
Epäilykset heräsivät, kun Markus sai postissa heijastimen ja 248 euron laskun – Kouluissa päihdevalistusta tekevän järjestön taustalta paljastui Cannonball-vyyhdissä tuomittu mies
Kouluille ja nuorisotaloille päihdevalistusta tarjoavan Nuorten Päihdekasvatus ry:n taustalla häärii ulosottovelkainen ja vakavasta rikoksesta tuomittu mies. Kalliita tukijäsenyyksiä kauppaavalla yhdistyksellä ei ole rahankeräyslupaa, eikä sen mainostamaa asiantuntijaverkostoa näytä olevan olemassa.
Kiinnostaisiko Sinua tukea nuorten päihdekasvatustyötä, kysyi miellyttävä miesääni, kun huittislainen Markus Kaunisto vastasi vieraasta numerosta tulleeseen soittoon. Elettiin tammikuuta 2024.
Kyllä Markusta kiinnosti.
Hyväntekeväisyys ja vapaaehtoistyö oli Markuksen sydäntä lähellä, sillä hän on kehitysvammaisten Me Itse -kerhon paikallisaktiivi.
Seurasi pitkä myyntipuhe, josta osa meni Markukselta ohi.
– Oli vähän uuvuttavaa kuunnella koko juttu. Minulle tarjosivat vissiin kuuden kuukauden jäsenyyttä, se oli tosi epäselvä mitä siinä luvattiin, Markus muistelee nyt.
Viikon kuluttua soitosta Markus sai postia.
– Luulin ensin, että siinä paketissa oli hammasharjan vaihtopäät, jotka olin tilannut, mutta siellä olikin pieni pussukka ja kirje. Se oli siltä yhdistykseltä. Olin jo unohtanut koko jutun.
Kirjeessä oli kopiopaperille tulostettu kiitos tukijäsenyydestä. Pussukasta puolestaan paljastui pieni heijastin, lahja Markukselle.
Sitten oli lasku.
– Laskussa luki, että 248 euroa pitäisi maksaa. Suutuin ja ilmoitin sinne, että perun jäsenyyden. Minua keljutti, kun olin mennyt siihen lankaan.
Ihan noin vain tukijäsenyyden peruminen ei käynyt, sillä yhdistyksen nettisivujen mukaan asiakaspalvelun puhelinlinja oli avoinna ainoastaan tiistaisin kello 14–17. Koska summa oli niin suuri, Markus odotti ja soitti.
– Sieltä sitten sanoivat, että jäsenyys voidaan perua.
Irtisanomisilmoituksen jälkeen Markus repi laskun.
– Niin aion tehdä myös muistutuslaskuille, jos lähettävät.
Markus ei ole ainut Nuorten Päihdekasvatus ry:n laskuista hermostunut. Kuluttajaviranomaisen mukaan se on saanut yhdistyksestä viitisen yhteydenottoa, mutta netin suosituilla keskustelufoorumeilla yhdistyksen puhelinmyynnistä on puhuttu enemmänkin.
Yksi aihetta käsittelevä lanka Vauva.fi:ssä on otsikoitu ytimekkäästi: "Kusetustako?"
Ovat soittaneet muistisairaalle äidilleni ja myyneet kalliin seinäkalenterin. No se on maksettu ja piti olla kerta juttu. Sieltä tuli sitten taas joku surkea heijastin ja lasku.
Kirjoittajaa huoletti, että seuraavaksi äiti saa postia perintätoimistolta. Avoin saldo heijastimesta oli sama kuin Markuksen laskulla: 248 euroa.

Nuorten Päihdekasvatus ry:n nettisivuilla on paljon yleisluontoista asiaa. Sen sijaan yhdistyksen henkilöstöstä, taustavaikuttajista tai tukijoista on hyvin vähän tietoa. Ei puheenjohtajan esittelyä, ei nimiä, ei kuvia. Ei mitään.
