Kreeta on muutakin kuin rantalomailijan löhöilykohde – paljastamme sen parhaat löydöt ja paikallisten omat suosikit

Miksi kannattaa valita kohteeksi juuri Kreeta?

Kreeta on hurmaavan monipuolinen lomasaari. Siltä löytyy niin suosittuja, viehättäviä kaupunkeja kuin idyllisen rauhallisia kyliä ja matkailijan ”omia”, hiljaisia rantoja. Saarella on vaikuttavia historiallisia nähtävyyksiä ja luontoretkien kohteita.

Se on myös Kreikan saarista eteläisin ja suurin, ja sillä on rantaviivaa yli tuhat ­kilometriä. Saaren laidalta toiselle ajaminen kestää useita tunteja. Se on kuin oma pikkuvaltionsa Välimeressä, ja esimerkiksi viikon matkalla ehtii nähdä saaresta kunnolla vain osan. Eteläisen sijainnin ansiosta siellä voi lomailla mukavasti myös loppusyksyllä ja kevättalvella.

Koska tällaisista kohteista valokuvataan usein lähinnä rantoja ja merinäkymiä, Kreetan vuoristojen näyttävyys voi tulla kävijälle yllätyksenä. Korkein kohta, Ídavuori, nousee 2 456 metriin. Kreeta onkin sekä jylhän komea että merellisen leppoisa elämys. Saaren sisäosia kierrellessä tulee helposti huudahdettua: oijoijoi, kuinka kaunista!

Nikos Koustenis ja Dimitris Papadakis viettivät iltapäivän vapaahetkeä terassilla Paleohoran kylässä.

Miten saari kannattaa ottaa reissulla haltuun?

Jos haluaa matkallaan kaupungin vilkkautta ja ravintoloita, kannattaa asettua Haniaan, Retimnoon tai Agios Nikolaosiin. Mutta itse valitsisin lomareissulla tukikohdaksi pienem­män ja rauhallisemman paikan, kuten Paleo­horan rantakaupungin tai sisämaasta Argiroupolin kylän. Tai buukkaisin viikon resorttihotellista rantamaisemilla; me majoituimme pohjoisrannikon siistissä Pilot Beach Resortissa, josta oli kätevää ajella eri suuntiin.

Parasta on vuokrata auto Kreetan tutkimiseen. Esimerkiksi Hanian lentokentältä löytyvät niin monet kansainväliset vuokraamot kuin paikallinen Pan Car. Joitakin bussi­yhteyksiäkin löytyy. Sisämaassa tiet ovat usein mutkaisia ja hitaita ajaa, mutta samalla näkee hienoja paikkoja, ja liikenne on huippusesonkia lukuun ottamatta rauhallista.

Herkulliset meren­elävät kuuluvat Kreetan ruokiin. Nämä annokset nautittiin Paleohorassa konstailemattomassa Caravella-ravintolassa.

Ovatko Kreetan isot kaupungit viehättäviä?

Kyllä, sekä Hanialla että Retimnolla on kaunis, venetsialaisvaikutteinen ydinalue, jonka kujilla voi kuljeskella katsellen putiikkien ja ravintoloiden tarjontaa. Hanian vetonaula on vanha satama, ja Retimno voi ylpeillä alun perin 1500-luvulla rakennetun linnoituksensa jykevillä muureilla.

Sesongin aikaan Hania ja Retimno ovat tyystin turistien kansoittamia, mutta iltaisin, päiväkävijöiden lähdettyä, niissä on paikoin tunnelmaa. Haniassa hyvä ruokavinkki on ravintola Ellotia, Retimnossa hintavampi mutta suosittu rantaravintola Prima Plora.

Pääkaupunki Iraklion on noin 200 000 asukkaallaan saaren suurin ja melko moderni keskus. Kaikki nämä kaupungit ovat toimivia lomakohteita, mutta todellista kreetalaista ilmapiiriä kannattaa etsiä saaren kylistä.

