Korkeasaaren ensimmäinen avoin päivä oli luultavasti helpotus henkilökunnalle, vieraille ja eläimille. Ihmiset pääsivät taas käymään saaressa, mutta kävijämäärä pysyi maltillisena. Turvaväleistä kiinnipitämisessä tuskin oli ongelmia. Myös hiljaiseloon tottuneille eläimille lasku arkeen oli pehmeä.

– Kyllä jotkut eläimet ovat selvästi myös kaivanneet sitä virikettä, jonka vieraat tuovat, nisäkäskuraattori Hanna-Maija Lahtinen sanoo.

– Etenkin kädelliset ottavat kontaktia kävijöihin.

Lahtisen mukaan eläimiä on valmisteltu eläintarhan avaamiseen. Esimerkiksi henkilökunnan perheenjäseniä ja muutamia koululuokkia on vieraillut tarhassa jo ennen sen avaamista.

Maanantaina alkuiltapäivästä Korkeasaareen oli saapunut noin 700 vierailijaa. Se on suurehkolle eläintarhalle vähän. Heinäkuisena viikonloppuna vierailijoita on ollut normaaliaikoina tuhansia.

Lahtinen kertoo, että koronatilanteen vuoksi esimerkiksi eläintarhan sisätilat pidetään suljettuna. Henkilökuntaa vieraiden neuvonnassa auttavat vapaaehtoiset oppaat. Normaalisti eläimet ruokitaan aikataulun mukaan, mikä kerää ihmisiä seuraamaan tilannetta. Näin ei toistaiseksi tehdä, jottei väkijoukkoja kerääntyisi yhteen.

Etenkin Korkeasaaren vuosikortin omistajat olivat odottaneet eläintarhan avautumista.

– Noin puolet kävijöistä on ollut vuosikorttilaisia. Heille odotus on ollut pitkä, moni käy Korkeasaaressa viikottainkin. Saa nähdä, miten paljon ihmisiä tulee myöhemmin kesällä, jos nyt matkustetaan enemmän kotimaassa, Lahtinen pohtii.

Korkeasaareen on syntynyt hiljan monia uusia asukkaita. Niitä on myös saapunut ulkomaisista eläintarhoista. Esimerkiksi pienet kuhertajagasellit saivat kolme vasaa, milut, kiinasta kotoisin olevat hirvieläimet, yhden ja markhorit, kierteissarvivuohet, peräti kahdeksan.

– Yhdessä viikonlopussa tuli kahdeksan poikasta, neljät kaksoset. Se oli tehokasta, Lahtinen nauraa.

Muualta Korkeasaareen ovat saapuneet muun muassa kolme huulipekaria, kaksi naarasta ja yksi karju. Karju tuli Obterren eläintarhasta Ranskasta ja naaraat Berliinistä. Huulipekarit ovat eteläamerikkalaisia sikojen sukulaisia, suurin piirtein keskikokoisen koiran kokoisia.

Koronapandemiasta syntyy eläintarhalle myös muita hankaluuksia kuin kävijöiden puute. Eläinten siirtäminen eläintarhasta toiseen on nyt varsin vaikeaa.

Se on kuitenkin tärkeä osa toimintaa, jossa varsinkin uhanalaisten eläinten lisääntyminen eläintarhoissa on tarkkaan säädeltyä.

Monet Korkeasaaren lajeista kuuluvat EAZA:n, Euroopan eläintarhaliiton, EEP-suojeluohjelmiin. Näiden suojeluohjelmien koordinaattorit päättävät geneettisten laskelmien avulla, mitkä yksilöt lisääntyvät keskenään ja minne vaikkapa nuoria eläimiä siirretään. Tavoitteena on varmistaa uhanalaisten lajien säilyminen, varmistaa tarhakantojen geneettinen monimuotoisuus ja mahdollisuuksien mukaan helpottaa eläinten palauttamista luontoon.

Tämän vuoksi esimerkiksi Korkeasaaren amurinleopardiparin pentu siirrettiin kolme vuotta sitten Kanadaan. Ja hiljattain taas Ranskasta siirrettiin takaisin Helsinkiin Korkeasaaren lumileopardiparin jälkeläinen toisessa polvessa.

– Se tuli tänne isovanhempien naapuriksi, Lahtinen sanoo.

Korkeasaaressa elää myös paljon villejä eläimiä. Viime aikoina julkisuuskohuun joutuneita valkoposkihanhia pesii saarella kymmeniä pareja. Maanantaina osa hanhiemoista vielä hautoi, osalla oli perässään untuvaisia poikasia.

Lahtisen mukaan Korkeasaaressa on kolme hanhiopasta, jotka neuvovat ihmisille, miten hanhien kanssa tulee toimeen. Lisäksi pesäpaikat on merkitty punaisella nauhalla ja varoituskylteillä. Näin eläintarhavieraita kehotetaan antamaan valkoposkihanhille oma tilansa.

Osa koiraista puolustaa pesää ja hautovaa naarasta aggressiivisemmin, osa ottaa rennommin.

– Tärkeintä on välttää menemistä koiraan ja hautovan naaraan väliin, Lahtinen neuvoo.