Rekisteritietojen perusteella yhdistys on yhtä kuin on 37-vuotias Olli Tegelberg. Tegelberg on yhdistyksen perustaja ja ainut varsinainen jäsen. Mies löytyy muutaman mutkan kautta puhelimen päähän.
Maaliskuun aamuaurinko lämmittää ja yhdistyspomo vaikuttaa olevan täynnä virtaa. Vieläkö yhdistys etsii työntekijöitä varainhankintaan tai kiertäviksi kokemusasiantuntijoiksi? Yhdistyksen työpaikkailmoitus löytyy nimittäin ainakin Työmarkkinatori-palvelusta.
– Meillä on ollut ilmoitus joo ja tänä vuonna on tavoite, että ylitetään myynnissä taas se sata tuhatta euroa, hän selittää innostuneesti.
Puhelun sävy muuttuu, kun Tegelberg kuulee, että olen tekemässä yhdistyksestä juttua.
– En mielelläni anna haastattelua tai tule julkisuuteen, mutta voit lähettää minulle kysymyksiä sähköpostilla, niin katsotaan sitten.
Koska Tegelberg ei katkaise puhelua, esitän kysymykset varmuuden vuoksi myös suullisesti.
Ketä yhdistyksen palveluksessa on, kuinka paljon ”kannatusjäseniä” on ja mihin rahat käytetään? Miksi ihmiset ovat saaneet 248 euron laskuja heijastimesta?
– Laita niitä kysymyksiä sähköpostilla, mutta meillä on siis yksi palkattu työntekijä, kokemusasiantuntija, joka kiertää kouluissa. Tässä varsinaisessa yhdistyksessä ei ole muita kuin minä.
Yhdistyksen varainkeruu on ammattimaista ja valtakunnallista. Näin ollen yhdistyksellä pitäisi olla Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Lupaa ei kuitenkaan ole eikä sitä ole haettu.
Miksi ei?
– Tilitoimistomme mukaan ei tarvitse olla rahankeräyslupaa, hän väittää.
Rahankeräyslain mukaan varainhankintaa ei saa järjestää siten, että kaupankäynti, jäsenhankinta ja rahankeräys ovat vaarassa sotkeutua keskenään. Miten asian näkee puheenjohtaja oman yhdistyksensä kannalta?
Kysymys jää vastaamatta.
Myöhemmin Tegelberg lähettää yhdistyksen asiakaspalvelusähköpostista viestin, jossa hän ihmettelee toimittajan huonoa asennetta hyvää tekevää yhdistystä kohtaan. Hän mainitsee, että on valmis tekemään rikosilmoituksen, jos jutusta on hänelle haittaa.
Hän mainitsee, että nyt nettisivuille on lisätty toiminnanjohtajan nimi, se oli kuulemma jäänyt aiemmin tekemättä. Samalla yhdistyksen postiosoite jostain syystä muuttuu. Aiemmin se oli Espoon Tapiolassa, nyt Aalto-yliopiston lähellä sijaitsevassa vanhassa toimistotalossa Otaniemessä.
Hyväntekeväisyysyhdistyksen nokkamies on täysin oikeassa siinä, että perättömien tietojen levittäminen maineenmustaustarkoituksessa on rikos. Siksi tätä juttua tehdessä on pitäydytty vain varmennetuissa lähteissä.
Ensimmäinen varma tieto löytyy yritystietojärjestelmä YTJ:n hakupalvelusta. Käy ilmi, että kesällä 2022 perustettu Nuorten Päihdekasvatus ry on päätynyt alle kahden toimintavuotensa aikana ulosottoon. Yhdistys on jättänyt veroja maksamatta vähintään 10 000 euron arvosta. Kun verovelka ylittää 10 000 euron rajan, saa yhdistys julkisen merkinnän verovelkarekisteriin. Verottaja ei kerro velan tarkkaa summaa.
