KooKoo pelasi rikollisen härskiä ryöstöretkeä Raumalla – jääkiekkoilun jumalat eivät sallineet vääryyden käydä toteen
Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen purkaa Lukon ja KooKoon ottelun Raumalla atomeihin. SM-liiga saa moitteen näiden torstaipelien heikosta statuksesta – sekä peliohjelman lievästä ei-tasapuolisuudesta.
SM-liigan kierroksen ainoassa ottelussa kohtasivat Rauman Äijänsuolla Lukko ja KooKoo.
Asetelma oli sillä tavalla ennalta mielenkiintoinen ja jännittävä, että vastakkain olisivat kiekkokontrolliin ja Meidän pelin rytmeihin turvaava Tomi Lämsän Lukko ja pystysuunnan luistelulätkää pelaava Jouko Myrrän KooKoo.
Katsoin, millainen peli syntyy noista asetuksista.
Lukko hyökkäsi jopa hämmentävällä tavalla pystyyn ensimmäisen erän 10 ensimmäistä minuuttia. Tuon ajan Lukko ei tehnyt melkeinpä ollenkaan kiekkokontrollitekoja sen enempää kuin KooKoo.
Ollakseni uskollinen pelille eli sille, mitä se näytti, tohdin epäillä, että Lämsä on luonut jonkinlaisen uuden sapluunan, joka muistuttaa jopa vanhaa summaslaista erän kaksivaiheista pelaamista: 10 minuuttia pystyyn hyökkäämistä, ja sen jälkeen 10 minuuttia tutumpaa Lukko-lätkää, jossa on mukana kosolti myös kiekkokontrollia.
Toki en voi olla varma, onko tuossa tuollaisessa mukana valmentajan ohje ja käsky, vai virtailiko raumalaisten pelaamien omia aikojaan noin. Tuntusi oudolle, jos pohjalla ei ole suorastaan eräsuunnitelma.
”Lukko pelasi hyvin tietoisesti KooKoon kääntöpeliä vastaan ennakoiden ja puolustaen.”
KooKoo onnistui hyvin torjumaan Lukon hyökkäykset ensimmäisessä erässä. Se ei antanut ainuttakaan ylivoimaista suoraa hyökkäystä Lukolle. Vahva vierasjoukkue KooKoo oli aivan kuin virittänyt itseään Myrrän johdolla ripauksen puolustusvoittoiseen pelaamiseen.
KooKoon puolustusalueen puolustuspeli oli laadukasta. Ykkönen antaa paineen, toinen puolustava pelaaja varmistaa nopeasti keskustan, mutta on valmiudessa myös tuplaamaan. Kolmas puolustava pelaaja vartioi omaa vastustajaansa ja laiturit puolustavat aluetta kera vahvan blokkipelaamisen. Kaikkineen viisikko sulkee erinomaisesti keskustan, josta sillä on sitten teoriassa mutta ei tänään irtokiekosta valmius lähteä nopeaan hyökkäykseen neljällä pelaajalla.
Lukko vuorostaan ei antanut KooKoolle kuin ainoastaan pari kappaletta saumoja lähteä hurjiin nopeisiin neljän pelaajan vastaiskuihin omalta alueelta. Lukko pelasi hyvin tietoisesti KooKoon kääntöpeliä vastaan ennakoiden ja puolustaen.
”Ottelun edetessä KooKoon heikko syöttöpeli alkoi hiljalleen kääntää enemmän ja enemmän pelin hallintaa ja peliotetta Lukolle.”
Hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisessa joukkueilla oli hieman eroa. Lukko pelasi enemmän hyökkääjien ja pakkien välistä rotaatiota. KooKoo ei sellaista viljellyt tässä vieraspelissä juurikaan, mutta Sumulaaksossa kotimatseissa sitä on ollut enemmän. Aivan kuin KooKoo olisi pitänyt Lukkoa vastaan varansa ja korkean puolustuspelivalmiuden myös hyökkäysalueella hyökätessään. Pakit pysyttelivät viivassa ja kolmas hyökkääjä pelin alla.
Ottelun edetessä KooKoon heikko syöttöpeli alkoi hiljalleen kääntää enemmän ja enemmän pelin hallintaa ja peliotetta Lukolle. Toisaalta KooKoo ei hätkähtänyt vaisuuttaan, sen itseluottamus roikuttaa itseään kiinni maalin pelissä vieraskaukalossa on tällä hetkellä vahvaa.
Juha Jatkola tosin joutui toisessa erässä KooKoon maalinsuulla jo venymään isoihin torjuntoihin.
”Ryöstöretken perusta oli valettu tarkalle puolustuspelille ja Lukon pelihuumorin ja uskon horjuttamiselle.”
