannoutaja. Hän on vienyt sydämeni.
Viimeksi nauroin makeasti viettäessäni iltaa ystävieni kanssa. Heidän merkityksensä on korostunut varsinkin viime kuukausina. Erosin aviomiehestäni kesällä, ja asun yksin isossa omakotitalossa. Onneksi ystäväni ovat aina valmiita auttamaan. Heidän kanssaan voin jakaa ilot ja surut – ja vähän työtaakkaakin.
Pelkään kuollakseni, että jollekin läheiselleni tapahtuisi jotakin pahaa. Huolestun aina kovasti, jos ystäväni on sanonut soittavansa, eikä hänestä sitten kuulukaan.
Kadun yhä ilkeitä sanoja, jotka olen sanonut suutuspäissäni tai ollessani liian väsynyt. Ne aiheuttavat aivan turhaa mielipahaa ja jäävät mieleen kaihertamaan.
Ystäväni ihmettelevät minun ahkeruuttani. Huippu-urheilijan ammatissani pitäisi muistaa välillä myös laiskotella eikä saisi koko ajan vain touhottaa. Olen kuitenkin toiminnan ihminen, enkä muista aina levätä tarpeeksi.
Hermoni menevät, jos asiat eivät tapahdu mielestäni tarpeeksi nopeasti ja jouhevasti. En voi sietää sitä, kun asioita mietitään, pohditaan ja vatvotaan. Haluan päästä suorittamaan.
Luulin itsestäni liikoja, kun lähdin pyöräilemään Antti Tuiskun kanssa ja kuvittelin pysyväni hänen perässään. Hyydyin kuitenkin tienposkeen. Antti juoksi pyörälenkin päätteeksi vielä puolimaratonin. Itse makasin kämpillä puolikoomassa.
Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut hiihtämään aina taktisesti järkevästi, ja kulutan välillä liikaa voimia liian aikaisessa vaiheessa. Siksi pärjään keskimäärin paremmin väliaikalähdöissä kuin yhteislähtökisoissa.