Koska asia on yhteiskunnallisesti tärkeä, päätän edelleen koittaa kysyä asiasta epätyypillisellä menetelmällä. Soitan tuntemattomasta numerosta ja Tegelberg vastaa. Hänkään ei ole innostunut avaamaan yhdistyksen velan määrää.
– No, se verovelka oli tilitoimiston virhe. Aluksi myimme ilman arvonlisäveroa, mutta sitten me jouduimme lisäämään verot myynteihin ja niitä meiltä nyt jälkikäteen peritään ja niitä maksetaan, hän kertoo pitkän tivauksen jälkeen.
Jos asia on kuten mies sanoo, tarkoittaa se, että yhdistys on viime vuonna kaupannut kannatusjäsenyyksiä vähintään noin 50 000 euron arvosta, todennäköisesti enemmänkin. Ja sanoihan hän sitä paitsi itsekin, että tänä vuonna ”ylitetään myynnissä taas se satatuhatta euroa”.
Nuorten Päihdekasvatus ry:hyn on tullut siis huomattavia määriä rahaa. Minne rahat ovat menneet? Ainakaan lakisääteisiä veroja niillä ei ole maksettu.
Yhdistyksellä on yksi palkattu työntekijä, ”päihdealan kokemusasiantuntija”. Häntä ei voi haastatella eikä hänestä ole tietoja yhdistyksen nettisivuilla. Kokemusasiantuntijan keikkakalenteri kuitenkin on nähtävillä. Talven mittaan hän onkin vieraillut useammassa koulussa ja nuorisotalossa Helsingin alueella.
Helsingin Pasilan nuorisotalon tiimiesihenkilö Ami Nygård kertoo, että aloite valistustuokion pitämisestä tuli Nuorten Päihdekasvatus ry:n nimissä esiintyneeltä naiselta sähköpostilla.
– Hän otti meihin yhteyttä ja tarjoutui tulemaan puhumaan nuorille asiaansa. Tämä vierailu ei maksanut nuorisotalolle mitään ja juttelun lomassa leivottiin pitsaa. En ollut itse paikalla, joten en tiedä, mitä asioita nuorille on puhuttu.
Nygård kertoo Pasilan nuorisotalon olleen yhteydessä ainoastaan vierailusta aloitteen tehneeseen naiseen.
– Katsoin, että sillä yhdistyksellä oli y-tunnus ja verkkosivut, mutta en katsonut tarkemmin. Sen muistan, että nainen kertoi, että heidän kauttaan nuoret voisivat päästä lätkämatsiin ja elokuviin, mutta me emme tällaista tarjousta nuorille välittäneet.
Seuraavaksi päihdeasiantuntija kutsuttiin valistamaan Kilterin koulun oppilaita Vantaalle.
– Kyseinen järjestö lähestyi meitä sähköpostilla, jossa se mainosti toimintaansa ja tarjosi kokemusasiantuntijoita pitämään päihdekasvatusluentoja, rehtori Maiju Rissanen kertoo.

Kouluissa on hyvin tarkkaan määritelty, minkälaisia vieraita luokkiin voidaan tuoda. Esimerkiksi uskonnolliset ja poliittiset järjestöt ovat kieltolistalla. Päihdetyöjärjestö sen sijaan voi tulla kyseeseen, jos aihe liittyy luokan opetussuunnitelmaan.
Nuorten Päihdekasvatus ry näytti koulun opettajan silmissä luotettavalta asiantuntijayhteisöltä, koska sillä oli ammattimaisen näköiset nettisivut.
– Järjestöön on tutustuttu nettisivujen perusteella ja meiltä on valittu vastuuopettaja, joka on ottanut yhteyttä järjestöön.
Rehtori lähettää nähtäväksi markkinointimateriaalia, mitä koulu oli yhdistykseltä saanut. Pdf-muodossa lähetetty sähköpostikirje on amatöörimäisesti muotoiltu ja kuvapankkikuvalla koristeltu.
