Apu

Koti, Australia ja epäreiluuden kokemukset muokkasivat Seppo Jokisesta hittidekkaristin: komisario Koskinen esiintyy jo 26 kirjassa

Koti, Australia ja epäreiluuden kokemukset muokkasivat Seppo Jokisesta hittidekkaristin: komisario Koskinen esiintyy jo 26 kirjassa
Seppo Jokisesta ei olisi tullut suosittua dekkaristia ilman lukevia vanhempia ja vuosia Australiassa. Mies komisario Koskisen takana haluaa olla heikomman puolella. Kirjojensa tapahtumat hän on sijoittanut kotikulmilleen Tampereelle.
Julkaistu: 25.12.2021

Seppo Jokinen on täsmällinen mies. Hän on kirjoittanut Komisario Koskinen -dekkarin joka vuosi – lähes päivälleen samaan tahtiin. Kirja ilmestyy aina huhtikuun 15. päivä. Viimeisin oli Siipirikkoiset (CrimeTime 2021).

Ensi vuonna, samana päivänä, ilmestyy sarjan 27. osa, nimeltään Pahasti tehty.

– Olen tehnyt kirjoja samassa tahdissa jo 15 vuoden ajan. Aikataulusta on vaikeaa lipsua, koska muuten lukijat ja kirja­kauppiaat pettyvät.

Kevään ja kesän Jokinen antaa tarinoiden muhia. Hän tekee muistiinpanoja sinisiin vihkoihin. Suunnittelu alkaa aina päähenkilön tarinasta. Teemaa tai rikosta hän ei ajattele lainkaan.

Loppukesästä Jokinen ripustaa seinälle ison pahvin. Siihen hän piirtää juoni­kuvion, henkilöiden piirteitä ja suhteita. Kun lopullinen versio romaanista lähtee kustantajalle, Jokinen repii pahvin.

Jokinen poimii vihkoihinsa hahmoja kohtaamiensa kanssaihmisten parista. Hän saattaa nähdä junassa jonkun, jota selvästi painaa jokin huoli. Jokinen ei tiedä asioiden todellista laitaa, mutta tarina lähtee lentoon mielikuvituksen voimalla.

– Ajattelen ihmisten taustoja ja vaikuttimia luonnostaan. Olen aina ollut tarkkailija ja kuuntelija.

Loppukesästä Jokinen ripustaa seinälle ison pahvin. Siihen hän piirtää juoni­kuvion, henkilöiden piirteitä ja suhteita. Lopulta pahvi on täynnä tekstiä, viivoja ja keltaisia muistilappuja.

Kukaan muu kuin kirjailija itse ei ymmärtäisi siitä mitään.

Syksyn tullen Jokinen alkaa kirjoittaa.

– Hahmoista tulee kokonaisempia, kun tiedän ennalta, mitkä toiveet, tavoitteet ja intohimot heitä ajavat.

Kun lopullinen versio romaanista lähtee kustantajalle, Jokinen repii pahvin. Hän naurahtaa:

''Sytytän sillä saunaan tulet, siitä tulee oikein hyvät löylyt. Puhdistaudun vanhasta kirjasta ja olen vapaa aloittamaan uuden tarinan.''

Kirjat välittävät kirjailijan empaattista ihmiskäsitystä

Seppo Jokisen kirjojen suosion salaisuus lienee komisario Sakari Koskinen, lempeä mies, joka joutuu kuitenkin äkkipikaisuutensa ja juroutensa takia pulaan ihmissuhteissaan.

Jokisen mukaan komisario Koskisen hahmon tärkein piirre on oikeuden­mukaisuus.

Syyttömyyden osoittaminen on päähenkilölle yhtä tärkeä kuin syyllisyyden.

– Romaaneissani ollaan aina heikomman puolella. Rikoksentekijät ovat olosuhteiden vuoksi epätoivoiseen tekoon ajautuneita.

Kirjojen empaattinen ihmiskäsitys osuu kirjailijan ajatusten kanssa yksiin.

– Nuoruudessa koin usein, että minua syytettiin asioista, joihin en ollut syypää. Koska olen ollut epäreilun kohtelun uhri, osaan asettua muiden asemaan ja uskallan puolustaa muita, hän pohtii.

Jokisen mukaan dekkari on hyvä väline käsitellä yhteiskunnallisia kysymyksiä, ei julistamalla, vaan rivien välissä.

– On merkittävä juttu, jos saan lukijan ajattelemaan jotain ongelmaa, kuten syrjäytymisen syitä ja seurauksia.

Dekkari- ja kotiseutuharrastajat kiertävät Tampereella romaanien tapahtumapaikoilla, joita on kertynyt vuosien kuluessa runsaasti.

