Huippukiekkoilijasta veriplasmayrittäjäksi ja lätkäpomoksi – Näin Jyrki Seppä päätyi saareen Saimaalla

Entinen kiekkoilija ja veriplasmayrittäjä, nykyinen kiekkopomo Jyrki Seppä istuu keittiön pöydän ääressä kuten aina aamuisin. Ja mikäpä istuessa, kun seinän täyttävä ikkuna antaa suoraan Saimaalle, lumiselle Pihlajavedelle. Alun perin vapaa-ajanasunnoksi rakennettu komea talo on ollut Jyrkin ja hänen puolisonsa Hilpi Lepistön koti vuodesta 2018.

Hiihtolatu lähtee omasta rannasta, katuvalot eivät rasita, ja 30 kilometrin päässä olevaan Savonlinnan keskustaan pääsee lossilla tai keskitalvella jäätietä pitkin. Ritosaaressa on aikaa ihmetellä vaikka sitä, minkä eläimen tassun jäljet aamulla löytyivät lumesta aivan talon läheltä.

63-vuotias Seppä on Ilves-Hockeyn hallituksen puheenjohtaja ja jääkiekon SM-liigan hallituksen jäsen. Niinpä elämä on myös hektistä aikatauluttamista erilaisten luottamustehtävien välillä.

Miten Suomi-kiekon napamies ja entinen huippukiekkoilija ja veribisnesmies päätyi tänne, Saimaan saareen ei niin pikkuiseen torppaan?

Ritosaaren kodin ulkotöissä saa luonnollista liikuntaa.

Jyrki Seppä aloitti jääkiekkoilun jo ihan pienenä Tampereella. Joukkueeksi valikoitui Ilves eikä saman kaupungin Tappara. Jyrkin lapsuusmaisemien Kaukajärven joukkue oli nimittäin juuri Ilves.

– Kotona arvostettiin yksilöurheilua ja isä oli huippuhiihtäjä. Minäkin hiihdin, mutta kävin aina katsomassa kaukalon laidalla, kun muut harjoittelivat. Lopulta isä kysyi, haluaisinko mennä harjoituksiin.

Ensimmäiset luistimet ovat hyvin muistissa.

– Sellaiset nahkaiset ruskeat korkeilla metalliterillä. Olin hyvä luistelemaan. Ensimmäinen peli kaupunginosan F-junioreissa oli F-Kaukajärvi vastaan F-Pyynikki.

Tuossa pelissä puolustaja Seppä teki joukkueensa kaikki viisi maalia. Todisteena tästä on edelleen tallessa oleva savitaulu.

– Aika hieno, eiks vain!

Lahjakkaan pojan kiekkoura eteni nopeasti. Liigaan hän nousi 17-vuotiaana suoraan B-junioreista. Nuori Jyrki oli yksinkertaisesti valmis huipputasolle.

Hän pelasi ensin Ilveksessä. Mutta kun Jyrki pääsi opiskelemaan Helsingin yliopistoon oikeustieteelliseen, joukkuekin vaihtui helsinkiläiseksi, Jokereiksi. Hän ei siis laskenut tulevaisuutta vain kiekon varaan.

Vuonna 1981 nuori puolustaja pääsi Suomen alle 20-vuotiaiden MM-joukkueeseen ja kisoihin Saksaan. Suomi pärjäsi hyvin, kisoista tuli hopeaa. Pohjois-Amerikan ammattisarjan NHL:n kykyjenetsijät huomasivat Jyrkin kyvyt.

Samana vuonna Winnipeg Jets varasi hänet. Nykyään NHL:n varaustilaisuudet ovat melkoista sirkusta, ja niitä seurataan Suomessakin. 1980-luvun alussa tilanne oli toinen.

– No minähän luin sen Aamulehdestä, että Jyrki Seppä on varattu numerolla 43. Olin jutellut MM-kisoissa agenttien kanssa ja tiesin, että kiinnostusta on. Koulun ja opiskeluiden ansiosta kohtalaisen hyvä englannin kielen taito auttoi keskusteluissa.

Rapakon takana Seppä pelasi NHL:ssä ja AHL:ssä vuosina 1982–84.

– Se oli hienoa aikaa enkä vaihtaisi mitään. Palasin kotiin kuitenkin pettyneenä eurooppalaisen, ei silloin vielä niin huippupelaajan, kohteluun siellä. Eurooppalaisen piti olla selkeästi parempi kuin pohjoisamerikkalaisen, kun samasta pelipaikasta kilpailtiin.

Kiekkopomo Jyrki Seppä esittelee mitaleitaan. Juniorivuodet olivat tärkeätä aikaa.

