Kommentti: Suomen Jääkiekkoliitto, mä häpeän – ainoa strategia ei voi olla piileskely maajoukkueiden ajaessa karille yksi kerrallaan
Suomen Jääkiekkoliitto on ajelehtinut vuosia johtajavajeessa. Päällimmäisenä mieleen nousee jatkuva suhmurointi kulisseissa ja oudot julkiset lausunnot. Kuka tätä kaikkea lopulta johtaa – ja voiko ylipäätään edes johtaa piilosta, kysyy Aition Anssi Mertaranta.
En haikaile Kalervo Kummolan aikaa Jääkiekkoliiton puheenjohtajana. Kummolan aikana sentään toiminnassa oli silti sentään ripaus suoraselkäisyyttä ja jonkinasteista avoimuutta. Eli tarkemmin ajatellen, ehkä ripauksen haikailenkin. Toki Kummolankin aikana aitaa kaatui, mutta joku roti toiminnassa silti oli.
Tuntuu uskomattomalta sanoa se ääneen, mutta nykyinen suunta Suomen Jääkiekkoliiton osalta tuntuu muistuttavan vielä enemmän pohjoiskorealaista viestintää. Kaikenlaista touhutaan piilossa, mutta mistään ei kanneta vastuuta. Ja jos johonkin asiaan lopulta vaivaudutaan vastaamaan, kaikki on aina hyvin. Tai kuten Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Heikki Hietanen Ylelle kommentoi Pennasen ensimmäistä Leijona-kautta: Antin on hyvä jatkaa tästä.
Sillä lailla. Vai on Antin oikein hyvä jatkaa tästä?
”Tärkeintä kuitenkin näyttää olevan ongelmien ulkoistaminen ja kriittisen keskustelun toppuuttelu.”
Muistia virkistääkseni kävin lukemassa Jääkiekkoliiton sivuilta jääkiekkoperheen yhteiset arvot. Siellä on isoja sanoja: kunnioitus, yhteisöllisyys, hauskuus ja erinomaisuuden tavoittelu. Tekisi mieli kysyä, että sopisiko noihin arvoihin myös avoimuus?
Kun Jääkiekkoliittoa on seurannut ja siitä on puhe, se olisi jo varmasti liikaa. Uusimpana ehkä tieto siitä, että Saku Koivu oli Jere Lehtisen ja toimitusjohtaja Sami Kauhasen kanssa haastattelemassa, suosittelemassa ja valitsemassa Antti Pennasta päävalmentajaksi.
Heikki Hietanen möläytteli Jääkiekkoliiton luottamusta Pennasen suuntaan, mutta eikö tämä kolmikko olisi oikea taho nyt tulemaan esiin suuremmin kuin muutamia irrallisia hoipertelevia kommentteja siellä täällä? Menneisiin näyttöihin peilaten sitä tuskin tulee tapahtumaan.
Jääkiekkoliiton pelikirja tuntuu viestinnän osalta olleen aiemmin se, että kunhan A-maajoukkue menestyy, sen alle voi kaiken muun lakaista. Mutta miten nyt, kun menestystäkään ei tule?
Mitä sitten tulee kunnioitukseen? Ainakaan ei tunnu siltä, että se pätisi liiton kohdalla suhteessa vaikka kaikkiin niihin harrastajiin ja kuluttajiin. Avoimuus osoittaa kunnioitusta. Vihkoon vedettyjen episodien määrä on valitettavan pitkä. Jos juniorijääkiekkoilussa kohdataan rasismia, Jääkiekkoliiton näytöt tapauksen hoitamisesta ovat umpisurkeat. Surullista on katsella sitäkin, kun liiton pitäisi hoitaa vaikkapa oman pääsarjansa Mestiksen asiaa.
Entä mitä mahtoivat olla Hietasen ja Pennasen kommentit tuomarien suuntaan hävityn USA-pelin jälkeen? Missä tuloksen kunnioittaminen ja kunnioitus silloin oli?
Kysynpä vaan.
Moni asiantuntija on ollut huolissaan jo pitkään suomalaisen jääkiekkoilun nykytilasta. A-maajoukkueen menestys Jukka Jalosen aikaan oli omiaan peittämään alleen epäkohtia, mutta nyt ollaan tilanteessa ettei niitä voi enää peitellä.
Kolmena edellisvuonna Suomen pelit MM-kisoissa ovat päättyneet juuri puolivälieriin. Viimeksi mitalipelien ulkopuolella vastaavalla saldolla oltiin yli 20 vuotta sitten 2003–2005. Kesän NHL-varaustilaisuus tulee sekin olemaan karua katseltavaa suomalaisittain.
Samaan aikaan jääkiekko on menettänyt viimeisen viiden vuoden aikana noin 3 000 pelipassin ostajaa.
Tärkeintä kuitenkin näyttää olevan ongelmien ulkoistaminen ja kriittisen keskustelun toppuuttelu.
Ei, ei.
”Jääkiekon imago on rajussa laskussa ison yleisön silmissä ja se johtuu vain ja ainoastaan heikosta johtamisesta.”
Mikä sitten on lajin tulevaisuus Suomessa? Siinä on kysymys, jota kannattaisi pohtia enemmänkin. Valitettavasti uskoa ei kannata liikaa laittaa sen varaan, että uinuvassa Jääkiekkoliitossa tähän herättäisiin. Saati, että asialle jotain konkreettista ja vaikuttavaa yritettäisiin oikeasti tehdä.
Sanoihan Hietanen MM-kisoistakin Ylelle, että ihan positiivinen kuva jäi. Onpahan todistettu, että ainakin yksi ihminen maailmassa on tuota mieltä.
Toisenlaisiakin näkemyksiä kuitenkin on.
Kentältä kuitenkin kuuluu jatkuvasti yhä enemmän soraääniä. Osasyy harrastajamäärien vähenemiseen on lajin kalleus, mutta vielä suurempi asia on Jääkiekkoliiton ylimielinen käytös. Jääkiekon imago on rajussa laskussa ison yleisön silmissä ja se johtuu vain ja ainoastaan heikosta johtamisesta.
Toimitusjohtaja Kauhanen oli yksi niistä, joka oli valitsemassa Pennasta, mutta kesällä 2022 virassaan aloittanut Kauhanen on tullut enemmän tunnetuksi taitavana piiloutujana, kuin suoraselkäisenä johtajana. Melko tuoretta valmennuksen ja huippu-urheilun johtajaa Olli Saloakaan ei ole julkisuudessa MM-kisojen aikana oikein näkynyt.
Kun jääkiekko ajaa oikein kunnolla karille, ehkä siinä vaiheessa tämän porukan on turha tulla mediassa esille. Nimittäin kuten lähes kaikissa muissakin asioissa, vastaukset ongelmiin löytyvät yleensä peilistä.
Kunpa joku kertoisi tällekin porukalle, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