Kiinnostavin osuus koskee yhdistyksen mainostekstiä. Siinä sanotaan sanatarkasti näin: Asiantuntijaryhmämme koostuu eri alojen, kuten terveydenhuollon, sosiaali- ja päihdetyön ammattilaisista.
Tällaista verkostoa Nuorten Päihdekasvatus ry:llä ei todellisuudessa ole.
On vain yksi kouluja kiertävä henkilö, yhdistyksen nimissä esiintynyt nainen. Vaikka hän tekee julkista työtä nuorten parissa, hänellä ei ole LinkedIn-tiliä tai mitään muutakaan sosiaalisen median tiliä.
Häntä on mahdoton tavoittaa numerosta, josta hän on ollut yhteydessä kouluihin.
Kannatusjäsenyyksiä kaupitteleville puhelinmyyjille kouluvierailuilla on kuitenkin kokoaan suurempi merkitys, sillä niistä syntyy referenssejä.
Erään helsinkiläiskoulun sihteeri kertoo jokin aika sitten saaneensa kyselyn koskien Nuorten Päihdekasvatus ry:tä. Sihteeri esiintyy tässä jutussa nimettömänä asemansa ja toimenkuvansa takia.
Kysymyksen uudesta ja oudosta yhdistyksestä oli esittänyt koulun oppilaan vanhempi, joka oli saanut myyntisoiton. Puhelinmyyjä oli mainostanut, että kokemusasiantuntija on tulossa myös heidän kouluunsa. Siksi nyt olisi hyvä aika ryhtyä kannatusjäseneksi.
– Nyt kun tätä asiaa katsoo, niin on todella noloa Helsingin opetustoimelle, että tällainen mukamas asiantuntijajärjestö on päästetty kouluihin. Toivottavasti nyt vähän ryhdistäydytään ja katsotaan tarkemmin, kenen kanssa lähdetään tekemisiin, sihteeri puuskahtaa.
Kenen kanssa koulut sitten ovat olleet tekemisissä? Yhdistysjohtaja Olli Tegelbergin tausta on nuorten parissa tehtävän valistustyön vetäjälle varsin erikoinen. Miehen kontolla on raskaat velat ja hänellä on ollut yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Ulosottotodistuksen perusteella vouti perii häneltä melkein 100 000 euroa. Isoin yksittäinen velka on maksamatta jäänyt vahingonkorvaus verohallinnolle: 61 295 euroa.
Velka syntyi veropetoksesta, jonka Tegelberg teki vajaat kymmenen vuotta sitten osana Cannonball-rikollisryhmän organisaatiota. Itse rikos oli perin yksinkertainen.
Tegelberg ilmoitti verottajalle, että hänen hallinnoimansa pöytälaatikkoyhtiö olisi tehnyt suuren määrän arvonlisäverollisia ostoja. Oikeasti mitään ostoja ei ollut tehty.
Koska yritysverotus on melko automatisoitua, väärennetyt palautushakemukset menivät sarjana läpi verohallinnon tietojärjestelmissä. Tegelberg varasti verottajalta rahaa, jota hän siirsi eteenpäin Cannoball-jengiä tuolloin johtaneen Janne ”Nacci” Tranbergin ohjeiden ja käskyjen mukaan.
Poliisin tiedustelutietojen mukaan Tegelberg ja Tranberg tapasivat rikosten tekoaikaan muun muassa jengiläisten suosimalla tatuointistudiolla Helsingin Kalliossa. Myöhemmin poliisi löysi Tegelbergin puhelimesta Tranbergille lähteneitä viestejä sekä kaverikuvan, missä naamatatuoinneistaan tunnettu julkkisrosvo ja tuleva yhdistysjohtaja poseeraavat hyvissä fiiliksissä.
Vyyhti purkautui keväällä 2016 poliisin voimalliseen väliintuloon. Tegelbergin osalta peli oli selvä jo heti alussa, sillä hän oli käyttänyt omia pankkitilejään verottajan palvelussa asioidessa. Vankilaan hän ei ainakaan halunnut, joten hän tunnusti kaiken.
