Kommentti: Suomalaisten hiihtopäivä Rukalla lässähti tylysti – maajoukkueen on otettava opiksi

Rukan hiihtostadionin maalialueella nähtiin lauantaina toinen toistaan pettyneempiä suomalaishiihtäjiä. Sprinttipäivän karsinnat lupasivat paljon, sillä sekä miehissä että naisissa 15 parhaan joukossa oli 5 suomalaista.

Kaksi finaalipaikkaa ja lisänä tukku sijoja 30:n joukossa jätti potentiaalisesta päivästä valjun maun maajoukkueen valmennusjohtoa myöten.

Suomalaisittain koillismaalla koettiin hiihdon, ja etenkin sprinttihiihdon, luonne tylyimmillään. Innostus mahdollisuuksista kääntyi nopeasti tyhjiksi toiveiksi.

Päivän onnistujiksi voidaan laskea hiihtopariskunta Johanna Matintalo ja Lauri Vuorinen, jotka vastasivat kuudensilla sijoillaan päivän parhaista suomalaissuorituksista sekä 24-vuotias Hilla Niemelä, joka hiihti uransa ensimmäisen välieräpaikan.

Selvästi plussan puolelle kääntyvät myös välieriin vaikean alkukauden jälkeen hiihtäneen Emil Liekarin sekä surkeasta alkukaudestaan toipuvan Katri Lylynperän suoritukset.

Etenkin Matintalolta ja Vuoriselta voi, ja pitää, odottaa vielä enemmän, kun kausi etenee. Molempien päätähtäin on helmikuussa Val di Fiemmen olympialumilla.

Edellä mainittujen nimien jälkeen onnistujia on vaikea löytää. Se on jopa hieman hämmentävää, sillä niin hyvältä usean suomalaisen hiihto ja vireystila lauantaina näytti.

Ei tarvitse olla selvännäkijä todetakseen, että usea suomalaishiihtäjä ei ollut lauantaina samalla aaltopituudella kalustonsa kanssa. Järjestään jokaisen sinivalkopukuisen kilpailijan sukset kyllä luistivat, mutta Rukan sprinttiradan ratkaisevimmassa kohdassa, eli viimeisessä nousussa, hiihto meni sutimiseksi.

Vaihteluvälit olivat isoja. Esimerkiksi kolmella parhaalla "kapulat" toimivat miltei unelman lailla. Niilo Moilanen ja Jasmi Joensuu olivat taas esimerkkejä toisesta päästä.

Lauantaina oman mausteensa soppaan toi vesikelissä päivän edetessä liippaantunut latu. Erävaiheessa se oli jo huomattavasti karsintoja liukkaampi.

Kaluston valinta on hiihdossa aina huoltotiimin ja urheilijan yhteistyötä. Molemmilla on oikean suksen, kuvioinnin ja voitelun löytämisessä vastuu. Kokonaisuuden olisi pitänyt toimia Rukalla nähtyä paremmin.

Vaikka kausi vasta alkoi, lauantain sprinttikisat olivat todella tärkeät kuluvan sesongin kannalta. Rukan sprintti oli yksi näyttöpaikoista olympialaisia varten. Nyt suoritus jäi usealla hiihtäjällä piippuun.

Maajoukkueen on otettava oppi mukaan mollivoittoisesta päivästä. Suomella ei ole varaa antaa yhtään tasoitusta välineillä, jos huippumenestyksestä mielitään kamppailla yksittäistä hiihtäjää laajemmalla rintamalla.

Lauantain kaltaista vaihteluväliä pelivälineissä ei sovi tulla. Parhaan ja huonoimman suksen ero oli liian iso. Huoltotiimin on tehtävä parempaa työtä ja urheilijoiden on tiedettävä tarkemmin esimerkiksi millaisen pidon he tarvitsevat.

Rukalla hiihdettiin ensimmäistä kertaa tälle talvelle liippaantuneella vesikelin ladulla. Pakkaslumen jälkeen se haastaa urheilijoita, mutta kuten tavataan sanoa, keli on sama kaikille. Sen taakse tuskin kukaan menee.

Jos jotain, maajoukkueen johdolla riittää pähkäiltävää urheilijavalintojen osalta. Olympiapaikoista haaveilee usea, mutta näyttöpaikat vähenevät viikko viikolta. Nyt esimerkiksi itseluottamusta huokuneet Joni Mäki, Moilanen ja Amanda Saari jäivät kauas tasostaan.

Haastavan päivän "huipensi" Mäen kohtalo. Liukkaalla suksella pussiin jäänyt Mäki rikkoi rytäkässä sauvansa ja vahva alkupäivä haihtui savuna ilmaan. Huippu-urheilussa tulos määrittää lopulta kaiken.

Kotimaisessa sprinttihiihdossa on potentiaalisia elementtejä, kun sijat 6., 6., 7., 11. ja 12. jättävät karvaan maun. Lauantain kaltaisia päiviä ei arvokisatalveen montaa kaivattaisi.

Muuten lopputuloksena on vain menneiden vuosikymmenten sprinteistä tuttua jossittelua karsintojen jälkeen hukatuista mahdollisuuksista.