KooKoo pelasi ensimmäisessä ja toisessa erässä kosolti nopeasti organisoituja trappelejä. Sen turvin ja siitä KooKoon oli hyvä siirtyä puolustusalueen puolustuspeleihinsä jämäkästi.
Kakkoserässä Lukon kiekkokontrollipelaaminen oli todella vähäistä. Enemmän Lukko käänsi peliä pystyyn.
Toisen erän alku oli Lukon, mutta hiljalleen maalilukemat 0–0 ja sitä mukaa pelin tunnelma panivat jo odottamaan KooKoon tehokkaita vastahyökkäyksiä, ja pari sellaisen poikasta nähtiinkin.
Kahden erän jälkeen oltiin asemissa, johon KooKoon pelisuunnitelma selvästi tähtäsi. Ryöstöretken perusta oli valettu tarkalle puolustuspelille ja Lukon pelihuumorin ja uskon horjuttamiselle.
”Tuo rynnäkkö maksoi pelin kouvolalaisille.”
Kolmannen erän alkuun KooKoo latasi paljon, se ajatteli kapitalisoivansa rynnäköllä sen, että se oli onnistunut pysymään pelissä mukana köysissä roikkumalla. Tuo rynnäkkö maksoi pelin kouvolalaisille.
Kolme hyökkääjää KooKoolta riskeerasi pelaamalla syvällä ja puolustamalla jatkopelin syvälle sekä samalla hyvää kautta pelaava puolustaja Jesper Ahlroth vieläpä nokitti ja korotti panosta tilanteessa pintsaamalla epäonnisesti. Lukko teki ylivoimahyökkäyksestään 1–0, maali merkittiin Antoine Morandille.
Siinä kohtaa KooKoon peli oli ohi. Kaikki, mitä KooKoo oli siihen asti pelannut näytti enää rumalle yritykselle tehdä viheliäinen ryöstöretki Raumalle.
Johtoasemassaan Lukko alkoi taas pelata enemmän kiekkokontrollia. Aarne Intosen 2–0-maalia edelsi Lukon todelle, todella pitkä hyökkäysalueen hyökkäyspeli.
”Kaikki, mitä KooKoo oli siihen asti pelannut näytti enää rumalle yritykselle tehdä viheliäinen ryöstöretki Raumalle.”
Peli ikään kuin vielä kerran ilkkui itselleen ja Lukolle varaamalla KooKoon Vilmos Gallolle kommervenkin ja kavennussauman: 2–1.
Sen verran jääkiekkoilun jumalat olivat kuitenkin oikeudenmukaisia, että Antti Saarela pääsi kihauttamaan 3–1 loppulukemat. Rikosta lajia kohtaan eli KooKoon tasoitusta saati voittoa ei nähty.
Voi olla, että näin KooKoon suorituksen ottelun alussa liiankin kouvolalaisille myönteisin silmin heidän eräänlaisena suunnitelmallisena yrityksenä käydä ryöstämässä pisteet Raumalta.
Lukko pelasi säästeliäästi ja ailahdellen kiekkokontrolliaan läpi ottelun. Silti se oli kaikin mittarein lähes koko ottelun ajan hallitseva osapuoli pelissä.
Jatkola torju KooKoon maalilla peräti 39 kertaa ottelussa, Lukon veskari Daniel Salonen ainoastaan 17 kertaa.
Kiekkokontrolli meni Lukolle prosentein 62–38; maaliodottama 3,55–1,12; ja peliaika hyökkäysalueella peräti minuutein ja sekunnein: 20:01–09:54. Jos Lukko ei pitänytkään pelivälinettä vallan välineenä omalla eikä keskialueella, hyökkäysalueella sitäkin enemmän, jopa radikaalin määrän eli kokonaista erän verran.
”Vika on SM-liigan, joka on saanut tiistai- ja torstaipelit olemaan ikään kuin pakkopullapelipäiviä statukseltaan.”
Jätän vielä tähän pöytäkirjaan sellaisen huomion, että Äijänsuolla oli melko vaisu tunnelma.
Aivan kuin se olisi vaikuttanut hieman jopa pelaajiin. Pelissä oli paikoin puolivillainen maku.
Tosin vika ei ole yleisön. Vika on SM-liigan, joka on saanut tiistai- ja torstaipelit olemaan ikään kuin pakkopullapelipäiviä statukseltaan.
Mitään pois Lukolta ottamatta on sekin todettava, terveisinä SM-liigalle, että KooKoo pelasi kovan pelin Helsingissä keskiviikkona luistellen siinä 72,4 kilometriä. Lukko oli edellisen kerran pelannut tiistaina Tampereella. Yksi välipäivä saattoi hieman auttaa Lukkoa. Ainakaan KooKoo ei esittänyt oikeastaan ollenkaan tavaramerkkiään vahvaa luistelupeliä.
