Köyhän on pakko olla luova kesäjuhlien lahjoissa – Sain äskettäin kutsun juhliin, joihin on pääsymaksu
Keskusteluissa toistuu ohje, jonka mukaan lahjan arvon pitää kattaa tai ylittää kulut, joita juhlien järjestämisestä koituu. Höpönlöpön, kirjoittaa Auli Viitala kolumnissaan.
Minut kannattaa kutsua kesäjuhliin, koska minä todella panostan lahjoihin. Tai jos ihan totta puhutaan, en ole lainkaan antelias. Panostan paljon, annan vähän.
Kesän puheenaiheisiin ja googletuksiin kuuluu kysymys, mikä on sopiva summa lahjoittaa rippilapselle tai millainen on hyvä häälahja nuorelle parille – entä kuusikymppisinä rakastuneille, joilla on jo kaikkea liikaa.
Keskusteluissa toistuu ohje, jonka mukaan lahjan arvon pitää kattaa tai ylittää kulut, joita juhlien järjestämisestä koituu. Höpönlöpön! Tuollaisista neuvoista seuraa vain se, että samanlaisessa taloudellisessa tilanteissa elävät ihmiset seurustelevat keskenään.
Yhdet juhlat sinne tai tänne, mutta toistuessaan eri muodoissa sellainen kulttuuri rapauttaa demokratiaa. On kansakunnan etu, että tunnemme toistemme todellisuuksia.
Koska minulla on alituinen rahapula, en anna rahaa lahjaksi. Usein annan käytetyn kirjan. Saatan ostaa kirpparilta lempikirjani Vanhempieni romaanin (Arvid Järnefelt) tietämättä, kenelle se lopulta päätyy lahjaksi. Nuorilta puuttuu poikkeuksetta Täällä Pohjantähden alla.
Kerran olen antanut 60-vuotislahjaksi jopa kirjaston kirjan, koska halusin antaa juuri sen, mutta en löytänyt sitä muualta. Siihen kirjaan liittyi myös puhe, ja lopuksi lauloin serenadin. Jos vain on pokkaa pitää juhlapuhe, laulaa, soittaa tai lausua, ne riittävät lahjaksi sellaisenaan. Joskus olen kirjoittanut kirjeen. Muistoistahan lahjoissa on kyse.
”Jos on irtorahaa, on helppo ajatella, että ystävyyteen pitää panostaa.”
Köyhän on pakko olla luova. Luovuutta vaatii joskus myös etiketin mukainen pukeutuminen ja reippautta autokyydin pyytäminen. Jos juhlareissulla pitää yöpyä, tarvitaan sekä luovuutta että pokkaa.
Sain äskettäin kutsun juhliin, joihin on pääsymaksu. Sitä varmaan moni paheksuu, mutta ihan turhaan, sillä kaikkiin juhliin on käytännössä pääsymaksu, koska osallistumisesta tulee kulua. Jos on irtorahaa, on helppo ajatella, että ystävyyteen pitää panostaa. Niin pitääkin, mutta tosiasia on, että meillä on eri verran rahaa ja muitakin resursseja.
Olen eläkkeellä, minulla ei ole lomarahaa eikä kesäbudjettia. Kaikki kesäjuhlat on hoidettava arkibudjetilla, ja siitä ei jää säästöjä. Mutta ei tässä ole kysymys vain ”köyhistä” ja muista. Tarve tiukkaan budjetointiin voi koskea ihmisiä erilaisissa ammateissa ja elämäntilanteissa. Siksi on hyvä miettiä juhlia järjestäessä, miten voi pitää kynnyksen matalana.
Juhlien järjestäminen on kallista ja vaivalloista: kompromisseja täytyy tehdä paljon. Uskon, että jokainen haluaa vilpittömästi järjestää juhlat, joihin on ihanaa tulla ja joissa kaikilla on kivaa. Vieraatkin haluavat aidosti olla mukana toisen tähtihetkessä.
Sillä kaikilla meillä on tarve tulla nähdyksi ja arvostetuksi ja osoittaa myötäiloa ja arvostusta. Juhlissa vahvistamme yhteyttä toisiimme, ja sehän on lopulta koko ihmiselämän perusta: yhteys.