Seppo Jokinen sijoittaa rikostarinansa kotikaupunkinsa Tampereen lähiöihin, kaduille, rannoille ja rakennuksiin. Hän kirjoittaa kohtaukset miljööseen ulkomuistista, mutta saattaa piipahtaa tapahtumapaikalla varmistaakseen jonkun yksityis­kohdan tai aistimassa tunnelmaa.

Nyt dekkari- ja kotiseutuharrastajat kiertävät romaanien tapahtumapaikoilla, joita on kertynyt vuosien kuluessa runsaasti.

Tamperelainen tapahtumajärjestäjä Amazing walks on tuottanut Koskisen kävelyreitin, jonka avulla voi kulkea rikoskomisarion jäljillä. Jokinen on myös kirjoittanut uuden Koskis-tarinan Tampereen Komediateatteria varten. Näytelmää esitetään ensi kesänä.

Tampere Koskisen silmin tulee entistä elävämmäksi Ruutu-palvelussa juuri alkaneen televisiosarja Koskisen kautta.

Kodin ilmapiiri teki Seppo Jokisesta avarakatseisen

Hervantalaisen omakotitalon kirjaston seinälle on lyöty neljä tyhjää naulaa. Ympärillä on jo 26 naulaa, joista riippuu kuvia kirjojen kansista. Tyhjät naulat symboloivat tulevaisuuden tavoitetta: Seppo Jokinen aikoo kirjoittaa vielä ainakin neljä dekkaria komisario Koskisesta. Sitten koossa on 30 teosta.

Jokinen kirjoitti kymmenen ensimmäistä Koskinen-romaania siviilityönsä ohessa. Kirjoista tuli suosittuja: niitä on Jokisen arvion mukaan myyty tähän mennessä noin puoli miljoonaa kappaletta. Omassa kirjahyllyssä hänellä on Tammen keltaista kirjastoa, uusia romaaneja, omia dekkareita ja klassikoita.

Nuoruusvuosina 1960-luvulla Jokisen työväenluokkaisessa kodissa Amurissa luettiin paljon. Isä oli Tampereen taidemuseon vahtimestari ja äiti kehitys­vammaisten nuorten työkodin käsityönohjaaja.

Lapsuus ja nuoruus olivat rikasta aikaa. Taidemuseon väki ja taiteilijat kyläilivät usein, ja äidin oppilaat kävivät usein Jokisilla. Kodin ilmapiiri teki hänestä avarakatseisen.

– Kun kaverini kerran matki erään äidin oppilaan pakkoliikkeitä, minä suutuin. Puolustin häntä nyrkein ja jouduin jälki-istuntoon, Jokinen kertoo.

Kulttuuria arvostavan perheen poikakin kiinnostui kirjoista varhain.

– Minulla on lukihäiriö, ja luin hitaasti ja väärin. Sinnittelin, ja kirjojen maailma sai minut pauloihinsa.

Kirjaston vieressä on Jokisen työhuone. Seinällä on suuri Australian kartta. Se on Jokiselle tärkeä maa. Armeijan jälkeen Jokinen paloi halusta päästä ulkomaille.

''Minulla oli valtava seikkailuvietti. Australiassa oli työvoimapula, ja maa tarjosi menomatkan, jos tulija sitoutui jäämään maahan töihin kahdeksi vuodeksi.''

Maailmalle lähtö oli myös eräänlainen pakomatka. Elämä oli mennyt Tampereella risaiseksi.

– Opinnot jäivät keskikouluun lukihäiriön vuoksi. Olin onnellinen, kun pääsin koulusta pois.

Myös kotiasiat olivat solmussa.

– Olin epävarma ja huolissani, miten pärjään elämässä. Omanarvontuntoni oli hukassa, ja minulla oli aivan latistettu olo.

Kun Jokinen viikkoja kestäneen laivamatkan jälkeen seisoi Melbournen satamalaiturilla, hän päätti pärjätä omillaan.

Omanarvontunto palasi Australiassa

Australiaan lähteminen oli Jokisen mukaan hänen elämänsä viisain päätös. Hän vietti siellä lähes neljä vuotta ja kävi töissä lähes 30 paikassa: Tasmaniassa pato­työmaalla hän kiinnitti vuorenseinämään turvakoukkuja, Uudessa Etelä-Walesissa hän naulasi rautateitä ja Sydneyssä työskenteli rakennuksilla ja lopulta viemärilaitoksen mittarinlukijana.

Seppo Jokinen tuntee paljasjalkaisena tamperelaisena kotikaupunkinsa kulmat ja käyttää muistojaan rikosromaaniensa aineksina.

Hän matkusteli, sai ystäviä ja tunsi vihdoin tulevansa elämässä toimeen.

