Konkurssin partaalta torille – ”Alussa fokus oli puhtaasti siinä, että seura oli pidettävä hengissä”

Artikkeli on Aition Liigan -erikoisnumerosta, josta löydät analyysit jokaisesta Liigaseurasta henkilökuvien lisäksi. Myynnissä lehtipisteissä ja verkossa.

Niiralan montun pukukoppikäytävällä raikaa suomalainen iskelmämusiikki. KalPan miesten edustusjoukkue palailee kesälaitumilta, ja tunnelma on katossa.

Heinäkuun viimeinen viikko on kuopiolaisryhmälle, muiden liigajoukkueiden tavoin, ensimmäinen yhteinen treeniviikko kesätauon jälkeen. Piiruakaan liioittelematta jäähallilla vastaan tulee ainoastaan hymyileviä kasvoja.

Miksipä ei tulisi, sillä savolaisseura liitää vahvassa myötätuulessa. Viime kevät päättyi kauan odotettuun mestaruuteen, ja näkymät alkavaan kauteen ovat kutkuttavat.

Vaihtuvuus mestarijoukkueen pelaajistossa oli kohtalaisen pientä, mihin seurassa ollaan tyytyväisiä. Lisäksi etenkin yksi paluumuuttaja vääntää suut messingille Kuopiossa.

– Olen innoissani, että pääsen pelaamaan. Kotona pelaaminen tuo jääkiekolle vielä lisää merkitystä, hyväntuulinen Teemu Hartikainen hymyilee.

Supertähden statuksella liigaan palaava laitahyökkääjä pukee kasvattajaseuransa paidan ylleen 15 vuoden tauon jälkeen. Se on kuopiolaiselle kiekkoyhteisölle kuin kirsikka mestaruusvuoden kakkuun.

KalPa aloittaa kauteen valmistavan harjoitusjakson maltilla. Ensimmäisellä viikolla ei vielä ole ohjattuja jääharjoituksia. Ohjelmassa on testejä, varusteiden sisäänajoa ja kropan totuttelemista joukkueen arkeen.

Kuten urheilujohtaja Anssi Laine kuvailee, koneita käynnistellään rauhassa. Seurassa luotetaan monella osa-alueella omaan tapaa tehdä asioita. Mestaruus osoitti myös ulospäin, että se toimii.

Avausviikon torstaina ohjelmassa on fysiikkatestejä ja vapaaehtoiset jäät äskettäin jäädytetyssä kaukalossa. Monilla päivä on ohi jo ennen lounasaikaa. Vaikka alku on maltillinen, vaatimustaso on varsinaisen harjoittelun alkaessa korkealla.

– Jos tulet tänne normaalina päivänä, kun meillä alkaa yhdeksältä harjoitukset, et löydä vapaata kuntopyörää puoli yhdeksältä. Ja se jatkuu läpi kauden, Laine sanoo painokkaasti.

Viisi kautta urheilujohtajana työskennellyt kuopiolaiskasvatti kokee, että syvälle juurtunut kulttuuri imaisee myös muualta tulevat pelaajat mukaansa. Vaikutun, kun hetkeä myöhemmin 21-vuotias, suvunsa kolmannen polven kalpalainen, Konsta Kapanen saapuu jäältä haastatteluun.

– Kulttuuri on ollut hyvä monta vuotta, ja tänne tulevat pelaajat kehuvat sitä. Treenaamme kovaa esimerkiksi kuntosalilla kauden aikanakin ja porukka polkee pyörillä jo ennen treenien alkua. Tapa tehdä asioita tarttuu kaikkiin, kuuluisan kiekkosuvun lupaus arvioi.

Harvoin urheilujohtajan ja parikymppisen pelaajan sanat ovat näin harmoniassa.

Sortavalassa, Karjalassa, vuonna 1929 perustetun seuran historia on vaiherikas. Seura muutti jatkosodan myötä Kuopioon 1945. Vuotta myöhemmin nimi vaihtui Sortavalan Palloseurasta KalPaksi.

