Kriisistä takaisin kärkeen – ”Pesäkarhut ei ole ennakkosuosikki – mutta juuri siksi vaarallisempi kuin koskaan”
Vuoden takainen mahalasku kirpaisi koko Satakuntaa, kun Pesäkarhujen kausi päättyi puolivälieriin. Nyt Pori on noussut takaisin valokeilaan. Pelinjohtoa ei vaihdettu ja se saattaa osoittautua kauden tärkeimmäksi ratkaisuksi yhdessä illasta toiseen loistavan lukkarikaksikon kanssa.
Kausi 2024 oli porilaisille järkytys. Joukkue jäi välierien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2003, eivätkä porilaisten peliesitykset olleet joukkueen materiaalin edellyttämällä tasoilla missään vaiheessa kautta.
Puolivälieräsarjassa Lapuaa vastaan Pesäkarhut muistuttivat etäisesti sitä joukkuetta, joka 2023 loppuotteluissa kaatoi Mansen ja vei silloin ensimmäistä kertaa jaetun Silmu-kiertopalkinnon saunomaan Poriin. Lapua jatkoi syksyä voitoin 3-2. Voittaen viidennen ottelun ylivoimaisella näytöksellä ja eteni finaaleihin asti.
”Koko Satakunta oli valmis potkimaan miehen muihin maisemiin.”
Syyttävä sormi huonoista peliesityksestä ja takkuisesta sisäpelistä osoitti koko kauden pelinjohtaja Jussi Haapakosken suuntaan. Suureksi yllätykseksi Pesäkarhut ilmoitti jatkaneensa Haapakosken sopimusta myös tuleville kausille, vaikka koko Satakunta oli valmis potkimaan miehen muihin maisemiin.
Mainetta miesten puolella niittänyt Haapakoski ei varmasti ollut itsekään tyytyväinen debyyttikauteensa naisten pääsarjassa, mutta ei ollut valmis luovuttamaan. Hänellä oli aikaisempaa kokemusta siitä, kuinka pettymykseen päättyneen kauden jälkeen tutkitaan kaikkien kivien aluset ja käännetään joukkueen kurssi uuteen nousuun. Toimiessaan Sotkamossa kakkospelinjohtajana ensimmäinen kausi päättyi puolivälieriin, toinen mestaruuteen. Onko Haapakoski jälleen samalla tiellä?
Minttu Vettenranta: Porin ulkopelin sydän
Mikä Porissa on muuttunut? Selkeitä syitä on kolme. Joukkueen pelaajisto ei juuri muuttunut, ainoastaan seuran omat kasvatit Lotta Nummikari ja Sini Mäkelä liittyivät joukkueeseen, mutta heidän paluunsa sivutettiin olkien kohautuksella. Etenkin Nummikarin siirtoa ihmeteltiin ja häntä pidettiin vain joukkueen varalukkarina, jos ykköslukkari Minttu Vettenrannan loukkaantumiskierre ei helpota.
Tähän lukkarikaksikkoon kuitenkin kulminoituu Porin menestys tällä kaudella. Vettenranta on saanut harjoitella ja pelata ilman vaivoja ja on palannut sarjan lukkarieliittiin. Hän on palauttanut laadun ja itseluottamuksen Porin ulkokentälle viime kauden rämpimisen jälkeen.
Kaudella 2024 Porin ulkokentästä lyötiin juoksuja keskiarvolla 4,5 kun tällä kaudella vastustajat ovat joutuneet tyytymään 2,6 juoksuun ottelua kohden. Merkittävä ero, jonka suurin yksittäinen tekijä on Minttu Vettenrannan pelikunto.
Kauden komeetta: Lotta Nummikari hiljensi epäilijät
Nummikari sen sijaan on pelaajista kauden suurin positiivisin yllättäjä. Roihuttarissa kausilla 2021-2022 kelpo lukkaripeliä esittänyt Nummikari taantui Hyvinkään vuosinaan ennen Poriin palaamista. Talvikausi ei luvannut vielä mitään erityistä, eikä ollut missään nimessä edes varmaa, että Nummikari tulee mahtumaan Porin kokoonpanoon.
