Ongelma ei ole kotitöiden määrä, vaan erilaiset käsitykset siitä, miten ne on tehty

Käsite välivarasto tuli tutuksi, kun lakana oli ollut sohvan selkänojalla kolme päivää. Kysyin puolisoltani, miksi se on siinä. Odottamassa viikkaamista ja kaappiin viemistä, minulle vastattiin. Miksi sitä ei voinut viikata ja viedä samalla kertaa, kun otti pois pyykkinarulta? Unohtui. Laitoin sen siihen välivarastoon ja sitten se unohtui.

Otin lakanan, viikkasin sen yhdessä lapseni kanssa ja vein kaappiin liinavaatehyllylle. Ja se olisi ollut hyvä. Mutta oikeastihan pidin pienen puuskuttavan saarnan siitä, miten en voi ymmärtää miksi asioita ei voi tehdä kerralla valmiiksi.

Ei tämä ollut ainutkertaista. Olen siirrellyt kummallisissa paikoissa säilöttyjä tavaroita ja vaatepinoja ennenkin. Voimistelurenkaat ovat hyvä paikka hupparin säilyttämiseen, sillä ”siinä se on näkyvillä”. Totta kai on – sehän on kuin vaaterekki keskellä olohuonetta. Siirrän, noukin ja puhisen miksi ei ikinä ja miksi aina minä.

Mutta ei se ihan niinkään mene.

Meillä ei juurikaan riidellä kotitöiden määrästä, ne hoituvat noin suunnilleen tasan. Molemmat tekevät kaikenlaista, paitsi että on sovittu, että minä en imuroi, koska tulen siitä kamalan vihaiseksi. Jos pistäisimme kotityötunnit Exceliin (jotkut tekevät niin, ei ole minulta pois), olisi tulos viivan alla aika nätti. Olemme ehkä pieni poikkeus. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen (2020–2021) mukaan naiset käyttävät edelleen kotitöihin enemmän aikaa kuin miehet – naiset keskimäärin 3 tuntia 17 minuuttia ja miehet 2 tuntia 40 minuuttia. Eroa on, mutta ero on kaventunut. Myös miesten ja naisten tekemien kotitöiden sisällössä on tapahtunut jonkin verran lähentymistä. Eli naiset ja miehet tekevät aiempaa enemmän samoja kotitöitä.

Kymmenkunta vuotta sitten suomalaiseen kotityökeskusteluun tuli metatyön käsite, joka avasi näkymää soppakattilan hämmentämisen ja lattiakaivon tyhjentämisen takana. Metatyö on näkymätöntä vastuiden jakautumista: vanhempainiltojen muistamista, rokotusaikojen varaamista, kaverisynttäreille kimppakyydin järjestämistä. Metatyövastuuta ei ajankäyttötutkimus tavoita, mutta vielä tuolloin perheen projektipäällikköys oli usein naisten vastuulla.

Kotitöiden tasaiseen jakamiseen saa lukuisia erilaisia vinkkejä. Jo mainittu Excel, viikkokalenteri, lukujärjestys, merkityt siivousvuorot. Peruttu viikkoraha tai muu rangaistus. Kotitöistä voi tehdä leikin, treenin tai tanssin. Hupaisempia ovat ehdotukset, joissa kehotetaan itsekin kieltäytymään kotitöiden tekemisestä tai odottamaan, että teini muuttaa pois. Mikään ei tapahdu itsestään – näytä niille!

Itselleni uusin innovaatio kotitöiden fair play -kentällä on yksisarvisaika. Siinä kodin roolijako rikotaan irrottautumalla kodista viettämällä aikaa yksin. Yksisarvisaika on omaan intohimoon liittyvää aikaa ilman puolisoa tai perhettä. Kampaajakäyntejä ja oluita ei lasketa. Parisuhteen perusasia, mutta nyt on hieno nimi.

Kotitöiden määrää enemmän sieluani hiertää se, että perheessämme on erilaisia keskittymiskykyjä ja siedämme keskeneräisyyttä eri tavalla. Ja on käsitteitä, kuten välivarasto. Asiat tehdään eri tavalla. Lakana sohvan selkänojalla ei selkeästikään ollut muiden mielestä mitenkään ongelmallinen asia. Itsekin siedän hämmästyttävän hyvin lukemattomien lehtien pinon ruokapöydällä, mutta pöytään unohtuneen lautasen tai mielestäni väärin täytetyn jääkaapin siedän huonommin. Onnekseni en kulje muiden perässä kertomassa, miten kotityöt tulisi tehdä. Tosin tiskikoneen oikeanlaisesta täyttämisestä voin pitää pienen kurssin koska tahansa.

Kirjoittaja somessa @katitlahtinen