Jääkiekon miesten Suomen mestaruutta odotettiin piinaavan pitkään. Eri sarjatasot ja myös taloudelliset haasteet ovat vuosikymmenten aikana olleet perinteikkäässä seurassa liiankin tuttuja.

Ensimmäinen menestysjakso pääsarjatasolla osui 1980- ja -90-lukujen taitteeseen. Keväällä 1990 joukkue jäi neljänneksi, mutta seuraavana vuonna se ylsi finaaleihin. Tuolloin TPS oli parempi otteluvoitoin 4–1.

Tuohon aikaan seurassa useassa roolissa, muun muassa edustusjoukkueen apuvalmentajana, toiminut Hannu Kapanen muistaa, millä eväillä menestystä tavoiteltiin.

– Pyrimme hankkimaan niin hyökkäys- kuin puolustuspäähän taitavia ja hyvin liikkuvia pelaajia, hän kertoo yli 30 vuotta myöhemmin.

Teesit kuulostavat KalPaa 2000-luvulla seuranneille tutuilta. Kapasen oma näkemys lajista perustui jo tuolloin vahvasti taidon painottamiseen. Edustusjoukkueen päävalmentajana samaan aikaan toiminut Juha Junno ajatteli pelistä Kapasen mukaan hyvin samalla tavalla. Kaksikon kädenjälki näkyi.

Joensuusta vuonna 1988 KalPaan juniorivalmennuspäälliköksi saapunut “Hannes” palkattiin kehittämään seuran junioripolkua. Ostojoukkueen sijasta tulevaisuudessa haluttiin lisää omia kasvatteja liigajoukkueeseen. Esimerkiksi yhteistyö Kuopion klassillisen lukion kanssa toimi, ja juniorit saivat laadukkaita harjoituksia useita kertoja viikossa.

Suomen joukkuepallopelien pääkaupungissa myös jääkiekkoilijoiden on hyvä elää ja olla.

– Se valmennussysteemi painotti nimenomaan taidon kehittämistä, aina. Vietiin eteenpäin taitavuutta, liikenopeutta ja peliälyä, 74-vuotias kiekkomies avaa.

Kapasen mainitsemat ominaisuudet on yhdistetty tiiviisti kalpalaiseen pelaajaan tuon jälkeen. Myös Laine sanoo painottavansa pelaajahankinnoissaan eritoten vahvaa luistelua ja taitoa. Sopivat pelaajatyypit ovat eittämättä olleet osaltaan luomassa seuraan pelillistä jatkumoa.

Peliä on pyritty rytmittämään syöttämällä ja pitämällä kiekkoa. 2000-luvun ahkerimmista kiekkokontrollivuosista pelaamista on kuitenkin suoraviivaistettu. Pelikirjaorientoituneisuus on vähentynyt, kuten eräs entinen liigapelaaja kuvaili.

Viime vuoden mestarijoukkue hurmasi aktiivisella kiekollisella pelillään. Joukkue pyrki pitämään temmon korkealla ja myös karvaamaan aggressiivisesti. Lisäksi, kuten uusi päävalmentaja Sami Tervonen kuvailee, tietty kiekollinen viekkaus yhdistyy aina kalpalaisiin pelaajiin.

34-vuotias Tervonen astuu ensimmäistä kertaa urallaan päävalmentajaksi. Selväsanainen Jokereiden kasvatti on ollut useamman vuoden apuvalmentajana kuopiolaisjoukkueessa. Hän tuntee talon tavat.

Tervonen paiskaa käytävällä energisesti kättä Konsta Kapasen kanssa ennen haastattelua. Päävalmentaja haluaa olla luomassa yksilöiden onnistumista tukevaa ilmapiiriä. Hän yrittää auttaa jokaista parhaimpaansa omassa roolissaan.

– Täällä toiminta ei ole koskaan yksittäisen päävalmentajan show’ta. Olen vain väliaikainen edustaja KalPalle ja haluan, että KalPan tunnusmerkit säilyvät, Tervonen pohtii.