Sama koskee ruokaa: Kreetalla kannattaa kokeilla erilaisia ruokapaikkoja kylissä ja kaupungeissa. Niitä on sesongin ulkopuolellakin avoinna runsaasti, ruoka on edullista ja kreetalainen keittiö maailmankuulu terveellisyydestään ja maukkaudestaan. Me emme saarta kiertäessä varanneet kertaakaan ravintolapöytää ennakkoon vaan luotimme siihen, että kylistä löytyy hyvä kuppila. Se todellakin piti paikkansa.

Kreetan sisäosissa on komeita vuoristoja. Niiden kylissä on toisenlaista tunnelmaa kuin matkailijoiden suosimissa rannikon kaupungeissa.

Mitkä kylät sitten ovat parhaita?

Ihania paikkoja riittää, ja parasta on, jos voi ajella ja pysähdellä useissa. Moni tykästyy esimerkiksi Hora Sfakioniin, koska sen sijainti meren rannalla on hurmaava. Lähekkäin sijaitsevat Vamos ja Gavalohori ovat myös mukavia, samoin kuin vuorten kupeessa sijaitseva Spili.

Hauskimpia löytöjämme oli Argiroupoli. Kun saavuimme kylään aamupäivällä, se oli täysin hiljainen. Vain pari kissaa vilkaisi laiskasti meitä tulijoita. Näköalat kylästä ovat huikeat. Vaikka paikan voi kävellä nopeastikin läpi, sen pikku kujilla on mukava kurkistella tavallisten kreetalaisten elämää.

Argiroupoli tunnettiin antiikin aikoina nimellä Lappa, ja se oli vauras kaupunki, josta hallittiin suurta aluetta. Lappa näki sitten erilaisia valloittajia, kuten roomalaiset ja turkkilaiset. Nyky-Argiroupolissa voi bongata antiikin ajan jälkiä, istahtaa hyvälle aterialle, pistäytyä paikallisen luomukosmetiikan puodissa ja katsella kylän lähellä lähteistä pulppuavaa virtaa. Paikka on niin pieni, että sen entisaikojen loisto täytyy kuvitella mielessään.

Tarkkoja kyläsuosituksia on vaikea sanoa, koska jokaisella matkailijalla on tietysti omat mieltymyksensä. Joskus sitä voi ihastua paikkaan jo hauskan hetken vuoksi. Niin kuin meille kävi kylässä nimeltä Lakki. Se tulee sisämaan ylängöllä vastaan hieman yllättäen, valkeat talot hohtaen vuorten sylissä.

Kun astuimme Lakissa autosta ulos, ­hiukan resuinen valkea koira kiirehti luoksemme tarkistamaan, keitä tulijat ovat. Pian huomasimme, että karvaturri johti omaa leppoisaa jengiään, johon kuului vähän isompi koira ja yksi kissa. Ne tarkkailivat ja kiertelivät kylänraitilla yhdessä, ja koirat kurittivat ohiajavia autoja haukullaan. Hurmaava pikku joukko, kuin suoraan jostakin lastenkirjasta.

Lakin kylästä on upeat maisemat, ja siellä on mukava jaloitella ja vaikka istahtaa tienvarsiravintolaan. Aikoinaan paikka tunnettiin siitä, että täällä tehtiin ankaraa vastarintaa valloittajille, kuten saksalaisille toisessa maailmansodassa. Nykyään kylää ei tunneta paljon mistään. Mutta me ajattelemme yhä Lakin maisemia ja sitä koirien ja kissojen jengiä.

Knossoksen palatsista on jäljellä karuja mutta kiinnostavia raunioita. 1900-luvun alussa tehdyt ”entisöintimaalaukset” ovat värikkäitä, mutta nykyisin niitä pidetään historian vääristelynä.

Mitä historiakohteita kannattaa nähdä?

Kaksi paikkaa on must-kokemuksia yli muiden: Knossoksen palatsin rauniot ja Arkeolo­ginen museo. Kumpikin sijaitsee Iraklionissa.