Nykyisten NHL-pelaajien yhteydessä puhutaan usein rahasta ja suurista summista. Ehtikö Seppä rikastua reissullaan?

– En nyt rikastua. Aika oli kuitenkin vain kaksi vuotta. Silloin pelattiin vain jääkiekkoa ja yritettiin tehdä parhaamme. Eihän mua Winnipegissä kukaan tuntenut.

Asuntorahat kuitenkin jäivät käteen ja yksi tärkeä opetuskin.

– Opin kamppailemaan. Sehän on nykyäänkin kulttuurishokki nuorelle pelaajalle, joka lähtee korkeallakin statuksella. Sinut viedään harjoitusleirille ja huomaat, että siellä on viisikymmentä pelaajaa taistelemassa peliajasta.

Parin vuoden jälkeen Seppä palasi Suomeen suorittamaan asevelvollisuutta. Sen jälkeen hän ilmoitti rapakon taakse, ettei palaa enää NHL:ään.

Kiekkoura jatkui Jokereissa, mutta jo vuonna 1986 Seppä laittoi luistimet naulaan. Loukkaantuminen siivitti päätöstä, sillä peliuran jatkaminen olisi vaatinut leikkauksen, ja siihen Seppä ei halunnut ryhtyä.

Savonlinnaan ehta tamperelainen päätyi silloisen vaimon töiden perässä.

– Vaimo tuli ensin kunnaneläinlääkärin viransijaiseksi Kerimäelle. Ajatus oli, että valmistuttuaan hän perustaa johonkin päin Suomea pieneläinlääkäriaseman. Katsottiin Suomen karttaa, että missä niitä pienläinlääkäriasemia on. Täällä oli aukko vielä siihen aikaan.

Herttualan tila ostettiin pieneläinlääkäriasemaksi ja remontti valmistui 1989. Myöhemmin lammastilasta kehkeytyi jotain aivan erikoista jopa maailmankin mittakaavassa.

– Tarkoitus oli jatkaa opintoja töiden ohessa. Sitten alkoi syntyä lapsia vuosi per lapsi -järjestelmällä ja jotenkin työt veivät mennessään. Olin ihan kaupunkilainen ja piti hoitaa eläimet, lampaat ja hevoset, ja viljely.

Seppä työskenteli puurakentamisyrityksen toimitusjohtajana, kunnes vuonna 1994 hän aloitti plasmabisneksen.

Yritys alkoi tuottaa lampaiden verestä plasmaa lääketeollisuuden käyttöön. Mistä idea syntyi?

– Tuttu eläinlääkäri teki samanlaista työtä Loimaalla sikojen parissa, ja oli tiedossa, että päämies haki samanlaista kumppania lammaspuolelta. Siitä se lähti.

Kannattavan yrityksen tarina jatkuu edelleen, vaikka Jyrki Seppä itse ei olekaan mukana yrityksen operatiivisessa toiminnassa vaan pienomistajana ja hallituksen puheenjohtajana.

Seppä myi yrityksen pojalleen Laurille ja tämän vaimolle Titalle vuosia sitten. Myös Jyrkin muut lapset Liisa, Jaakko ja Eemil ovat omistajina yrityksessä, jolla on ainoastaan muutama kilpailija maailmalla.

Kaikki Jyrkin pojat ovat pelanneet lätkää. 20-vuotias Eemil asuu Savonlinnassa ja pelaa parhaillaankin Savonlinnan Pallokerhossa.

Kotoa löytyy rakkaita muistoja jääkiekkorekvisiitan muodossa.

Nykyisen kumppanin ja pariskunnan nuorimman lapsen Eemilin äidin Hilpin kanssa yhteistä elämää on jatkunut yli kaksikymmentä vuotta. Pariskunnalla on yhteensä kuusi lasta ja kahdeksan lastenlasta. Pienin lapsenlapsista on vielä vauva.

– Me ollaan kihloissa, vasta seukataan. Pitäähän sitä tuntea ensin kunnolla, naurahtaa Jyrki ja katsoo vieressä kahvittelevaa Hilpiä lämpimästi.

Jyrki Sepän työmaa Ilves-Hockeyn hallituksen puheenjohtajana hoituu sekä etänä saaresta että paikan päällä Tampereella. Ritosaaren idyllin lisäksi Tampereella Nokia Arenan kupeessa onkin toinen asunto, joten Jyrkillä on lyhyt matka töihin, peleihin ja tapaamisiin Tampereen päivinä.

Kiireisen miehen juttuja kuunnellessa on pakko miettiä, miten aika riittää kaikkeen. Puoliso Hilpi kuuntelee ajankäyttöön liittyvää keskustelua päätään pyöritelleen.