Hän painottaa, että pelityylissä kiekon on edelleen oltava vallan väline. Joukkueen on pyrittävä pitämään sitä mahdollisimman paljon ja rohkeasti. Kun kiekko menetetään, tavoite on riistää se mahdollisimman nopeasti takaisin.

Samalla hän haluaa luoda riittävästi vapautta pelaajille. Pelissä on tavoitteita, joiden määrittämissä raameissa pelaajat pääsevät toteuttamaan kykyjään.

– Valmentajan työ on käsitellä monimutkainen asia ja tuoda se ulos yksinkertaisesti, tuore pääkäskijä tiivistää.

Hän sanoo jatkavansa edeltäjiensä työtä ja vaalivansa korkeaa vaatimustasoa. Sana, joka kuopiolaisten puheessa toistuu usein.

Sami Tervonen, 34, on ikäänsä nähden kokenut valmentaja. Hänet on palkattu vaalimaan KalPan seuraidentiteettiä.

Pelillisen ja urheilullisen jatkuvuuden lisäksi KalPasta on viime vuosina tullut yksi SM-liigan tasapainoisimmista seuroista taloudellisesti. Totuus oli aivan toinen vielä vajaa vuosikymmen sitten. Perinneseura taisteli henkitoreissaan olemassaolostaan.

– Alussa fokus oli puhtaasti siinä, että seura oli pidettävä hengissä, vuonna 2013 toimitusjohtajaksi tullut Toni Saksman paukauttaa.

Alla oli raskaat lähes 750 000 euron tappiot tuottanut kausi. Seura oli tehnyt 1990-luvulla konkurssin ja ilmassa oli samoja merkkejä. Satsaukset pelaajistoon olivat liian suuria suhteessa taloudellisiin realiteetteihin. Saksman palkattiin johtamaan pelastusoperaatiota.

Pitkien sopimusten ja heikon urheilullisen menestyksen siivittäminä ensimmäiset kolme vuotta olivat tappiollisia. Tilanne oli tukala ja tarvittiin rahoituksellisia järjestelyjä. Saksman ja silloinen pääomistaja Sami Kapanen ajoivat Vieremälle seuraa kauan tukeneen metsäkoneyhtiö Ponssen tiluksille tapaamaan Jarmo ja Juha Vidgreniä.

– Tarvitsimme lyhytaikaista lainaa ja he lähtivät järjestelyyn mukaan. Myimme Samin yhtiöllä ollutta hallin VIP-tilaa ja saimme tilannetta tasapainotettua, Saksman muistelee.

Eri liigaseurojen osalta viime vuosina tutuksi tulleet osakeannit eivät olleet Kuopiossakaan kaukana. Toimitusjohtajan mukaan lisätappiot olisivat tarkoittaneet, että omaa pääomaa olisi ollut pakko saada lisää.

– Kun lähdimme Vieremältä pois, puhuimme Samin kanssa, että eiköhän pidetä huoli, että tämä on viimeinen kerta, kun tällainen reissu tarvitsee tehdä, Saksman kertaa.

Seuraavalla kaudella KalPa eteni finaaleihin ja teki puolen miljoonan euron taloudellisen tuloksen. Maltti säilyi ja seura takoi lopulta lähes samanlaisen tuloksen kolmella tilikaudella peräkkäin ennen koronapandemian puhkeamista.

Jaakko Rissanen on pelannut elämänsä kevättä pelimiehen vanhoilla päivillään.

Olen vuosien tauon jälkeen Olvi-areenalla. Näky on vaikuttava esimerkiksi kymmenen vuoden takaiseen verrattuna. On valtava mediakuutio, enemmän katsomopaikkoja ja kehittyneet fasiliteetit.

Pitkäjänteisyyttä korostava Saksman avaa, miten euroja satsattiin toiminnan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Hallia remontoitiin ja seura esimerkiksi avasi päivittäin auki olevan ravintolan areenan ylätasolle. Pelaajabudjettia kasvatettiin voitollisista vuosista huolimatta maltillisesti.