Tegelbergin osalta tuomio sai lainvoiman viime vuonna: vuosi ehdollista vankeutta ja rahat takaisin verottajalle korkojen kanssa. Ehdollisen tuomion koeaika päättyy vappuna 2026.
Tähän mennessä valtio ei ole saanut Tegelbergin varastamia verorahoja senttiäkään takaisin. Tulotietojen perusteella mies alittaa köyhyysrajan vuosi toisensa jälkeen, joten velkojat jäävät nuolemaan näppejään. Virallisesti hän on varaton.
Miten näin rankalla rikostaustalla voi johtaa varainhankintaa tekevää yleishyödyllistä yhdistystä?
Kysytään sitä mieheltä itseltään soittamalla vielä yksi yllätyspuhelu tuntemattomasta numerosta.
– No siis siitä jutustahan on jo melkein kymmenen vuotta, niin ei sillä ole väliä, mies vastaa.
Entä nuo ulosottovelat, miten kommentoit niitä?
– Ei ole niihin mitään sanottavaa.
Kysymys yhdistyksen rahankäytöstä on yhä auki, kuten kaikki muutkin kysymykset.
Kirjeenvaihdossa Tegelberg tuli kuitenkin ilmeisesti vahingossa paljastaneeksi, että yhdistys on tehnyt puhelinmyynnillä ”pari tuhatta sopimusta”.
Kiinteitä kuluja on todella vähän, sillä yhdistyksellä ei ole toimitilaa eikä toimistohenkilökuntaa. Rahaa tulee puhelinmyynnistä ja sitä kuluu johonkin, mistä vain Tegelberg itse tietää.
Selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että rikostaustaisen ja ulosottovelkaisen Tegelbergin vetämä yhdistys ja sen varainhankinta rikkoo rahankeräyslakia.
On myös selvää, että rahankeräyksen volyymi suhteessa yhdistyksen toimintakuluihin on huomattavassa epäsuhdassa. Yhdistys on syyllistynyt laiminlyönteihin, joista on seurannut iso verovelka.
On täydet perusteet epäillä, että yhdistys on huijaus ja se on vieläpä saanut vedettyjä kouluja ja nuorisotoimen mukaan toimintaansa.
Mitä yhdistyksen johtaja sanoo tähän?
– Uskon, että löydät kaikki minua koskevat tiedot julkisista lähteistä. En anna teille haastattelua.
Nuorten Päihdekasvatus ry ei ole ainoa järjestö, jonka toiminta on herättänyt kysymyksiä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto varoittaa verkkosivuillaan hyväntekeväisyyshuijauksista, joiden peruskaava on usein sama. Ensin perustetaan yhdistys ja keksitään sille ylevä tarkoitus. Seuraavaksi hankitaan yhdistykselle uskottavuuden ja kotimaisuuden nimissä .fi -loppuinen verkkotunnus.
Kun rakennelma verkkosivuineen on valmis, laitetaan puhelinmyyjät töihin. Alihankintana tehtävän puhelinmyynnin logiikka on raaka: mitä enemmän tilauksia, sen enemmän provisiopalkkioita. Tästä syystä myyntipuheiden kohteina ovat usein ikäihmiset, jotka eivät lyö luuria yhtä helposti puhelinmyyjän korvaan kuin työikäiset.
Kannatusjäsenyydestä seuraa iso lasku, josta seuraa muistutuslaskuja ja joista seuraa perintäkirjeitä. Moni maksaa, koska pelkää saavansa luottohäiriömerkinnän, jos ei maksa.
Mitä kannatusjäsenet sitten saavat satojen eurojen sponsoroinnistaan? Heijastimen, myssyn tai muun rihkaman. Tiedon siitä, että joku käy valistamassa nuoria koulussa. Sähköpostitervehdyksen.
