Koulujen kesälomiin voisi ottaa käyttöön Islannin mallin
Koulun lukuvuoden voisi ajatella muutoinkin kuin lukukautena, jonka keskellä on yksi loma. Jos kesä kestää elokuulle, niin voisi kestää koulujen kesälomakin.
Löysin lapsen koulurepun sunnuntaina. Koulu tosin alkoi jo edellisellä viikolla. Ehdimme lukuvuoteen jotenkin mukaan, vaikka koulun kello soikin taas keskellä kesää.
Olen syntynyt elokuun puolivälissä ja muistan, ettei syntymäpäiväni osunut koulupäivälle ikinä. Marjareissut osuivat kyllä. Olen myöhästynyt omista juhlistani, koska oli vielä yksi mätäs, joka piti tyhjentää. Kun palasimme mustikasta kotiin, synttärivieraat odottivat pihalla. Elokuun puoliväli tuntui oikealta ajalta aloittaa koulu.
Matkailuala muistutti tänäkin vuonna, että se haluaisi lykätä koulun alkua parilla viikolla. Samansisältöisiä ehdotuksia on tehty jo vuosia. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan (2018) kesälomien alkamisen siirto kahdella viikolla toisi yli 200 miljoonan lisämatkailutulot ja yli tuhat työpaikkaa. Opettajien ammattijärjestö OAJ muistutti tuolloin, että muutos vaikuttaisi koko suomalaiseen koulutusjärjestelmään, myös ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeiden aikatauluihin. Tuoreessa OAJ:n kyselyssä valtaosa opettajista tyrmää siirron. Suhteettoman pitkäksi muuttuva kevätlukukausi väsyttäisi niin oppilaita kuin opettajiakin, perusteluissa sanotaan.
Jaksan silti vähän jankuttaa. Automaattinen kaksi viikkoa myöhemmin lomille ja kouluun ei ole ainoa tapa ajatella asiaa.
”Onko muita, joiden mielestä lukuvuoden 190 päivää voisi jakaa vähän toisin kuin nyt?”
Esitin omissa somekanavissani kysymyksen: Onko muita, joiden mielestä lukuvuoden 190 päivää voisi jakaa vähän toisin kuin nyt? Jos, niin miten? Jos ei, miksi nykyinen tapa on hyvä?
Ei mitenkään yllättäen, kysymys jakoi mielipiteitä. Useampi vanhempi toivoi koulun alkavan pari viikkoa myöhemmin, joillekin sopiva olisi syyskuun alku (minusta liian myöhään). Ei pysty yhtään pidempään kevätlukukauteen, viesti yksi vanhempi. Samaa sanoi opettaja: lapset eivät jaksa. Itse ei ehdi palautua, jos kesäloma on yhtään lyhyempi. Briteissä asunut sanoi ensin kauhistelleensa, sitten rakastaneensa sikäläistä rytmiä. Kuusi viikkoa koulua ja sitten loma, joululoma ja pääsiäisen aikainen loma olivat kaksiviikkoisia ja kesäloma kuusi viikkoa. Kaipaan, hän lopetti.
Kirjailija Satu Rämö kysyi instapostauksessaan, pitäisikö elokuu olla vielä kouluista lomaa. Rämö lomailee perheineen Suomessa näin meikäläiseen kouluaikaan, koska Islannissa koulut alkavat vasta elokuun lopussa. Lukuvuodet Islannissa ja Suomessa ovat yhtä pitkiä, mutta ne on jaettu eri tavalla. Hiihtolomaa ei ole, pääsiäisenä on parin viikon loma, kesälomalle jäädään kesäkuun toisella viikolla. Islannin malli sai kannatusta.
Kun lasten jaksamisesta ei enää jakseta puhua, päädytään puhumaan vanhemmista ja ikuisuusargumenttiin: lomia ei voi muuttaa, koska vanhempien lomien määrä ei lisäänny. Perusopetuslaissa koulupäiviä on yhä 190, koululaisten lomien määrä ei muuttuisi, vain ajoitus. Vanhempien osalta lomien määrää kinkkisempi voikin olla vuosilomalaki, joka tiivistää kesälomat pidettäväksi touko-syyskuussa ja jättää loput, usein 6 päivää, pidettäväksi talvikautena. Kuudella päivällä ratkotaan nyt erimittaiset syyslomat, pariviikkoinen joululoma ja viikon hiihtoloma.
”Talvi-ihmisenä voisin viettää isomman osan lomaa talvella.”
Itse olen jo siinä tilanteessa, etteivät lapset omalle kesälomalleen tarvitse kokopäiväistä ohjelmatoimistoa. Talvi-ihmisenä voisin viettää isomman osan lomaa talvella.
Vaihtoehtoja siis tavallaan on. Kaikkia tyydyttävää ratkaisua ei. Ehkä koko lomakeskustelu tarvitsee ravistelemista. Somekyselyssäni lausuttiin toive: Alkuun voisi laajentaa käsitystä siitä, että kaikki olisivat lomalla heinäkuussa. Enää ei eletä sellaisessa Suomessa, jossa kaikki aloittavat loman juhannuksesta, kun tehdas menee kiinni.
Kirjoittaja somessa @katitlahtinen