Pesäkarhuilla on harvinaisen monta kotiuttajajokeria, kun joukkueen rosterissa ovat Nummikarin lisäksi Taru Toikka, Emilia Mattila ja Henna Suominen. Kauden alku oli kuitenkin räjähtävä. Nummikari sai mahdollisuutensa ja käytti sen tavalla, mikä tekee hänestä kauden komeetan. Loistava alku kaudelle on antanut lyöjäjokerille sellaisen itseluottamuksen, että lento on jatkunut koko kauden ja Nummikari komeilee lyöjätilastossa komeasti toisena. Lopullisesti hän on hiljentänyt epäilijät alkamalla onnistua yhä paremmin myös kärkijoukkueita vastaan.
Nummikarin ja Vettenrannan eriomaiset alkukaudet ovat siivittäneet joukkueen ylivoimaiseen sarjakärkeen. Pori tulee voittamaan runkosarjan ja lähtee paalupaikalta pudotuspeleihin finaalipaikkaa hakemaan. Pelkästään kahden pelaajan ansiota ryhtiliike ei ole ollut. Pelitavallisesti Porin on ottanut merkittävän askeleen parempaan koko joukkueena.
Vaihtoprosentit kohdillaan – sisäpelin uusi ilme näkyy tulostaululla
Merkittävin kohta Porin parantuneessa sisäpelissä on ykköskärjen päävaihtajien onnistuminen. Viime kaudella Pori rakensi kolmostilanteita 13,8 ottelua kohti, kun tällä kaudella keskiarvo on 16,4. Tehtyjen juoksujen määrä on lisääntynyt 3,3 per peli. Paljon tilanteita Nummikarille, Peltoselle ja Linnalle tarkoittaa jatkuvaa painetta vastustajien ulkokentällä ja automaattisesti myös voitettuja jaksoja.
Tilanteiden rakentelusta vastaa pääasiassa sama kärki kuin viime kaudella. Ykköstilannetta numerolla kaksi ovat purkaneet Henna Juka ja ehkä pienoinen yllätyskortti Annika Linna. Linna on pelannut viime ajat kakkosena loistavasti, hoitaen 1-2-väliä käsittämättömällä 81% varmuudella. Suurimman osan kautta numerolla kaksi ollut Juka on suuremmalla tilannemäärällä onnistunut seitsemän kertaa kymmenestä.
Kakkostilanteen päävaihtajana numerolla kolme pelannut Eveliina Lämsä on myös nostanut tasoaan viime kaudesta, mutta tärkeämpää on, että hän näyttää nyt viihtyvän mailan varressa kakkostilanteissa. Viime kaudella hänen olemuksensa kertoi täysin toista. Lämsän prosentit eivät ole sarjan parhaita, mutta hän saa pelata roolissaan varsin paineettomasti, koska hänen perässään tulevat Emilia Linna ja Tiia Peltonen varmistavat takatilanteen syntymisen 80% teholla.
Pesäkarhut ei ole ennakkosuosikki – mutta juuri siksi vaarallisempi kuin koskaan
Paljon on puhuttu Porin helposta sarjan alusta.
Se on totta, että joukkue sai otteluohjelmasta omat apunsa ja lentävän lähdön sarjakaudelle. Joukkuepeleissä ei voi väheksyä hyvän alkukauden merkitystä, mutta on muistettava, että yksikään voitto ei tule ilmaiseksi. Moni muu kärkijoukkue on kompuroinut ja menettänyt pisteitä sarjan hännille povattuja vastaan. Porikin teki niin viime vuonna, mutta nyt puhaltavat uudet tuulet.
Onko Pori edelleenkään suurin mestarisuosikki?
Ei ehkä, mutta kova on se joukkue, mikä kolme kertaa Pesäkarhut syksyllä voittaa.
