Apu

Krista Kosonen puolisostaan Antti Jokisesta: Yhteistyömme sujuu parhaiten silloin, kun en ole pääroolissa

Krista Kosonen puolisostaan Antti Jokisesta: Yhteistyömme sujuu parhaiten silloin, kun en ole pääroolissa
Näyttelijä Krista Kososen ja ohjaaja Antti Jokisen pian nelivuotias Selma-tytär tekee myös jo omia elokuviaan.
Julkaistu: 27.9.2019

Krista Kosonen, 36, näyttää hyvinvoivalta ja levolliselta. Hän kertoo menneen kesänsä olleen poikkeuksellisesti ”pelkkää lomaa”. Hän vietti kolme viikkoa Italiassa ohjaajamiehensä Antti Jokisen sekä pariskunnan pian neljä vuotta täyttävän Selma-tyttären kanssa. Lisäksi Kosonen kävi tyttärensä ja tämän kummitädin, näyttelijä Armi Toivasen kanssa Espanjassa.

– Olen lähinnä lukenut kirjoja ja polskinut uima-altaassa. Ehkä olen jotenkin sellaista kaivannutkin, vaikka en ole tuntenut itseäni mitenkään väsyneeksi.

Kososen levollinen kesä on vaihtunut vilkkaaseen syksyyn. Ensimmäinen etappi on HBO Nordicilla elokuussa alkanut norjalaissarja Beforeigners, jonka naispääosassa hän on. Sarja leviää suoratoistopalvelun jakelussa aluksi ympäri Eurooppaa, ja siitä uskaltaa veikata ainakin pienimuotoista hittiä. Sarjan luoneilla Anne Bjørnstadilla ja Eilif Skodvinilla on jo siitä kokemusta Lilyhammer-sarjasta.

Scifi-elementtejä, poliisisarjaa ja komediaa yhdistelevä draama kertoo beforeignerseista, menneiden vuosisatojen ihmisistä, joita alkaa selityksettä nousta merestä nykyaikaan eri puolilla maailmaa. Kosonen esittää Alfhildr Enginnsdottiria, tuhat vuotta sitten elänyttä viikinkinaista, joka on kuusi vuotta nykyajassa vietettyään käynyt läpi poliisikoulun ja tulee töihin Oslon poliisiin. Hän pääsee taustansa vuoksi heti tutkimaan kivikautistyyliin tatuoidun naisen murhaa.

– Käsikirjoitusta lukiessa tuli olo, ettei se muistuta oikein mistään muusta. Se oli omituinen konsepti. Minua nauratti, mitä tapahtuu aika harvoin, kun luen käsikirjoitusta – vaikka kyseessä olisi komedia. Tuntui, että tämä menee joko todella pieleen tai sitten tästä voi tulla tosi hyvä. Se on aina hauskaa, Kosonen sanoo.

15-kertainen määrä tekstin opettelua normaaliin verrattuna

Rooli ei ollut helppo, sillä Krista Kososen piti puhua kahta täysin vierasta kieltä: norjaa ja kielitieteilijöiden avulla muotoiltua muinaisnorjaa, joka muistuttaa enemmän islantia kuin nykynorjaa.

– Normaaliin verrattuna oli varmaan noin 15-kertainen määrä tekstin opettelua. Tuntui aikamoiselta, varsinkin alussa. Mietin, että v-tu, ei tämä tartu millään. Sitten kun olin kolme tuntia yhtenä iltana päntännyt, niin aamulla kokeillessa joku lause oli kuitenkin tarttunut.

Kosonen luki rinnan englanninkielistä ja norjankielistä käsikirjoitusta ja kuunteli malliksi äänitettyjä repliikkejä. Ääntämisen oikean sorahtelun hionnassa auttoi valmentajaksi palkattu islantilainen näyttelijä.

Kosonen sanoo, että hänen intuitionsa on mennä päin tällaisia haasteita, vaikka työmäärä kasvaisi isoksi. Mitä enemmän roolissa on itselle vierasta, sitä helpommin sen olemuksesta saa kiinni.

– En epäröi haasteita yhtään. Ajattelen, että mitä enemmän pelottaa ja kutkuttaa, kannattaa heti sanoa ”Joo!” ja ahdistua vasta myöhemmin.

Tekstin tankkaus aiheutti jopa fyysisiä oireita.

– Minusta tuntui, että aivoni aktivoituivat tietyllä alueella, nimenomaan täällä kuumeni (pitelee kättä päänsä sivustalla). Niin on käynyt viimeksi joskus yläasteella. En tiedä mikä osa aivoista se on. Pitäisi varmaan kysyä joltain aivotutkijalta, mitä jomotus tarkoittaa!

Käytössä koko osaamisen skaala

Alfhildr on Krista Kososelle kiitollinen rooli, sillä hän voi käyttää määrätietoisen ja rempseän viikingin roolissa koko osaamisensa skaalaa. Häntä kutkuttaa erityisesti ristiriita siitä, ettei Alfhildr ole moderni ihminen, vaikka pyrkiikin aktiivisesti integroitumaan nyky-yhteiskuntaan. Alfhildr toimii suoraviivaisemmin kuin tämän ajan ihmiset, esimerkiksi kompleksinen työparinsa Lars (Nicolai Cleve Broch).

Sarjan ehkä mieleenpainuvimmassa kohtauksessa Alfhildr tunkee sammalta haaroihinsa. Järkyttynyt työpari antaa vaivihkaa lahjaksi kuukautissuojapak­kauksen.