– Itsenäistyin ja sain omanarvontuntoni takaisin.

Palattuaan kotiin vuonna 1973 hän meni yhteen kirjeystävänsä Leenan kanssa, kävi atk-kurssin Raisiossa ja sai työpaikan tietotekniikkakeskuksesta.

– Aivan kuin joku olisi vedellyt naruista: kasvoin kokonaiseksi maailman toisella puolen, palasin kotiin ja kaikki alkoi sujua.

"Olin varma, että teos jäisi kotimaisen kirjallisuuden historiaan. Raivostutti, kun kustantajat kutsuivat tarinaani epäuskottavaksi."

Ilman Australiaa ei olisi Jokisen dekkareitakaan. 1980-luvulla Jokinen päätti kirjoittaa romaanin seikkailustaan.

– Olin varma, että teos jäisi kotimaisen kirjallisuuden historiaan. Raivostutti, kun kustantajat kutsuivat tarinaani epäuskottavaksi. Sehän perustui omiin kokemuksiini! Nyt olen kiitollinen siitä, ettei kirjaa julkaistu. Ymmärsin nopeasti viat, joita se sisälsi. Kirjailijanurani olisi todennäköisesti jäänyt yhteen ainoaan kirjaan.

Kirjoittaminen oli kuitenkin niin tärkeää, ettei hän voinut hylätä sitä.

"En olisi ikinä uskonut kirjoittavani 30 kirjan sarjaa"

Seppo Jokinen päätti vielä kerran kokeilla romaanin tekemistä. Hän sijoitti sen tapahtumat tuttuun ympäristöön: kotilähiöönsä Hervantaan.

Kirjailija Seppo Jokisen Vilpittömässä mielessä -dekkarissa rakennusmestarin ruumis päätyy Tampereen keskustaa halkovaan Tammer­koskeen.

Hän kirjoitti tarinan yksinhuoltajaisästä, joka menettää lapsensa rikoksen uhrina. Isä jää surussaan yksin ja lähtee epätoivoisena koston tielle. Esikoiskirjaa tehdessään Jokinen mietti, miltä hänestä tuntuisi, jos hänen tyttärelleen kävisi niin kuin kirjan lapselle.

– Ennen surua tuntisin voimakasta vihaa. Hyvityksen halu olisi suuri ja haluaisin kostaa. Menin kuvittelussani niin syvälle, että ahdistuin ja näin painajaisia. Isän ahdingon ja vihan kuvaaminen oli ensimmäisen kirjani onnistuminen.

"Koska olen ollut epäreilun kohtelun uhri, osaan asettua muiden asemaan ja uskallan puolustaa muita."

Kirjasta otettiin heti ilmestyttyään toinen suuri painos.

– Se oli ihme, josta rohkaistuin ja aloin kirjoittaa lisää.

Siitä alkoi Komisario Koskisen taival, joka on saanut paljon faneja.

Kun kirjailijaksi jättäytymisestä tuli taloudellisesti mahdollista, Jokista arvelutti ottaa riski. Hänellähän oli hyvä säännöllinen työ.

Hän kuitenkin uskalsi. Nyt hän on ollut 16 vuotta vapaana kirjailijana.

– En olisi ikinä uskonut kirjoittavani 30 kirjan sarjaa. Se karkasi vähän käsistä, hän hymyilee nojatuolissaan.

Nyt 72-vuotias mies on kirjoittanut jo 30 vuotta. Kaverit välillä kysyvät, eikö Seppo aio nauttia eläkevuosistaan.

''Miten voisin nauttia enemmän kuin kirjoittamisesta nautin? Elän rikasta ja täysipainoista elämää.''

Jos hän joskus pohtiikin kirjoittamisen lopettamista, hänen puolisonsa saa hänet toisiin ajatuksiin.

– Leena varoittaa, että minusta tulisi vaikea ja kranttu, Jokinen hymyilee.

Seppo Jokinen

  • Syntynyt Tampereella vuonna 1949.

  • Asuu Etelä-Hervannassa puolisonsa kanssa. Perheeseen kuuluu kaksi lasta ja neljä lastenlasta.

  • Ensimmäinen rikosromaani Siimamies ilmestyi vuonna 1996, jonka jälkeen tehnyt komisario Koskisesta dekkarin joka vuosi. Keväällä ilmestynyt Siipirikkoiset on järjestyksessä 26. romaani.

  • Tampereen Komediateatterissa esitetään ensi kesänä Jokisen kirjoittaman tarinaan perustuvaa näytelmää Komi­sario Koskinen ja pahan­puhujat.

  • Koskinen-rikossarjaa esitetään Nelosen Ruutu-suoratoistopalvelussa. Toista tuotantokautta kuvataan Tampereella paraikaa.

Kommentoi »