Verkkosivujen ja uutiskirjeiden lupauksille ei ole todellisuudessa katetta. On ehkä pientä nimellistä toimintaa, joka pitää ajaa alas viimeistään silloin, kun kuvio on paljastumassa.
Ehkä juuri tästä syystä kokemusasiantuntijaan ei saa minkäänlaista yhteyttä.
Jostain syystä uusia hyväntekeväisyyden varjolla tehtäviä vedätyksiä ilmaantuu jatkuvasti lisää. Esimerkiksi eräs epämääräinen pikkufirma etsi netti-ilmoituksilla paraikaa työntekijöitä ”Merkitykselliseen puhelintyöhön” Helsinkiin.
Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy työpaikkailmoitukseen, joka ei vakuuta ainakaan kieliasultaan.
Jos olet jo kannuksesi varainkeruussa – tai muussa myyntityössä ansainnut ja kaipaat tilaisuutta loistaa, jossa sovitusta pidetään kiinni ja asiat hoidetaan ammattimaisesti sekä hymyssä suin – ole yhteydessä saman tien ja clousaa itsellesi iltavuoron team-leaderin paikka…
Soitetaan ja kysytään.
– Minttu, vastaa naisääni ilmoituksessa olleeseen numeroon.
Mistä tässä varainhankkijan toimenkuvassa on kyse?
– Me ollaan ostettu lehden liiketoiminta ja nyt me myydään kannatusjäsenyyksiä. Tarkoitus on käyttää myyntituottoja nuorten hyväksi tehtävään työhön. Meillä on toimisto Herttoniemessä.
Sanon Mintulle, että olen toimittaja ja haluaisin tehdä tästä hyväntekeväisyysyrityksestä jutun. Kerron, että rahankeruuseen liittyy paljon avoimia kysymyksiä ja että julkisuushan olisi eduksi varainhankintatoiminnalle, eikö niin?
– No se ei kyllä onnistu. Sulla taitaa olla huono ja negatiivinen asenne meitä kohtaan.
Puhelun jälkeen työpaikkailmoitus kokee muutoksen. Puhelinnumero katoaa, ja tilalle tulee Gmail-osoite yhteydenottoja varten.
Pari päivää myöhemmin soitan uudelleen, tällä kertaa tuntemattomasta numerosta.
– Minttu, vastaa naisääni.
Kerron etsiväni työtä ja saaneeni ilmoituksen varainhankkijan paikasta te-palveluiden Työmarkkinatorilta.
– Kiva, jos etsit työtä. Eli siis meillä myydään kannatusjäsenyyttä Freestyle-lehteen. Niitä on eri hintaisia ja sitten varainkerääjän palkkio määräytyy sen mukaan, mitä saa myytyä. Pohjapalkka on kympin luokkaa tunnissa. Meillä on toimisto Mellunmäessä.
Kysyn Mintun koko nimeä, mitä hän ei kerro. Minttu vaikuttaa epäilevältä, mutta vastailee työnhakijan kysymyksiin iloisen kuuloisesti.
– Niin siinä lehdessä on julkkishaastatteluja. Kannatusjäsenet pääsevät sitten lukemaan sitä lehteä netissä. Jos työ kiinnostaa, niin laita vaan hakemusta tulemaan.
Puhelun päätteeksi vierailen lehden verkko-osoitteessa. Siellä ei ole mitään sisältöä, mutta muutaman päivän kuluttua sivulle ilmestyy juttuja ja blogikirjoituksia. Ne ovat peräisin takavuosina ilmestyneestä Freestyle-lehdestä, joka teki oikeaa työtä nuorten hyväksi.
Vanhan Freestyle-lehden entiset tekijät ovat tyrmistyneitä, kun kuulevat, mihin heidät on tietämättään liitetty. Omien sanojensa mukaan heillä ei ole mitään tekemistä verkkolehteä kauppaavan yrityksen kanssa.
He kertovat vievänsä asian poliisille.