– Liika on aina liikaa eikä aikaa jää kuntoilulle, itse kaksikin hiihtolenkkiä päivässä vetävä Hilpi moitiskelee.

Monesti päivät venyvät ainakin toisesta päästä. Liigahallituksessa on kiireisiä ihmisiä, joten hallituksen kokous voi alkaa aamulla puoli kahdeksalta yhtä hyvin kuin iltayhdeksältä.

Jossain menee töiden raja.

– Yksi lapsenlapsista tulee ensimmäistä kertaa yökylään ja nuorin poika Emppu armeijasta lomalle, joten yksi melko korkean tason vieras jää Tampereella muiden hoidettavaksi.

Jyrkin ja Hilpin koti on ”jumalanselän takana”, lossin päässä. Saareen pääsee talvella myös jäätietä pitkin. Saimaan Pihlajavesi on kaunis kaikkina vuodenaikoina. Isäntä aloittaakin päivänsä istumalla pöydän päässä suurten ikkunoiden ääressä katselemalla luontoa, kalliota ja vettä.

– Rauhaa ja hiljaisuutta haluamme täällä ollessamme. Tässä istutaan ja katsellaan, kun kuikat menee järvellä. Tampereella on sitten toisenlainen meininki, on paljon sosiaalista kanssakäymistä ja iltatilaisuuksia.

Ritosaari suorastaan kannustaa liikkumaan.

– Hilpi käy vahtimassa mustikoita ja kävelee. Minä hiihdän talvella, kun Hilpin tekemä latu lähtee tuosta rannasta. Lisäksi olen hurahtanut golfiin vanhoilla päivilläni.

Paikallisten palveluiden karsiminen huolettaa Seppää. Toimivan lähisairaanhoidon hyödyistä tuli karu muistutus lähimenneisyydessä.

Sappivaivat äityivät niin pahoiksi, että yhden yön valvomisen ja tuskaisan kävelemisen jälkeen Seppä lähti Savonlinnaan lääkäriin. Sairaalassa sappirakko poistettiin, mutta sekään ei poistanut kipuja.

– Magneettikuvissa todettiin leikkauksen jälkeen kipujen ollessa kahta kauheammat, että piti viedä ambulanssilla Joensuuhun toiseen leikkaukseen. Tilanne saatiin useammalla leikkauksella ratkottua.

– Meidän pitää jollakin tavalla hyväksyä, että tietyt asiat jopa maksaa. Jos täältä oikeasti poistuu ympärivuorokautinen päivystys, kyllä itse kukin alkaa miettiä, pystyykö täällä asumaan.

Jyrki ja puoliso Hilpi pitävät avannon vapaana jäästä, sillä jokailtaisen saunareissun kruunaa uinti.

Jyrkin ja Hilpin Savonlinnan arkeen ja pyhään kuuluu ehdottomasti yksi asia, nimittäin saunominen. Rituaali uinteineen ja uutisineen omalla rantasaunalla kestää joka ilta useita tunteja. Nytkin saunamökin takassa on tuli ja kynttilät on iltaa varten viritetty.

– Löylyjen väleillä istutaan ja katsotaan uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Osataan me olla hiljaakin, mutta jutellaan myös maailmanmenosta.

Mitä rakkaus merkitsee?

– Sen pitää näkyä teoissa ja olemuksessa. Sitä ei olla julistamassa tuolla pitkin kyliä. Koko se arki. Toivottavasti se näkyy, vastaa Jyrki Seppä ja vilkaisee puolisoa.

– Ollaan myös lasten ja lastenlasten kanssa, mutta arvostan paljon meidän kahden yhteistä aikaa.

Talvella saunaillan kruunaa avantouinti ja kesällä uinti Saimaan puhtaassa vedessä.

– Kuikkien iltamenoja seurataan kesällä, kun ne on täällä joka ilta. Ne pitävät lentoharjoituksia poikasten kanssa tuossa järvellä.

Yksi lisäys on tärkeää tehdä: Talvella viimeisen avannossa käynnin jälkeen ei mennä takaisin löylyyn.

– Otan vain pipon pois päästä ja sitten ei enää lämmitellä. Se tunne, kun tulee avannosta pois: raikas olo, tuntee, kun veri lähtee kiertämään. Avantoon mennään yhtä lailla 30 asteen pakkasessa ja myrskytuulessa. Kyllä sen huomaan, että jos olen Tampereella vaikka viikon, sitä kaipaa vähän niin kuin kahvia.

Ja niistä tassun jäljistä. Tampereen Ilves on niin lähellä Jyrki Sepän sydäntä, että on oikeastaan helppo arvata, mikä on se eläin, jonka jälkiä talvisena lauantaina porukalla tutkittiin.

Ilves tietenkin.