Kommentti: Suomen valmennusjohto teki kovan linjauksen – Perttu Hyvärisen sivuuttamisen taustalla isoja kysymysmerkkejä

Suomen lopullinen joukkue tuleviin Milano-Cortinan talviolympialaisiin julkaistiin tänään. Suurimman huomion varasti miesten hiihtomaajoukkueen valinnat.

Mieshiihtäjät saivat kahdeksannen edustuspaikan olympialaisiin tällä viikolla, mutta kuten etukäteen oli selvää: joku pettyi silti.

Nyt selvästi suurimman pettymyksen koki Perttu Hyvärinen. Viime olympialaisten ylivoimaisesti toiseksi paras normaalimatkojen mieshiihtäjämme jäi kisakoneen ulkopuolelle.

Naisten puolella kiivain spekulaatio kävi kahden sprintterin välillä. Lopulta Amanda Saari vei olympiapaikan Hilla Niemelän nenän edestä.

Suomen olympialaisiin lähtevät hiihtojoukkueet löydät jutun lopusta.

Hyvärisen tiputtaminen on maajoukkueen valmennusjohdolta ja Olympiakomitean lumilajien huippu-urheiluvastaavalta Toni Roposelta kova linjaus. Ei niinkään sen takia, että Hyvärisellä olisi ollut ylitsevuotavat näytöt tältä tai viime kaudelta vaan siksi, että nyt ilmassa ovat ilmeiset riskit.

Suomella on käytännössä mukana neljä normaalimatkojen hiihtäjää ja neljä enemmän tai vähemmän puhdasta sprintteriä. Ristomatti Hakola pystynee tarvittaessa suoriutumaan olympiasprintistä kelvollisesti ja Joni Mäki tai Lauri Vuorinen jotenkuten viestiosuudesta, mutta siihen kokoonpanon monipuolisuus jää.

Särkymävaraa ei ole yhtään. Kukaan etenkään normaalimatkan hiihtäjistä ei saisi sairastua.

Valinnat osoittavat, että valmennusjohto halusi neljä puhdasta sprintteriä olympialaisiin. Ennakko-odotuksiin nähden hieman yllättäenkin mukaan kiilasivat pelkästään sprinttiä varten sekä Emil Liekari että Niilo Moilanen.

Juuri tuon neljä hiihtäjää maa saa asettaa kulloinkin kilpailtavalle matkalle.

Nyt käynee niin, että esimerkiksi vapaan 10 kilometrille tai yhdistelmähiihtoon, tai molempiin, Suomi ei saa miehissä täyttä joukkuetta. Eikä ole kaukaa haettua, että realistisesti top 15 -sijoituksista näillä matkoilla taistelevat vain Arsi Ruuskanen ja Niko Anttola, jos Iivo Niskanen jättää kilpailuja väliin tähdätessään 50 kilometrin kuninkuusmatkalle.

Valintasoppa kupli Aition tietojen mukaan värikkäänä viime viikot. Olympiakomitean ja Hiihtoliiton alkuperäisissä linjauksissa olympiavalintojen osalta vaakakupissa eniten painaneet näyttöpaikat osuivat alkukauden maailmancupeihin ja nimenomaan olympialaisissa kilpailtaville matkoille, esimerkiksi perinteisen sprinttiin ja vapaan 10 kilometrille.

Kun selkeitä olympianäyttöjä "katsastuskilpailuissa" tuli niukalti, maajoukkueen johto kertoi urheilijoille, että valinnoissa on merkitystä myös myöhemmillä ja lähempänä olympialaisia olevilla kilpailuilla. Näyttöjä tai osoitusta nousukunnosta kaivattiin lisää.

Ja selvää näyttöä nousukunnosta ei juuri kukaan Oberhofissa onnistunutta Liekaria lukuun ottamatta pystynyt antamaan.

Kuten monet hiihtäjät ovat kommentoineet, kovempaa olisi pitänyt hiihtää. Silloin nähdynkaltaiselta jossittelulta olisi vältytty. Nyt on selvää, että esimerkiksi Hakolan ja Hyvärisen kohdalla jossittelu jatkuu pitkälle tulevaisuuteen.

Olympiakomitean valintakriteereissä näyttöjä katsotaan kahdelta kaudelta. Kuten maajoukkueen päävalmentaja Teemu Pasanen Ylelle perusteli, Hakola kiilasi kisakoneeseen viime vuoden näytöillä.

Eräs laji-ihminen pohti Aitiolle valintojen julkistuksen jälkeen, että eikö olisi sama katsoa toissa kauden näyttöjä. Hieman ironinen pohdinta on sinänsä aiheellinen, että olympialaisten kannalta lienee olennaisinta, kuka on kunnossa helmikuussa ja mihin kuntokäyrä tällä hetkellä osoittaa.

Itse harkitsisin vakavasti muutosta valintakriteereihin, jos vuoden takaisilla näytöillä joudutaan ratkaisemaan urheilijat tuleviin arvokilpailuihin.

Tämänvuotisten valintojen vaikeudesta kertoo, ettei moni urheilijoistakaan voinut olla varma päätöksistä ennen perjantaiaamua. Valmennusjohto tuskin olisi varsinaisesti harmitellut, jos olisi päässyt tekemään valinnat hieman selvemmin perustein.

Yksi asia valintasopan ratkettua on varmaa. Paineet ovat nyt olympialaisiin lähtevillä hiihtäjillä. Huutelua tulee varmasti, jos suksi ei Val di Fiemmessä kulje.

Puheet loppuvat samantien, jos joku nelikon Niskanen-Anttola-Vuorinen-Ruuskanen takaa peittoaa Hyvärisen viime olympialaisten 6. ja 7. sijat henkilökohtaisilla matkoilla.

Ja jos tämä valintapäätös naulasi Hyvärisen uran päätökseen, viimeinen kani hänen ja valmentaja Mikko Virtasen hatusta jäi näkemättä. Huhut kaksikon liepeiltä ovat Tour de Skin jälkeen kertoneet, että kunto oli jälleen kerran nousussa oikeaan aikaan, vaikka Oberhofista käteen jäikin vain katastrofi.

Suomen maastohiihtojoukkueet 6.2. alkaviin olympialaisiin

Naiset:

Miehet: