Kommentti: Lauri Markkasen NBA-ura lilluu haaleassa vedessä – jälleen kerran suomalaisfaneilla edessä on uusi pettymys

Taisin elää tämän päivän eilenkin.

Anssi Kelan Aamu-kappaleen sanat tunkeutuivat mieleen pyytämättä ja yllättäen. Pohdin kuluneella viikolla Lauri Markkasen tilannetta koripalloliiga NBA:ssa, kun Kelan kertosäe lävähti aivonystyröihin.

Markkanen on tehnyt jo nyt, 28-vuotiaana, täysin poikkeuksellisen uran suomalaisena urheilijana. Hän on kohonnut koripallossa maailman absoluuttiselle huipulle ensimmäisenä suomalaisena koskaan.

Ja silti viime vuosina hänen uraansa seuratessa päällimmäisenä ajatuksena on ollut jonkinlainen turhautuminen ja hämmennys. Hän on osoittanut olevansa pelipaikallaan erinomainen pelaaja maailman kovimmassa sarjassa, mutta silti hänen suorituksiaan on vaikea kontekstoida.

Suomalaislaituri on pelannut 485 NBA:n runkosarjaottelua ilman ainuttakaan pudotuspeliottelua. Eikä kausi jatku tänäkään vuonna pleijareihin.

Neljättä vuotta peräkkäin Markkasen edustama Utah Jazz luovuttaa kauden osalta hyvissä ajoin ennen runkosarjan loppuhuipennusta. Mediasta Pohjois-Amerikkaa myöten voimme lukea, miten suomalaistähti on liian hyvä pelaaja huonoon joukkueeseen.

Häntä lepuutetaan, jotta joukkueen mahdollisuudet hävitä paranevat. Samalla Markkasen nimi pyörii pelaajakauppahuhuissa lähes jokaisen seuran kohdalla.

Ei mitään uutta auringon alla. Taisin tosiaan elää jo tämän päivän.

Markkanen on sanonut suoraan viihtyvänsä perheineen loistavasti Salt Lake Cityssä. Paikallistoimittaja Ben Andersson kuvaili allekirjoittaneelle viime vuonna, miten kirjaimellisesti kaikki kaupungissa rakastavat suomalaista.

Markkanen avasi ajatusmaailmaansa Antti-Jussi Sipilän toimittamassa Ylen dokumentissa, kun hän pohti, miten arvokasta olisi rakentaa uraa yhdessä seurassa ja saada siten jotain pysyvää aikaan. Kuten saksalaislegenda Dirk Nowitzki teki aikanaan Dallasissa.

Tämä on enemmän kuin arvostettavaa nykyisessä kiukuttelevien supertähtien palloilumaailmassa. Pelaajat niin jalkapallossa, jääkiekossa kuin koripallossakin vaativat siirtoja muualle sitä mukaa, kun jokin sen hetkisessä joukkueessa ei miellytä: milloin ongelma on valmentajassa, milloin vääränlaisessa pelaajapolitiikassa.

Silti on turhauttavaa katsoa Markkasen parhaiden vuosien valumista ikään kuin sormien läpi kaudesta toiseen taapertavassa Utahissa. Pelaajien urat huipulla ovat pidentyneet, mutta on vaikea uskoa Markkasen kokoisen pelaajan räjähtävyyden säilyvän enää montaa vuotta samalla tasolla. Valitettavasti myös riskit vakaviin loukkaantumisiin kasvavat iän myötä.

Utah ei ole vielä vuosiin joukkueena kirkkaimmalla huipulla. Jazz häviää, koska se haluaa mahdollisimman korkean todennäköisyyden hyvään varausvuoroon myös ensi kesän varaustilaisuudessa. Kun joukkueen ikärakennetta ja pelaajatyyppejä katsoo, tuskin meno vielä ensi kaudella muuttuu. Tai edes seuraavalla.

Voi hyvin olla, että vielä kahden vuoden päästäkään Utah ei taistele edes pudotuspelipaikasta. Markkanen täyttää silloin 31 vuotta.

Suomalaisatleetti on kärsinyt urallaan lukuisista loukkaantumisista. Lisäksi voinee sanoa tälläkin kaudella hänen olleen sivussa puhtaasti vain lepuutuksen takia.

Tämän kontekstin takia, kaikki tekijät huomioiden, Markkasen lopullista tasoa pelaajana on todella vaikea arvioida. Hän ei ole koskaan päässyt mittauttamaan kykyjään absoluuttisesti pelin korkeimmalla vaatimustasolla eli NBA:n pudotuspeleissä tai pelannut yli 70 ottelua runkosarjassa, jossa joukkue olisi taistellut kynsin hampain paikasta kevään peleihin.

Hän on loistava pelaaja, se on selvää. Ottelukohtainen pistekeskiarvo tällä kaudella on uran korkein 27,4, heittotarkkuus on edelleen kiitettävällä tasolla ja monipuolisuus tallella. Vain kahdeksalla pelaajalla sarjassa on suomalaislaituria korkeampi pistekeskiarvo. Saavutus on hurja.

Silti häntä on vaikea nostaa kirkkaimpien supertähtien joukkoon, kun jokainen kausi on syystä tai toisesta rikkonainen ja seurajohto ei edes halua joukkueen voittavan. Eikä Markkasesta koskaan tule pelaajatyyppinä pallollisen pelin maestroa, joka pitää käsissään pelin virtausta, kuten omilla tavoillaan tekevät Nikola Jokic, Luka Doncic, Giannis Antetokounmpo tai Jayson Tatum.

Entä jos tämä olisi koko Markkasen NBA-uran tarina? Miten häntä silloin arvioitaisiin esimerkiksi vertailussa muihin suomalaisurheilijoihin?

Hän on kotimaisen urheilun yksisarvinen lajissa, jota harrastavat maailmanlaajuisesti sadat miljoonat ihmiset. Ja silti tuntuu kuin ura olisi jäämässä pettymykseksi niihin odotuksiin nähden, joita Markkanen peliesityksillään on ansainnut.

Utah tuskin kauppaa Markkasta tälläkään kaudella. Suomalaislaiturin ottelumäärä asettunee jälleen 50 ja 60 pelin väliin.

Yhdysvaltalaisraporttien mukaan seuran pyynti tähdestään on niin kova, että harva joukkue uskaltaa satsata suomalaiseen niin paljon. Markkanen itse tuskin edes haluaisi siirtyä mihinkään.

Hän todennäköisesti toivoo joukkueen nousevan nopeasti uudelle tasolla ja nuorten pelaajien, kuten Keyonte Georgen, Brice Sensabaugh'n ja Ace Baileyn, kehittyvän vähintään tähänastisella vauhdilla. Näin haaveet Jazzin kanssa menestymisestä olisivat ainakin näennäisesti realistisia.

Toistaiseksi organisaation räjähdysmäisestä nousukiidosta on suomalaisittain valitettavan vähän todisteita. Todennäköisimmältä vaikuttaa, että Markkasesta tulee seuralegenda Utahissa, joka ei suomalaistähtensä aikakaudella ehtinyt sarjan huipulle.

Sekin on kiistatta upea ja sinivalkoisessa urheilussa täysin poikkeuksellinen saavutus. Samalla suomalaisille urheilufaneille jäisi jossiteltavaa vuosiksi eteenpäin. Korisväittelyt pubien nurkkapöydissä pyörittäisivät samoja levyjä.

Mitä jos...

Mieleen juolahtanee, että keskustelu on käyty ennenkin.