Korppiin liittyy valtavasti uskomuksia – tuoko siivekäs sanansaattaja viestejä tuonpuoleisesta?

On lauha kevättalven päivä. Tuuli humisee vielä lehdettömissä puissa, ja pilvinen taivas hehkuu valoa lumihangen yllä.

Yhtäkkiä jostain kantautuu mystinen ääni: kronk-kronk. Karheat, hieman metalliselta kalskahtavat korahdukset seuraavat toisiaan. Pian näen kaksi kookasta, mustaa lintua lentävän muodostelmassa.

Linnut liitelevät tuulen mukana ja tekevät välillä näyttäviä syöksyjä. Niillä on soidinmenot käynnissä, ja ne näyttävät leikkivän ilmassa.

Korppi on nykyisin varsin yleinen lintu, jonka voi nähdä niin kansallispuistossa kuin asutuksen liepeillä. Varsinainen kaupunkilintu naakan tai variksen tapaan se ei kuitenkaan ole, ainakaan meillä Suomessa.

Tyypillisesti korpin korahdus tuo mieleen erämaan rauhan ja jylhyyden. Se on helppo kuvitella karuun metsä- ja tunturimaisemaan, kierreoksaiseen kelopuuhun. Toisilleen uskollisina vuodesta toiseen pysyen korppipariskunta tekee pesänsä isoon puuhun tai kalliojyrkänteelle. Ravintonsa korpit hakevat jopa kymmenien kilometrien päästä.

Muualla maailmassa näkee useammin kaupungistuneita korppeja. Olin vuodenvaihteessa luontokuvausmatkalla Yhdysvaltojen lounaisosassa Arizonassa. Siellä korppi vaikuttaa olevan yleisin lintulaji lähes kaikkialla, minne menin.

Ne tulevat huoltoasemien takapihojen roskakatoksiin, eivätkä juuri pelkää ihmistä. Samalla tavallahan meillä toimii varis, joka on korppia pienempi varislintu. Korpin pituus on noin 65 senttimetriä ja siipien kärkiväli jopa 1,3 metriä. Voi toki olla, että havaitsemani ilmiö osoittaa vain sen, että Amerikassa kaikki todella on suurempaa.

Grand Canyonin äärellä koen pääseväni kosketukseen korpin hengellisten merkitysten kanssa.

Little Colorado -nimisessä kanjonin sivuosassa liikkuessani eräs navajo-kansaan kuuluva paikallinen seuraa minua katseellaan. Olen heidän pyhillä maillaan, enkä kehtaa edes ottaa valokuvia, koska haluan käyttäytyä kunnioittavasti.

Samaan aikaan vierelleni lehahtaa korppi. Se tuijottaa minua yönmustilla silmillään ja päästelee kujertelevia ääniä. Tuntuu, kuin lintu toimisi yhteytenäni jonnekin tuonpuoleiseen. Tuoko se viestin?

Kaiken kaikkiaan kokemus on vahva, ja korppi tuo tilanteeseen jotain erityistä, jota en osaa edes sanoin kuvailla. Vaikka en pidä itseäni taikauskoisena, on pakko myöntää, että ajatus korpista viestinviejänä ei enää tunnu kaukaa haetulta!

En ole kokemukseni kanssa yksin. Monissa maailman kulttuureissa korpit ovat jumalallisia sanansaattajia ja välittäjiä ihmisten sekä henkisten maailmojen välillä. Niiden on uskottu tuovan varoituksia ja enteitä.

Eurooppalaisessa kansanperinteessä ja nykyaikaisissa länsimaisissa uskomuksissa korppi on usein huono enne. Se tuo synkkiä uutisia kuolemista tai muista tuhoista.

Sen sijaan Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoille lintu on hyvä merkki, joka liittyy viisauteen, tasapainoon ja muutokseen.

Alkuperäiskansoilla on kiinteä suhde luontoon, ja sama koskee korppia. Hiilenmusta lintu esiintyy useissa luomistarinoissa. Se voi olla sekä huijari että sankari. Sitä kuvataan myös alkuperäiskansojen taiteessa.

Korppi symboloi älykkyyttä, sopeutumiskykyä, viisautta, muutosta, ennakointia, alamaailmaa, elämän ja kuoleman mysteeriä, tasapainoa ja jumalan tahdon arvoitusta.

Korpit voivat symboloida myös kuolemaa tai viestintää alamaailman kanssa. Ne voivat olla sanansaattajia henkimaailmasta tai kantaa profeetallisia ilmoituksia.

Lisäksi korpit voivat olla merkki viisaudesta ja salaisesta tiedosta, hyvä enne tai suojaava henki. Tämä positiivinen näkökulma kuvastaa hyvin intiaanien suhdetta korppiin.

Suomi kuuluu niihin maihin, joissa korppia on vanhastaan pidetty pahaenteisenä lintuna, jopa kuoleman tuojana ja paholaisen liittolaisena.

Näiden synkkien uskomusten syntyyn on varmasti vaikuttanut linnun musta ulkomuoto sekä sen tapa ruokailla haaskoilla.

Ehkä suhtautuminen kertoo luontosuhteestamme yleisemminkin: luonto on nähty ensisijaisesti haittana tai peräti uhkana.

Korppi esiintyy monissa suomalaisissa sanonnoissa, joista ehkä tunnetuin on ”ei korppi korpin silmää noki”. Sanonnalla viitataan siihen, että tietyssä asemassa oleva ihminen ei kritisoi näyttävästi toista, vastaavassa asemassa olevaa.

Norjalaisessa mytologiassa on Huginn ja Muninn (”Ajatus” ja ”Muisti”), kaksi korppia, jotka kuuluvat viisauden jumalalle Odinille.

Korppiin liittyy myös muinainen ajatus kolmesta silmästä. Korpin kolme silmää edustavat menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Se on mystinen olento, joka kykenee ylittämään ajan ja avaruuden sekä paljastamaan salaista tietoa niille, joita se opastaa.

Korppiin kytkeytyy symbolisia ja hengellisiä merkityksiä kenties enemmän kuin mihinkään muuhun lintuun. Ei kuitenkaan tarvitse olla taikauskoinen, jotta pystyy arvostamaan korppia ihan vain hienona lintuna.

Korpit ovat ilmeikkäitä ja leikkisiä, etenkin nuorina. Ne kisailevat keskenään, vetävät toisiaan sulista ja ojentelevat toisilleen tikkuja ja kiviä. Korppi myös tekee itselleen leikkikaluja katkomalla tikkuja.

Korppi pystyy matkimaan äänteitä, jopa oppimaan yksittäisiä sanoja.

Vaikka korppi saattaa meillä Suomessa yhä tuntua vain etäiseltä erämaan asukilta ja siihen liitetään paljon synkkiä merkityksiä, itse asiassa se on varsin tuttavallinen otus.

Sopivissa olosuhteissa korppi kesyyntyy melko helposti. Monet ovat jopa onnistuneet ystävystymään pihallaan vierailevien mustien älykkölintujen kanssa.