Kovempaa kuin koskaan – Pesäpallon uusi todellisuus vaatii muutoksia varusteisiin – "Pakko toimia"

Etukenttäpelaajia on pidetty kansallispelimme historiassa hullunrohkeina ja sitä he todella ovat. Miesten pesäpallon paino on 160-165 grammaa, naisten pallo 135-140 grammaa. Yli 40 metriä sekunnissa kulkeva, tuon painoinen objekti on pelaajaan osuessaan jopa hengenvaarallinen. Lajin historia tuntee yhden tapauksen, missä epäonninen osuma on aiheuttanut pelaajan kuoleman. Lähellä on ollut useampikin kohtalokas osuma, mutta ainoa suojavaruste mikä pelaajille räpylän lisäksi on vuosien varrella vakiintunut, on kypärä. 1990-luvun alusta alkaen kypärä on ollut pakollinen pelivaruste.

Reaktioajan äärirajoilla

Parikymmentä vuotta sitten pääsarjatason miespelaajista löytyi muutamia yli 170 kilometriä tunnissa palloa lyöviä pelaajia. Valtaosa pelaajista löi hiljempaa. Nykyään tuo lukema on arkipäivää suurelle osalle pelaajista. Naisten puolella vastaavat luvut ovat nousseet 135 kilometrin tuntivauhdista 145 kilometriin. Lisäksi kovimmat lyöjät pystyvät iskemään palloa miesten puolella yli 180 kilometriä tunnissa ja naisissa noin 160 kilometrin tuntivauhdilla.

Luvut on helpompi ymmärtää, kun kovuudet muutetaan metreiksi sekunnissa. 170 kilometriä tunnissa lähtevä pallo kulkee yli 47 metriä sekunnin aikana. Tähän yhtälöön kun lisätään, että etukenttäpelaajien etäisyys miesten sarjoissa on syötön noustessa yleisimmin 15-18 metriä, niin aikaa reagoida kohti tulevaan palloon on 0,3 sekuntia. Naisten pelissä 150 kilometriä tunnissa lyöty pallo kulkee lähes 42 metriä sekunnissa, mutta vastaavasti etäisyys etupelaajilla on pienempi kuin miesten otteluissa. Nopeimpia etenijöitä vastaan pelattaessa etupelaajat joutuvat tulemaan reiluun kymmeneen metriin, jotta palon tekeminen takapesille on mahdollista. Reaktioajat ovat 0,25 sekunnin luokkaa. Pelietäisyyksien ja lyöntikovuuksien lisäksi pelaajien taitotaso sekä fyysisen kehityksen erot lisäävät vaarallisuutta niin juniorisarjoissa kuin aikuisten peleissäkin.

Etenijä vastaan pallo – alle puolen sekunnin peli

Vaarallinen paikka kentällä löytyy lisäksi ykkös-kakkostaipaleen etenijöillä silloin, kun etenijä lähtee juoksemaan ykköspesältä kohti kakkospesää ja lyönti suuntautuu muutaman metrin ykköspesän keskipuolelle kolmossaumaan. Etenijä on miesten pelissä reilun 20 metrin etäisyydellä syöttölaudasta, naisten pelissä alle. Etenijän tehtävä on edetä mahdollisimman nopeasti seuraavalle pesälle, eikä se tapahdu sivuille tai taakse vilkuilemalla. Kovaa lyöty pallo on etenijän etäisyydellä alle puolessa sekunnissa. Ainoa suojavaruste etenijällä on kypärä. Täyteen juoksuun kiihdyttäessä pallon väistäminen on entistä vaikeampaa, jopa mahdotonta.

Sunnuntaina 8.6. pelatussa naisten Superpesiksen ottelussa Seinäjoen Jussittarien ja Laitilan Jyskeen tapahtui viimeisin ikävä onnettomuus, kun Laitilan sieppari Iida Piirainen sai kovan lyönnin suoraan leukaansa. Kovalyöntinen vasurilyöjä oli ottelussa vaihtanut etenijän eteenpäin useamman kerran koukkunäpillä. Piirainen tuli tälläkin kertaa näppiä haistelemaan, mutta lyöjä löikin kovaa. Piirainen oli noin kymmenessä metrissä, eikä ehtinyt reagoida vaan sai pallon epäonnisesti suoraan alaleukaan. Vaikka jälki olikin tuhoisaa, kun leukaluu murtui kahdesta kohtaa, niin onni oli silti myötä, kun pallo osui kohtaa, mikä ei aiheuttanut hengenvaaraa. Loukkaantuneen lisäksi onnettomuustilanteet ovat ikäviä myös lyöjälle, sillä kukaan ei halua toista tahallaan vahingoittaa.

Pehmeämpi pallo vai parempi suojaus?

Vakavat tapahtumat nostavat esiin keskustelun siitä, miten vastaavilta onnettomuuksilta voitaisiin tulevaisuudessa välttyä. Kommentit ovat olleet sen suuntaisia, että onneksi näitä tapahtuu yllättävän harvoin. Sekin on totta, sillä etukenttäpelaajat ovat taitavia lukemaan lyöntisuuntia ja väistämään kovia lyöntejä, jos ovat liian lähellä ottaakseen ne kiinni. Enää ei voida turvautua siihen, että tapahtumat ovat harvinaisia. Ennen pitkää osuma on niin paha, että joku kuolee. Nyt on tehtävä päätöksiä ja tuotekehitystä sen eteen, että etupelaajat saavat paremmin pääosumilta suojaavia kypäriä.

Maski tai säärisuojat eivät poista etukentällä pelaamisen riskejä, mutta ne estävät pahimmat vammat. Pelaajien fysiikka ja välinekehitys ovat ajaneet lajin tilanteeseen, jossa on pakko toimia. Naisten puolella on viime vuosina nähty jääkiekkokypärästä tuttuja ristikoita, mutta niitä ei ole suunniteltu pesäpalloon, vaikka toimivuutensa ovat osoittaneetkin. Kypärät ja niiden lisävarusteet tulee olla virallisesti hyväksyttyjä ja CE-merkittyjä, muuten ikävien tapahtumien selvittely jatkuu kentän ulkopuolella riitelyllä vakuutusyhtiön kanssa.

Toinen vaihtoehto turvallisuuden lisäämiseksi on välineiden heikentäminen. Pehmeämmät ja huonommin kulkevat pallot voisivat olla toinen vaihtoehto, mutta hyvilläkään palloilla laadukkaita ulkopelijoukkueita ei pystytä kunnolla haastamaan. Pallojen heikentäminen vaikeuttaisi juoksujen lyömistä ja vaarantaisi koko lajin elinvoiman.

Uskoisin suurimman osan pesäpalloihmisistä olevan sitä mieltä, että maskipakko etupelaajille on välttämätön, ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu.

Maanantaina Pesis-Kiuas kuunneltavissa Aitiossa.