– Naisena voi kuvitella, millaista olisi käyttää sammalta kuukautisten aikaan. Alfhildrille on aika iso asia, että joku jättää lahjan, joka niin merkittävästi kohentaa hänen hyvinvointiaan. Alfhildr on siinäkin tilanteessa suora ja niin otettu, että haluaa kiittää julkisesti miestä. Mies taas on, että ”anna olla, tämä on kiusallista”. Törmäyksessä piilee koomisuus.

Hakiessaan tuntumaa rooliin Kosonen joutui korjaamaan omia käsityksiään remuavista viikingeistä. Hän soitti aiheeseen perehtyneelle arkkitehdille ja tiedetoimittajalle Aaro Söderlundille odottaen saavansa roolissa auttavaa nippelitietoa, mutta oppikin paljon enemmän. Viikingit olivat hyvin organisoituneita. Heillä oli oma lakijärjestelmänsä, tarkka hierarkia ja viikonpäiviin jaettu aikakäsitys. Valehtelu oli häpeällistä.

– Lisäksi he todellakin joivat paljon ja nimenomaan humaltuakseen rankasti, koska se oli keino päästä yhteyteen henkien kanssa.

Monikulttuurisuudesta moniajallisuuteen

Beforeignersissa on peittelemätön vertauskuvallinen ulottuvuus. Menneiden vuosisatojen asukkaat ovat uudenlaisia siirtolaisia, jotka sopeutuvat vaihtelevasti nyky-yhteiskuntaan, tuovat omaa kulttuuriaan mukanaan ja vaikuttavat elinympäristöönsä monin tavoin. Monikulttuurisuus on jalostunut moniajallisuudeksi, ja jotkut vaativat tulijoita palaamaan ”omaan aikaansa”, vaikka se on mahdotonta.

Kosonen muotoilee varovasti sanansa siitä, millaisia reaktioita toivoo sarjan herättävän.

– Mielestäni huumori on usein hyvä keino käsitellä asioita, koska se menee helpoimmin erilaisten suojamuurien läpi. Näin saa ehkä napattua jonkun puolelleen ja vaivihkaa ujutettua uutta näkökulmaa ajatuksiin.

Kosonen naurahtaa, ettei hänellä ole nyt ”voimavaroja ottaa vastaan huonosti kirjoitettua vihapostia” kommenteistaan, mutta lisää kuitenkin:

– Toki rasistisen kielenkäytön yleistyminen on hirveän huolestuttavaa. Sanat muokkaavat ajattelua, ja minusta on tosi pelottavaa nimenomaan se, mihin maailmaan lapset kasvavat ja minkälaiseen kielenkäyttöön tottuvat.

"Siitä roolista kyllä saakin kohista!"

Kosonen nähdään lähiaikoina useissa elokuvarooleissa. Ensimmäisenä levitykseen tulee syyskuun lopussa seitsemän naisohjaajan lyhytelokuvista koostuva Tottumiskysymys. Kosonen näyttelee Alli Haapasalon ohjaamassa episodissa nimeltä Pikku juttu.

Sadomasokismin maailmaan uppoutuva J-P Valkeapään elokuva Koirat eivät käytä housuja esitettiin jo keväällä Cannesissa ja se kiertää muitakin festivaaleja, mutta kotimaan ensi-ilta on vielä auki. Kososella on elokuvassa jo lievää kohua herättänyt dominan rooli.

– Siitä kyllä saakin kohista! Se ei jännitä, vaan lähinnä naurattaa. Enemmän ärsyttävät sellaiset kohut, jotka ovat aivan keksittyjä. Miami-elokuvan ensimmäisestä julisteesta leivottiin jotain, että ”kohahdutti” ja ”eroottinen”. Siinä oli minun selkäni!

Tytär hiljenee kuvauspaikoilla

Yhteistyö puoliso Antti Jokisen kanssa jatkuu ensi vuoden puolella ensi-iltansa saavassa taiteilijakuvauksessa Helene, jossa Kosonen esittää Helene Schjerfbeckin ystävää, taidemaalari Helena Westermarckia. Kosonen nauraa, ettei työsuhde Jokisen kanssa ole pitkästä historiasta huolimatta ajautunut vielä kriisiin.

– Yhteistyömme toimii hyvin. Ja ehkä kaikkein parhaimmin juuri silloin, kun en ole pääroolissa. Ei ole niin intensiivistä. Etenkin kun meillä on lapsi, joka pitää hoitaa. Olisi aika raskasta, jos molemmat tekisivät 15-tuntisia päiviä samassa produktiossa.

Kosonen kuvasi Beforeignersia ja Valkeapään elokuvaa viime syksynä yhtä aikaa sukkuloiden ristiin rastiin Liettuassa, Latviassa ja Norjassa. Tytär oli välillä mukana, mutta Kososen mukaan lapsi menee kuvauspaikoilla tavallista hiljaisemmaksi.

– Siellä on paljon odottelua ja outoja ihmisiä. Hän vähän hämmentyy, varsinkin jos näkee minut jossain omituisessa meikissä tai rooliasussa. Toisaalta tytär leikkii kotona kuvausleikkejä – huutaa, että ”Elokuvaus alkakoon!”. Hän tekee tyttöjen elokuvia, jotka kertovat prinsessoista. Kyllä se häntä jotenkin kiehtoo.

1 kommentti