Knossoksessa arvioidaan olleen asutusta jo kivikautiselta ajalta lähtien. Merkittäväksi paikka nousi noin 1000-luvulla ennen ajanlaskun alkua, jolloin se oli minolaisen kulttuurin keskus. Minolaisia kutsutaan usein Euroopan ensimmäiseksi todella sivistyneeksi kansakunnaksi. Kreetalla on muitakin minolaisten rakentamien palatsien raunioita, mutta Knossosta pidetään tärkeimpänä.

Sen rauniot ovatkin kiinnostavat, myös muille kuin historianystäville. Erityistä on nähdä, mitä englantilainen arkeologi Sir ­Arthur Evans teki 1900-luvun alussa: Evansin johdolla rakennuksia kaivettiin esiin mutta myös maalattiin väreillä ja tavoilla, joita tämä arveli entis­aikoina olleen käytössä. Nyt tätä pidetään arveluttavana, lähes tihutyönä.

Evansin jättämissä värikkäissä maalauksissa on yksi hyvä puoli: ne saavat kävijän visioimaan mielessään, millaisia nykyisin karut rauniot ovat todella olleet.

Siitä saa enemmän kuin aavistuksen Iraklionin keskustan Arkeologisessa museos­­sa, joka on todellinen aarre. Vaikka olisi kiertänyt monissa arkeologisissa museoissa, tämän suuren kokoelman värikkäät ruukut, seinä­koristeet ja muut tuhansia vuosia vanhat esineet hätkähdyttävät taidokkuudellaan. Museoon on kerätty arvokkainta aineistoa niin Kreetalta kuin muilta saarilta, ja siellä on paljon Knossoksen palatsin alueelta löydettyjä veistoksia ja muita esineitä.

Jos näkee Knossoksen palatsin rauniot muttei käy tässä museossa, jää paljosta vaille. Museossa kierrettyään voi vain hämmästellä, kuinka suurenmoinen minolaisten palatsi­kaupunki on ollut.

Historian harrastajille saarella riittäisi katseltavaa viikoiksi. Faistos ja Malia ovat minolaisen kulttuurin jäänteistä merkittävimpiä Knossoksen jälkeen, ja käymisen arvoiset ovat myös vaikka doorilaisten noin 2 500 vuotta sitten rakentaman Laton kaupungin rauniot.

Prevelin rannan aaltoja ja auringonlaskun kultavaloa.

Kuinka hienoja saaren rannat ovat?

Ne ovat erinomaisia. Kreetalla on yli 400 ­rantaa, ja valinnanvaraa riittää suosituista ­loikomispaikoista hiljaisiin poukamiin, pikku­kivien peittämistä lahdista pehmeisiin hiekka­rantoihin. Vesi on mukavan lämmintä touko–marraskuussa, talvikuukausina vilpoisaa. Saaren pohjoispuolen rannat sopivat erityisen hyvin lapsiperheille, sillä ne ovat etelä­puolta matalampia.

Kuuluisimmat suuret rannat ovat luoteislaidan Balos ja lounaiskulman Elafonissi. Kummassakin on harvinaista pinkinsävyistä hiekkaa sekä kaunis, laguunimainen muoto. Palveluja niissä on lähinnä huippusesongin aikaan, jolloin nämä rannat ovat ruuhkaisia. Muulloin Elafonissi ja Balos ovat rauhallisempia ja miellyttävämpiä.

Palmurantojakin löytyy, kuten aivan saaren itälaidalla sijaitseva Vaï ja eteläpuolen Preveli. Näistä Preveli on erityisen suositeltava, koska se sijaitsee lähempänä muita hyviä kohteita, kuten retkeilyyn sopivia rotkoja.

Prevelin rannalle meno vaatii automatkan lisäksi joko kapuamista kallioilla tai lyhyen kyydin venetaksilla, mutta se on monen mielestä pikku vaivan arvoinen. Tänne tulevat paikalliset nuoret aikuisetkin viltti ja juomat kainalossaan ihailemaan auringonlaskun näkymiä.

Jos haluaa nauttia auringosta aivan omassa rauhassa, idyllinen sopukka voi löytyä Agios Pavlosin lahdelmasta tai sesongin ulkopuolella Kreetan läheiseltä Gavdosin saarelta.

