Onko Liigan jättiyllättäjästä virittämään yllätyspaukku keväällä? – Petteri Sihvonen räväyttää: "Ei ole kuin Olli Jokisen Jukurit"
KooKoo piti lähes pilkkanaan erinomaisella pelillään HIFK:ta, mutta hävisi. Kevättä kohti mentäessä KooKoossa saattaa olla menestyspotentiaalia, sen takaa monipuolistunut pelitapa.
Liigassa huippuvireeseen yltänyt KooKoo sai vieraakseen HIFK:n. Kouvolalaiset hallitsivat ottelua paikoitellen mielin määrin. HIFK puolusti sitkeästi ja sen maalivahti Roope Taponen pelasi unelmapelin. Loppulukemat 2–0 mairittelevat helsinkiläisiä, sillä KooKoo oli pelillisesti vierasjoukkuetta parempi.
Aitio pyysi Petteri Sihvosta analysoimaan KooKoon suoritusta ottelussa.
Miten KooKoo onnistui Sihvosen mielestä HIFK:ta vastaan omalla luisteluun perustuvalla pelitavallaan, jossa käännetään peliä nopeahkosti ylöspäin ja otetaan lähes aina hyökkäykseen mukaan neljänneksi pelaajaksi puolustajan?
– Kyllä KooKoo pysyi kiinni voittavassa pelitavassaan. HIFK oli toki varautunut siihen hyvin keskittymällä lähinnä puolustamaan ja nupiksi maalivahti Roope Taponen pelasi nappipelin helsinkiläisten maalinsuulla. Voi sanoa, että peli oli oikein hävitty KooKoolta, se hävisi pelaamalla omaa identiteettiään.
Mitä erityishuomiota Sihvonen teki KooKoosta?
Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä.
– KooKoo ei ole jäänyt menestykseensä tuudittautuen lepäilemään, päävalmentaja Jouko Myrrä esikuntineen ja pelaajineen on edelleen kehittänyt pelaamista. Siinä on vauhtipelin lisäksi sisällä mukava pieni kiekkokontrollin pelaamisen ulottuvuus, ja erityisen hyvää juuri nyt on tietty arvaamattomuus ja variointi sen suhteen, millainen hyökkäys milloinkin lähetettään. Vaikka HIFK oli varautunut puolustamaan, silti KooKoo vyöryi hyökkäyksiään kohti helsinkiläisten maalia.
”On se muista poikkeava pelitapa.”
KooKoo on jo pitkään tehnyt kovaa tulosta SM-liigassa, kertoiko tämä peli HIFK:ta vastaan jotain siitä, miksi KooKoo on ollut niin hyvä ja ties kuinka kauan?
– On se muista poikkeava pelitapa. Pelaajat pelaavat kovalla itseluottamuksella pelitilanteisiin yhtenäisesti reagoiden. On sittenkin rytmiä, on luisteluvoimaa, näyttäisi olevan myös fysiikka pelaajilla kunnossa, kyllä noita kaikki rakennuspalikoita oli näkösällä myös tänään HIFK:ta vastaan.
Ketkä KooKoon pelaajista onnistuivat HIFK:ta vastaan?
– Ykkösvitja Robert Rooba-Otto Paajanen-Teemu Engberg pisti silmään läpi matsin. Heillä oli yhteispeliä ja oli vahvaa suorittamista yksilöittäin. Mutta kun mainitsin tuossa edellä sen, että KooKoo hyökkää arvaamattomasti, sen tekivät upeasti HIFK:ta vastaan kaikki pakit Nick Welsh, ykköspakki David Farrance, Jesper Ahlroth, Jimi Suomi, Ville Puhkakka, Saku Salmela ja Ari Gröndahl. Ei mitään varsinaisia nimimiehiä, mutta upeaa pelaamista joka jätkältä. Ei ole ihan helppo löytää liikkeeseen niitä KooKoon liukkaita välillä kaistojakin vaihtelevia hyökkääjiä syötöin, mutta sinne ne vain napsuivat tänäänkin lavasta lapaan enimmäkseen, Sihvonen ynnää.
– On harmi, että pakkipäästä loukkaantui Kalle Loponen. Hän oli pelaamassa hurjaa läpimurtokauttaan. Sesonki jäi häneltä kesken, Sihvonen jatkaa.
Kenellä Sihvosen mielestä pelaajista oli heikompi ilta?
– Ei kenelläkään. Kaikki KooKoon pelaajat pelasivat hyvin. Toki joku hyökkääjistä olisi voinut ohittaa HIFK:n veskari Taposen kerran, kaksi.
”Pelaamisen monipuolistuminen avaa sitäkin näkymää, että KooKoo saattaa olla kova luu myös keväällä.”
Miltä KooKoon kevät näyttää nyt, kun runkosarjaa on tähteellä kymmenisen peliä? Onko se yllätysvalmis myös tosipelien koittaessa, vai onko paras jo nähty. Myös tähän Sihvosella on vankkumaton näkemys tarjolla.
– Olin jossain kohtaa hieman skeptinen sen suhteen, että onko KooKoo pudotuspeleissä liian helposti skoutattavissa, hieman kuten Olli Jokisen Jukurit aikoinaan, mutta kyllä nyt tämä pelaamisen monipuolistuminen avaa sitäkin näkymää, että KooKoo saattaa olla kova luu myös keväällä.