– Emme hae pikavoittoja. Vaikeat vuodet ovat jääneet itselle mieleen, joten tässä on helppo pitää jarru päällä.

Pitkäaikainen toimitusjohtaja korostaa, että yli 11 miljoonaan euroon kohonnutta liikevaihtoa pyritään kasvattamaan myös kiekkotoiminnan ulkopuolelta. Kaupunki ja markkina-alue ei ole isoin, joten on oltava innovatiivinen. KalPa esimerkiksi osti 30 prosentin osuuden liikuntakeskus Huippu Centeristä vuodenvaihteessa.

Jatkumoa on vuosien ajan ollut kaukalossa, mutta myös liiketoiminnassa. Pitkäjänteisyys ja vaatimustaso eivät näytä olevan vain sanahelinää.

Juuso Mäenpää, Juuso Könönen ja Konsta Kapanen päävalmentaja Sami Tervosen ympärillä.

Kun Irwin Goodman pauhaa ja pelaajien huudahdukset täyttävät koppikäytävää, on helppo aistia hyväntuulisuus. Ihmiset vaikuttavat viihtyvän yhteisössään.

– Kaikki tykkäävät tosi paljon olla täällä, joukkueen tuore kapteeni ja seuraikoni Jaakko Rissanen hymyilee.

KalPa-kasvatista aistii tyytyväisyyden. Hän sanoo, että jokainen toiminnassa mukana oleva voi olla ylpeä siitä, miten ihmiset viihtyvät seurassa. 35-vuotias Rissanen kertoo niin nuorien tulokkaiden kuin ulkomaalaisvahvistustenkin viihtyneen seurassa vuosien varrella.

– Uskon, että tämä on kaikille hyvä työpaikka, hän myhäilee leppoisan jäävuoron jälkeen tyhjän pukuhuoneen penkillä.

Valmennus ja fysiikkavalmennus keräävät kehuja Ruotsissakin pelanneelta taitosentteriltä. Kun puhe kääntyy kuopiolaisuuteen, ylisanat eivät lopu. Koti merkitsee kapteenille paljon ja KalPa on sydämen asia.

Hetkeä myöhemmin ääni kellossa pysyy samana, kun Hartikainen hehkuttaa kaupunkia. Kokonaisuus toimii urheilijan näkökulmasta.

– Halli on keskustassa, jossa jätkät asuvat. Alueella on ravintoloita, luontoa ja hyvät fasiliteetit harjoitella. Ei ole esimerkiksi ruuhkia ja elämää on helppo pyörittää, Sveitsin Genevessä viime vuodet pelannut laituri arvioi.

Rakkaus kotiseutua ja -seuraa kohtaan paistaa molempien KalPa-legendojen puheista. En voi olla ajattelematta, että kokeneiden pelaajien ylpeys ja välittäminen antavat muillekin pari piirua lisää päivittäiseen toimintaan. Seuralla on iso merkitys Kuopiossa.

– Tämä on meille kaikille tosi iso juttu. Haluamme seuralle kaikkea parasta ja mahdollisimman paljon menestystä, Hartikainen tunnelmoi.

Viime keväänä mestaruus varmistui Lappeenrannassa. Vielä samana yönä Kuopion torilla mestaruutta oli joukkueen kanssa juhlimassa tuhansia ihmisiä. Heinäkuussa kojujen täyttämällä torilla näky tuntuu lähes absurdilta.

Jäähallilla joukkueen pitkäaikainen huoltaja Mika Hirvinen ohjeistaa minut aamupäivän päätteeksi lyhintä reittiä asiakkaita pullistelevaan Ravintola Pelimieheen lounaalle. Ruoka on valehtelematta erinomaista ja kehaisen sitä ohimennen toisessa pöydässä istuvalle Hirviselle.

– Kuopion paras, hän hymyilee.

Niin on todistetusti KalPakin, ainakin ensi kevääseen saakka. Savossa tehdään vakuuttavaa työtä vaikeiden vuosien jälkeen.