Imbrosin rotko on yleensä käveltävissä ympäri vuoden, ja pääsymaksu reitille on vain muutaman euron.

Teittekö kivoja luontoretkiä?

Kyllä, ja paras oli Imbrosin rotko. Jo ensi askelista siellä kävellessämme tiesimme, että päivä­retkestä tulisi mainio. Aamupäivän aurinko helotti juuri sopivasti – se lämmittää Kreetalla joskus talvikaudellakin niin, että siellä voi kävellä ilman takkia. Parasta olivat maisemat: korkeina kohoavat kallioseinämät, joiden lomaan toivat vaihtelua siellä täällä nousevat sypressit, viikunapuut ja tammet. Ilmassa aisti villiyrttien tuoksua.

Rotkokävelyt ovat Kreetan suosituimpia aktiviteetteja. Retkeilyyn soveltuvia rotkoja on lukuisia, osa maastoltaan vaativiakin. Tunnetuin on Samaria, noin 15 kilometrin mittainen ja komea reitti, joka yleensä suljetaan sesongin ulkopuolella sateiden tehdessä siitä hankalan. Keväästä syksyyn Samaria vetää joka päivä bussilasteittain kävijöitä, eikä siellä pääse varsinaisesti nauttimaan luonnonrauhasta.

Imbrosin kahdeksan kilometrin reitti on vähän helpompi kulkea ja rauhallisempi. Auto on hyvä jättää reitin pääte­pisteeseen Komitadesin kylään ja ottaa sieltä taksi lähtöpaikkaan, Imbrosiin. Niin voi astella alamäkeen.

Puolisen tuntia käveltyämme polun vierellä, puun varjossa lepäilemässä näkyi aasi. Sen isäntä, vuohipaimen Manusos Kaftanis istui aivan lähellä. Pysähdyimme juttelemaan, ja kreikkaa taitamattakin selvisi, että aasin nimi oli Sokrates ja isäntä Kaftanis kaitsi vuohi­laumaa täällä rotkossa usein. Hän on tehnyt niin jo lapsesta asti. Kun jatkoimme taivalta, Kaftanis toivotti iloisesti hyvää matkaa.

Imbrosin rotkoon liittyy sotahistoriaakin. Toisessa maailmansodassa Kreetalla taistelleet liittoutuneiden joukot vetäytyivät turvaan rotkon läpi marssien. Jotkin australialaiset, uusiseelantilaiset ja brittiperheet käyvät täällä retkellä isoisänsä jalanjäljillä.

Rotkon kapeimmat kohdat ovat vain pari metriä leveät, ja kaunis se on koko matkalta. Rannikolle saapuessa tuntui kuin olisi pistäytynyt hetken kaukana nykymaailmasta.

Manusos Kaftanis on paimentanut vuohia saarella vuosikymmeniä, nykyisin apunaan Sokrates-aasi.

Mitä jäi Kreetalla vielä kokematta?

Vaikka mitä! Olisi mahtavaa tutustua saaren ­ruokaan syvemmin, vaikka ­kokkauskurssilla. Esimerkiksi kreetalaiset juustot ja oliivi­öljy ovat jo aineksina maineikkaita.

Nyt ehdimme rotkokävelyn lisäksi ­ratsastaa Zoraïda’s-­tallin hauskalla rantaretkellä, mutta ­tarjolla olisi muitakin aktiviteetteja melomisesta luola­­­seikkailuihin. Spinalongan saari linnoituksineen ja entisine leprasairaiden siirtoloineen on kiinnostava veneretken kohde.

Kreetan itäpuoli, jossa on vaikkapa ­kiehtova Lasithin tasanko, jää usein matkailijoilta vähemmälle huomiolle. Niin meiltäkin. Mutta on hyvä olla syitä palata ihanalle saarelle.

Zoraïda’s-tallin hevoset ovat tottuneita käymään vedessäkin. Kokenut ratsastaja voi retkellä vaihtaa asun uikkareihin ja ohjaajan valvonnassa pistäytyä hevosen kanssa meressä.